levoton

Suomi

Adjektiivi

levoton (34-C) (komparatiivi levottomampi, superlatiivi levottomin) (taivutus[luo])

1. sellainen, joka on mielentilaltaan huolestunut, hermostunut, rauhaton; luonteenlaadultaan tai olemukseltaan tasapainoton, ailahteleva, vakiintumaton; puheissaan ajattelematon, sopimattomaan kielenkäyttöön syyllistyvä

Ääntäminen

• IPA: /ˈleʋot̪on/
• tavutus: le‧vo‧ton

Etymologia

sanan lepo vartalosta levo- ja suffiksista -ton

Käännökset

1. sellainen, joka ei ole levollinen

englanti: restless, fluttery ido: anxioza kreikka: αγωνιώδης ranska: agité m., agitée f. ruotsi: orolig, nervös, uppskärrad, uppriven, rastlös, rolös, upphetsad, exalterad

saksa: unruhig turkki: tedirgin unkari: nyugtalan venäjä: беспокойный m., встревоженный m. viro: ebarahulik, häiritud, murelik

Liittyvät sanat

• hermostunut, lepo, levollinen, levottomuus, levottomuutta herättävä, levännyt, rauhaton, säntäilevä

Johdokset

• adverbit: levottomasti
• substantiivit: levottomuus

Aiheesta muualla

• levoton Kielitoimiston sanakirjassa
• levoton Suomen murteiden sanakirjassa
• levoton Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkeli 2254 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa