siksakki
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]- ommel, joka etenee terävin käännöksin vuoroin oikealle, vuoroin vasemmalle etuviistoon muodostaen sahanteräkuvion
- muu samanlainen edestakainen etenevä liike tai kuvio
- Juoksin siksakkia pakoon laukauksia.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈsiksɑkːi/
- tavutus: sik‧sak‧ki
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | siksakki | siksakit |
| genetiivi | siksakin | siksakkien (siksakkein) |
| partitiivi | siksakkia | siksakkeja |
| akkusatiivi | siksakki; siksakin |
siksakit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | siksakissa | siksakeissa |
| elatiivi | siksakista | siksakeista |
| illatiivi | siksakkiin | siksakkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | siksakilla | siksakeilla |
| ablatiivi | siksakilta | siksakeilta |
| allatiivi | siksakille | siksakeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | siksakkina | siksakkeina |
| translatiivi | siksakiksi | siksakeiksi |
| abessiivi | siksakitta | siksakeitta |
| instruktiivi | – | siksakein |
| komitatiivi | – | siksakkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | siksaki- | |
| vahva vartalo | siksakki- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]- siksak todennäköisesti ruotsin kielestä
- vaikuttaa onomatopoeettiselta
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Rinnakkaismuodot
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]- (ommel) siksak-ommel