Siirry sisältöön

samota

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Verbi

[muokkaa]

samota (74) (taivutus[luo])

  1. kulkea tyypillisesti pitkä matka jalan maastossa; vaeltaa, taivaltaa

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈsɑmot̪ɑˣ/
  • tavutus: sa‧mo‧ta

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Synonyymit
[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • samota Kielitoimiston sanakirjassa

Puola

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

samota f.

  1. (vanhentunut) yksinäisyys

Etymologia

[muokkaa]

kantaslaavin *samota

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Synonyymit
[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]