Siirry sisältöön

onnistaa

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Verbi

[muokkaa]

onnistaa (53) (taivutus[luo])

  1. (intransitiivinen) olla onnekas
    Minua onnisti.
    Heitä varmaankin onnistaa ensi kerralla.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: [ˈonːistɑː]
Tavutus
[muokkaa]
  • tavutus: on‧nis‧taa

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Synonyymit
[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]

Huomautukset

[muokkaa]
  • Vaatii subjektin sijaksi partitiivin.

Aiheesta muualla

[muokkaa]

Verbi

[muokkaa]

onnistaa

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 3. persoonan preesens verbistä onnistaa