piippu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]
- väline, jolla voi käyttää tupakkaa, huumeita tai muita päihteitä polttamalla, jotta kemikaalit imeytyisivät hengityskanavasta, tupakkapiippu
- polttaa piippua
- rakennelma, jonka kautta savu poistuu, savupiippu
- katolla on piippu
- tehtaan piippu
- tuliaseen osa, jonka kautta luoti ammutaan
- katsoa aseen piippuun
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈpiːpːu/
- tavutus: piip‧pu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | piippu | piiput |
| genetiivi | piipun | piippujen |
| partitiivi | piippua | piippuja |
| akkusatiivi | piippu; piipun |
piiput |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | piipussa | piipuissa |
| elatiivi | piipusta | piipuista |
| illatiivi | piippuun | piippuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | piipulla | piipuilla |
| ablatiivi | piipulta | piipuilta |
| allatiivi | piipulle | piipuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | piippuna | piippuina |
| translatiivi | piipuksi | piipuiksi |
| abessiivi | piiputta | piipuitta |
| instruktiivi | – | piipuin |
| komitatiivi | – | piippuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | piipu- | |
| vahva vartalo | piippu- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]hormi, ihvi, kaksipiippuinen, korsteeni, monipiippuinen, perska, -piippuinen, savutorvi, yksipiippuinen
Johdokset
[muokkaa]- substantiivit: piipullinen
- verbit: piiputtaa
Yhdyssanat
[muokkaa]haulipiippu, kiväärinpiippu, maissipiippu, merenvahapiippu, oopiumipiippu, piippuhylly, piippuköynnös, piippumies, piippunysä, piipputupakka, piipunkoppa, piipunnysä, piipunperskat, piipunperät, piipunpesä, piipunpolttaja, piipunpuhdistin, piipunrassi, piipunsupistin, piipunsuu, piipunvarsi, pislaipiippu, pyssynpiippu, rauhanpiippu, savupiippu, tiilipiippu, tykinpiippu, urkupiippu vesipiippu
Idiomit
[muokkaa]- ajaa kuin käärmettä piippuun
- ajaa itsensä piippuun