savuttaja
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]savuttaja (10)
- jokin, joka savuttaa
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | savuttaja | savuttajat |
| genetiivi | savuttajan | savuttajien (savuttajain) |
| partitiivi | savuttajaa | savuttajia |
| akkusatiivi | savuttaja; savuttajan |
savuttajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | savuttajassa | savuttajissa |
| elatiivi | savuttajasta | savuttajista |
| illatiivi | savuttajaan | savuttajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | savuttajalla | savuttajilla |
| ablatiivi | savuttajalta | savuttajilta |
| allatiivi | savuttajalle | savuttajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | savuttajana | savuttajina |
| translatiivi | savuttajaksi | savuttajiksi |
| abessiivi | savuttajatta | savuttajitta |
| instruktiivi | – | savuttajin |
| komitatiivi | – | savuttajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | savuttaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |