sukia

Suomi

Substantiivi

1. (taivutusmuoto) monikon partitiivimuoto sanasta suka

Verbi

sukia (61-D) (taivutus[luo])

1. selvittää eläimen turkkia tai höyhenpeitettä (varsinkin harjaamalla sualla)
2. selvittää hiuksia harjaamalla (varsinkin hiussualla)
3. (leikkimielinen) selvittää hiuksia kampaamalla

Ääntäminen

• IPA: /ˈsukiɑˣ/
• tavutus: su‧ki‧a

Käännökset

1. selvitää turkkia tai höyhenpeitettä

englanti: (linnuista) preen

turkki: tımar etmek, tımarlamak

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: sukiminen

Anagrammit

kausi, kiuas, kiusa

Aiheesta muualla

• sukia Kielitoimiston sanakirjassa