Siirry sisältöön

matikka

Wikisanakirjasta
Katso myös: Matikka

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

matikka (14-A)

  1. (arkikieltä) matematiikka
  2. (arkikieltä) made (kala)

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈmɑt̪ikːɑ/
  • tavutus: ma‧tik‧ka

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi matikka matikat
genetiivi matikan matikoiden
matikoitten
matikkojen
(matikkain)
partitiivi matikkaa matikoita
matikkoja
akkusatiivi matikka;
matikan
matikat
sisäpaikallissijat
inessiivi matikassa matikoissa
elatiivi matikasta matikoista
illatiivi matikkaan matikkoihin
matikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi matikalla matikoilla
ablatiivi matikalta matikoilta
allatiivi matikalle matikoille
muut sijamuodot
essiivi matikkana matikkoina
matikoina
translatiivi matikaksi matikoiksi
abessiivi matikatta matikoitta
instruktiivi matikoin
komitatiivi matikoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo matika-
vahva vartalo matikka-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

tilastomatikka

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • matikka Kielitoimiston sanakirjassa