Kiitos

Kiitos kaikille myötätuntoisista kommenteista joita tuli paljon. Ottipa se nuoren kissan lopetus koville. Ahududu oli jo kolmas lemmikkini joka sairastui syöpään, joten tiesin että tuskien pitkittäminen ei tullut kuuloonkaan vaikka se itselle olikin kova paikka. Monta päivää meni ihan horteessa ja tuntuu että vanhenin itsekkin ainakin kymmenen vuotta. Ahududu on nyt ystävän tyhjennetyssä pakastimessa ja menemme sen hautaamaan hänen mökilleen heti kun maa sulaa sen verran että saamme haudan kaivettua. Semmoinen on HYVÄ ystävä, auttaa kun hätä on suuri.

Täällä me vanhat mummot, Maija 17 ja minä 73, tuijotamme toisiamme ja mietimme kumpi mahtaa kupsahtaa ensin. Kuvassa Maija.

Onneksi minulla on tuo virkkaaminen että saan välillä ajatukset muuhun. Kettuja on syntynyt iso kasa, mutta en nyt viitsi taas laittaa kuvaa niistä.

Eräälle kyläläiselle tulee kesällä vieraita Amerikasta ja hän kysyi tekisinkö heille Muumihahmoja lahjaksi. Jo vainen, aloitin tästä Muumimammasta. Ohjeen otin kirjasta Mukavat Muumiamigurumit. Helppotajuiset suomenkieliset ohjeet. Tein akryylilangasta että sain kooksi 21cm. Saa nähdä riittääkö suuruus vai haluaako hän vielä isomman.

Sunnuntaina menen vahtimaan koko päiväksi Kansalaisopiston näyttelyä. Otan evästä ja virkkauksen mukaani niin eiköhän päivä suju ihan mukavasti. Illalla saankin sitten tuoda tauluni omalle seinälleni.

 

Surun päivä

Voi minun pientä rakasta. Sai elää vain kuusi ja puoli vuotta. Aivan valtava suru minulla ja tyttärelläni.

Ahududulla oli pissa- ja kakkaongelmia pari päivää ja päätin käyttää lääkärissä jos vaikka saataisiin apua. Paljon tehtiin kokeita ja katsottiin ultralla vatsan alue. Olin kovin toiveikas, kunnes lääkäri huomasi jotain erikoista ylävatsassa. Se vanha piru, syöpä, sehän sieltä löytyi. Koska ei ollut varmuutta että saadaan parannettua ja kissalla selvästi oli jo kipuja, päädyttiin eutanasiaan. 

Antibioottikuuria mentiin hakemaan. Kuolleen kissan kanssa palattiin kotiin. Synkkä päivä..

Viimeinen kuva Ahududusta. Iloitsin niin kun Maija ja Ahu alkoivat ystävystymään lopultakin. Mahtuivat jo samaan sänkyynkin nukkumaan. Olisimpa tiennyt niin olisin ottanut enemmänkin kuvia.  Onneksi aamulla pidin erikoisen paljon hyvänä ja syötin herkkuruokia.  Nyt kyllä itkettää niin mahdottomasti.

 

Uusin ukkoni

Täytyhän se vielä toinenkin ukko tehdä seinälleni. Tästä minä tykkään itse. Hänellä on niin sielukas katse.Mitä lie miettii ukkeli.

Kansalaisopisto päättyy nyt parin kerran jälkeen, joten uutta ei enää viitsi alottaa. Lupauduin valvojaksi näyttelyyn joka on huhtikuun puolessa välissä.. Käsityö ja eväät mukaan niin eiköhän se neljä tunti mene ihan mukavasti. Ensi syksynä taas jatketaan maalailua.

Kevättä rinnassa

Onkohan ukolla kevättä rinnassa vai kaljaa pääkopassa kun on niin iloinen ilme. Taitaa olla molempia.. Tykkään maalailla näitä vanhoja ihmisiä ryppyineen ja ruttuineen. Nuorempien kasvoilta ei vielä näy elämän merkit. 

