uranuurtaja
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈurɑnˌuːrt̪ɑjɑ/
- tavutus: u‧ran‧uur‧ta‧ja
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | uranuurtaja | uranuurtajat |
| genetiivi | uranuurtajan | uranuurtajien (uranuurtajain) |
| partitiivi | uranuurtajaa | uranuurtajia |
| akkusatiivi | uranuurtaja; uranuurtajan |
uranuurtajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | uranuurtajassa | uranuurtajissa |
| elatiivi | uranuurtajasta | uranuurtajista |
| illatiivi | uranuurtajaan | uranuurtajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | uranuurtajalla | uranuurtajilla |
| ablatiivi | uranuurtajalta | uranuurtajilta |
| allatiivi | uranuurtajalle | uranuurtajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | uranuurtajana | uranuurtajina |
| translatiivi | uranuurtajaksi | uranuurtajiksi |
| abessiivi | uranuurtajatta | uranuurtajitta |
| instruktiivi | – | uranuurtajin |
| komitatiivi | – | uranuurtajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | uranuurtaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]yhdyssana osista ura (genetiivi) ja uurtaja
Käännökset
[muokkaa]1. tienraivaaja, pioneeri
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- uranuurtaja Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10