Siirry sisältöön

pako

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]
Pako vankilasta

Substantiivi

[muokkaa]

pako (1-D)

  1. pakeneminen, karkaaminen jostain

Ääntäminen

[muokkaa]
  • tavutus: pa‧ko

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pako paot
genetiivi paon pakojen
partitiivi pakoa pakoja
akkusatiivi pako;
paon
paot
sisäpaikallissijat
inessiivi paossa paoissa
elatiivi paosta paoista
illatiivi pakoon pakoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi paolla paoilla
ablatiivi paolta paoilta
allatiivi paolle paoille
muut sijamuodot
essiivi pakona pakoina
translatiivi paoksi paoiksi
abessiivi paotta paoitta
instruktiivi paoin
komitatiivi pakoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo pao-
vahva vartalo pako-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat ja sanaliitot
[muokkaa]

joukkopako, keskipakovoima, liikennepako, maaltapako, maanpako, pakokaasu, pakokauhu, pakomatka, pakonopeus, pakopaikka, pakopiste, pakoputki, pakoreitti, pakosarja, pakotie, pakovesi, silmäpako, valuuttapako

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • pako Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 3738 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Esperanto

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

pako

  1. pakka