Siirry sisältöön

reivit

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

reivit (5) (monikollinen)

  1. (arkikieltä, slangia) rave-konemusiikkitapahtuma tai -juhla
    Olitko sinä 5. kesäkuuta isoveljeni Robertin kanssa niissä reiveissä?

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈrei̯ʋit̪/
  • tavutus: rei‧vit

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi reivit
genetiivi reivien
(reivein)
partitiivi reivejä
akkusatiivi –;
reivit
sisäpaikallissijat
inessiivi reiveissä
elatiivi reiveistä
illatiivi reiveihin
ulkopaikallissijat
adessiivi reiveillä
ablatiivi reiveiltä
allatiivi reiveille
muut sijamuodot
essiivi reiveinä
translatiivi reiveiksi
abessiivi reiveittä
instruktiivi reivein
komitatiivi reiveine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo reivi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

englannin sanasta rave

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • reivit Kielitoimiston sanakirjassa