Koko talven olen taas kulkenut kansalaisopistossa maalailemassa. Meillä on niin mukava porukka siellä että käyn ihan vain seurustelemassa ja siinä sivussa syntyy välillä taulujakin. Opisto on vaan niin korkean mäen päällä että niinköhän jaksan sinne vielä ensi talvena kiivetä. Alkaa ikä painamaan jo kintuissa. 

Ihana kevät on alkamassa. Ensi viikolla kai lumetkin lähtevät sulamaan oikein vauhdilla.. Meillä tuli tässä välillä lunta oikein reilusti, mutta kesää kohti mennään, onneksi. 

 

Pupujen aikaan 🐇

Vielä ei ole hankipoikasten aika, mutta meillä sisätiloissa näitä syntyy jo. Kohta varmaan ulkonakin sillä piha on täynnä pupujen jälkiä. Näitä on ollut mukava tehdä, vähän vaihtelua.Lankana akryylia ja villalankojen jämiä, kooltaan vähän kettuja ja kissoja isompia.

Toki pitää olla myös tyttöpupuja. Tyttäreni halusi että yhdellä pitää olla vaaleanpunaiset haalarihousut. Tytöillä on tietysti myös kukkanen korvallisella.

Taidanpa tehdä näitä lisääkin. Pääsiäinen tulossa ja silloin pitää olla paljon pupuja hyllyillä.🐰

 

Pääsiäiseksi pupu

Jopas siitä vierähtikin aikaa kun viimeksi kirjoittelin. Ei täällä kuitenkaan laiskana ole joutanut löhöilemään. Virkkuukoukku on heilunut koko ajan.

Piha on täynnä pupujen jälkiä ja yksi jo eksyi sisällekin.  Pääsiäinen on tuota pikaa ja syytä alkaa jo varautumaan siihenkin. Etsin sopivaa pupumallia ja tässä tämä ensimmäinen. Samaa kokoluokkaa kuin nuo muutkin pienemmät pehmot. Seuraavaksi lienee tehtävä tyttöpupu.

Toki näitä vanhojakin malleja tulee tehtyä. Kettusia koko rivi. Tuntuvat olevan suosittuja aina vaan.

Pieniä kissoja tietenkin myös. Ei nyt ihan noita-akan mustia kissoja, mutta harmaa kissa sai kivat raidalliset housut.

Tästä mötikästä ei aina tiedä missä pää ja missä perä. Ruokakuppi kun kilahtaa niin silloin kyllä löytyy pää hyvinkin nopeaan. Me Ahududun kanssa ihaillaan lisääntyvää auringonvaloa ja kuunnellaan enenevää lintujen laulua. Ihanaa, kevät on saapumassa.

 

Välineneulontaa - härpäke

Minulla ei ole kalliita puikkoja, eikä hienoja lankoja, mutta minullapa on härpäke. Nyt ei langat pyöri enää lattialla kissankarvoissa. Kauniin väristä puuta ja yläpää pyörii hyvin magneetin varassa. Hyvä ostos.

Sieltä tilasin mistä halvalla saa, enkä tunne edes huonoa omaatuntoa. Jos maamme talous nyt tämän takia romuttuu, niin ei voi mitään. 🤣 Näkyy noitten suomalaistenkin kauppojen tavaroiden pohjassa usein lukevan Made in China. Mitä isot edellä, sitä minä perässä.

Toinen on matkaversio. Niin monta kertaa olen linja-autossa kontannut ja etsinyt tipahtanutta lankakerää. Vaan enpä enää. Nyt pysyy lanka menossa mukana vaikka missä. Samassa paketissa tuli tämäkin ja halpoja olivat molemmat.

Kissoilla on ollut nyt kysyntää ja teenhän minä. Ahududukin tykkää kun puuhastellaan lankojen kanssa, minä kyllä mieluummin tekisin ilman sen apua.

