Paras ikinä

Laatikko

Yleensä viimeistään viikkosiivouspäivänä tästä taloudesta lähtee laatikot, jos niitä on kertynyt. Poikkeuksiakin tietysti on. Ennen jouluhan tänne tuli sellainen laatikko, joka sitten päätyi joulukoristeeksikin. Yleensä Namun kanssa. Muistin virkistämiseksi, laitamme tähän siitä kuvan. 

Tämä laatikko säilyi olohuoneen lattialla joulukuun toiselta viikolta helmikuuhun asti. Se oli Namun lemppari, mitä ilmeisemmin sopivan kokonsa vuoksi.  

Saanko mä pitää tän, saanhan?

Sulo toivoo, että tämä laatikko pysyisi lattialla vähintään yhtä kauan. Laatikko sopii kollipojan makuupaikaksi ja voipa siellä pienet painitkin harjoittaa. Sulon mielestä tämä on paras laatikko ikinä. 

Enemmän rapsutusta

Vähemmän tietokonetta

Töissä ja kissayhdistyksen hommissa tulee naputeltua tietokonetta sen verran paljon, että blogi on jäänyt vähemmälle. Instagramia on niin paljon helpompi päivittää silloin kun on pakollinen sylitysaika. 

Vaan kyllä me täälläkin vielä yritetään olla. Ainakin joskus ja jollain tavoin. 

Huijausta

Vääryys

On kyllä pienten kissojen mielestä suuri vääryys, että aurinko paistaa, mutta ulkona ei olekaan lämmin. 

Vääryys. Tämä on vääryys. 

Lämpö on rikki. 

Siirryn talvipesään, senkin huijari.

Tassut jäääätyyyy. 
Hurrrr, kuinka kylmä, toteaa Noomi. 

Vaikka Sulon, Namun ja Hertan mielestä ulkona on ollut mitä parhain kevätkeli, niin perheessä on kaksi, jotka ovat asiasta huomattavan erimieltä. Uskoisin, että se on minun vikani, että aurinko ei vielä lämmitä kuvien kaksikolle tarpeeksi. Ehkä pian kuitenkin. 

Parhaat paikat ikinä

Tuolit

Meillä kävi eilen vieraita. Sulon, Namun, Noomin ja Hertan kasvattaja eli Pinkkitassun kasvattaja sekä Sulon ja Namun syntymäkotien ihmiset kävivät kylässä. Tein kyläilyjärjestelyitä valmiiksi, jotta me kaikki sopisimme saman pöydän äärelle kahvittelemaan. Osa järjestelyistä oli tuolien siirtoa ja kuinkas sitten kävikään. 

Naukulassa ei takuulla ole koskaan ollut näin hyvin nukkumapaikkoja, siis ei ikinä. Nämäkin tuolit oli kissojen kiusaksi työnnetty pöydän alle. 

Leppoisaa sunnuntaita, ystävät! 

Lisäosia vailla

Hertan seikkailut

Saakohan näihin varaosia? Esimerkiksi korvat? Tai ehkä parempi kuulo olisi tarpeen? 

Eikö täällä saa enää mitään tehdä?

Tai ehkä Hertallakin on sitten vaan sellainen valikoiva kuulo? 

Pieni seikkailijatar

Kun toiset nukkuvat

Kun toiset nukkuvat omissa huoneissaan, suljen ovet hiljaa ja avaan yhden. Pieni seikkailijatar tietää jo ensimmäisen oven sulkemisesta mitä on tulossa. Rohkeasti hän lähtee tutkimusmatkalleen ja kun on tarpeeksi kokenut, nuuhkinut ja ihmetellyt, palaa omaan sviittiinsä. 

Silloin suljen hänen ovensa ja avaan muiden ovet. 

Näin meillä vältytään suuremmilta ongelmilta ja mahdollisilta kissatappeluilta. 

Oma koti on kaikille paras, mutta kannattaa aina avartaa näkökulmiaan ja tutustua joskus vähän vieraampiinkin paikkoihin. Eikä aina tarvitse lähteä kovin kauaskaan. 

Ei voimalla, vaan sisulla

ja kiltin pojan suostumuksella

Jos laitetaan Naukulan kissat kokojärjestykseen, niin Sulo on suurin ja Hertta toiseksi pienin. Namu painavin (mutta ei kerrota kenellekään) ja Noki-Noora pienin. Mutta ei se koko mitään merkitse, eikä voima. Sisulla ja päättäväisyydellä täällä mennään. 

Tämän hetkinen, ehdottomasti paras ja kaikkien suosikki nukkuma-alusta on kuvan pahvi. 

Meidän kaverit Rilla ja Paavo lähetti meille
 tän lelun ja muutakin kivaa ystävänpäivänä. 

Nuuh, mitkä aromit! 

Voisin tulla sun viereen. 
Mahdun kyllä, sanoo Hertta. 

Äläs kuule nyt. Pysy siinä vaan, pirpana. 

En oo pirpana, en oo! 

Painiksihan se sitten meni ja Hertta valloitti Sulon paikan. Sulo on sen verran kiltti poika, että mielellään lahjoitti paikkansa parhaalle painikaverilleen Hertalle, mutta ei kerrota sitä Hertalle.