nokkonen
Ulkoasu
Katso myös: Nokkonen |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]nokkonen (38)
- isonokkonen, eräs runsastyppistä maata rakastava kasvi, joka tunnetaan siitä että sen lehdissä on poltetta aihettavia piikkejä (Urtica dioica)
- (yleisesti) mikä tahansa nokkosien (Urtica) suvun kasvi
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈnokːonen/
- tavutus: nok‧ko‧nen
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | nokkonen | nokkoset |
genetiivi | nokkosen | nokkosten nokkosien |
partitiivi | nokkosta | nokkosia |
akkusatiivi | nokkonen; nokkosen |
nokkoset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | nokkosessa | nokkosissa |
elatiivi | nokkosesta | nokkosista |
illatiivi | nokkoseen | nokkosiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | nokkosella | nokkosilla |
ablatiivi | nokkoselta | nokkosilta |
allatiivi | nokkoselle | nokkosille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | nokkosena (nokkosna) |
nokkosina |
translatiivi | nokkoseksi | nokkosiksi |
abessiivi | nokkosetta | nokkositta |
instruktiivi | – | nokkosin |
komitatiivi | – | nokkosine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | nokkose- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
nokkos- |
Etymologia
[muokkaa]Todennäköisesti johdos sanasta nokka, joka on merkinnyt myös ’kärkeä’, ja siitä johdetulla verbillä nokata on myös hyönteisen tai käärmeen pistämisen merkitys.[1]
Suomen kirjakielessä sana on nykyasussaan mainittu ensi kerran Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637.[1]
Käännökset
[muokkaa]1. Urtica dioica
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]- (murteellinen) nokulainen
- (murteellinen) viholainen
Yhdyssanat
[muokkaa]nokkosihottuma, nokkoskeitto, nokkoskuume, nokkosperhonen, nokkosrokko
Aiheesta muualla
[muokkaa]Viitteet
[muokkaa]- ↑ 1,0 1,1 Kaisa Häkkinen & Terttu Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan, s. 99, 101. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-358-5.