Toinenkin Viiru ja sille kaveriksi Maija. Näitä nyt syntyy sitten urakalla kun langat on etsitty valmiiksi. Oma hommansa on aina siinäkin kun etsin sopivat langat esille. 

Ulkona tuntuu jo niin keväiseltä että väkisinkin alkaa mieli piristymään. eikös vaan.

 

Facebook kirjoitukseni 🤣

 Kirjoitin joulukuussa oman kyläni facebook sivuille ja näkyy saavan tykkäyksiä vieläkin , jo lähemmäs 170, ( jopa nuorilta miehiltä) . Laitan sen nyt sitten tännekin. Sen olen jo oppinut, että ei nuorille  kannata rähjätä, mutta pieni huumorilla sävytetty  vinoilu tepsii aina.                                                      

🤣Voi miten v-mäisiä vanhoja akkoja onkaan tällä kylällä
Kävin myöhään illalla K-kaupassa ja joku nuori mies hienolla autollaan ajoi rinkiä kaupan pihassa liusuttaen autoaan. Vähän kun pysähtyi menin rollaattorini kanssa kurkkimaan auton sisälle. Poika aukaisi ikkunaa ja toivotti kohteliaasti hyvää iltaa. Vastasin :" Hyvää iltaa, tulin vain katsomaan minkä näköinen pölvästi noin ajelee rinkiä täällä" ja nauroin päälle. Poika laittoi radiota isommalle ja sanoi että onneksi en kuule. Jatkoin matkaa ja poika ajoi vielä yhden kunniakierroksen ja poistui sitten paikalta. 🤣

Minua kyllä jäi naurattamaan, mutta toivottavasti hänelle ei nyt jäänyt paha mieli. Hyvää joulunalusaikaa vaan hänellekin. 🤣

Metsämökki

 
Halusin sänkyni päälle kuvan jota katsellessa voi rauhoittua nukkumaan. Niinpä syntyi tämä korven keskellä auringonpaisteessa kylpevä vanha mökki. Kamera vääristää värejä, metsälampi on yhtä tumma kuin takana oleva synkkä metsäkin , eikä vihreä ole noin hyökkäävän kirkas. Ei kuulu parhaisiin tauluihini , mutta kelpaa vähäksi sikaa omalle seinälle. Kokoa 50 x 70 cm.

Minun tauluissani pitää olla aina joku pieni katseenvangitsija, tässä oikeassa reunassa metsästä kurkistaa karhu, löysitkö.

Valoa kohti mennään ja maalaaminen ja virkkailu jatkuu entiseen malliin. Rollaattorillakin pääsee hyvin kulkemaan kun tiet ovat sulana, minusta oikein mukavaa.

Tulipa niin huono valokuva ettei nallekaan näy. Lisäsin sen nyt näkymään, kyllä se siellä on.

Uusi vuosi, samat vanhat kujeet

Pyhät hujahti ohi niin etten meinannut huomatakkaan. Sisko perheineen kävi perinteisellä riisipuurolla joulupäivänä, mutta muutoin vietettiin rauhallisia päiviä tyttären ja kissojen kanssa. Joulupukki oli anteliaalla päällä ja sain monta ihanaa lahjaa. Jouduin yhden ostamaan ihan itse, sillä pölyimuri sanoi stopin kesken joulusiivouksen. Ensin sammui ja sitten kuumeni niin että onneksi ei ehtinyt syttyä palamaan. Oli hyvä syy keskeyttää siivoominen. 😆

Kauppareissulla suuren tavaratalon vessassa oli mukava kohtaaminen. Noin 4-5 vuotias tyttö tuli sanomaa :  

- Sinulla on varmaan kissoja  

 - Mistäs sinä sen tiedät ? 

- No kun sulla on kissankarvoja takissa. 

Siitähän meille kehkeytyi kunnon juttutuokio kissoista ja ystävistä. Oikeinjoulumieltä nostava kohtaaminen .

Käsityörintamalla ei mitään uutta. Stansta   oli huomannut netissä erään isoäidin kyselevän Viirua ja Pesosta ja hän ilmotti sinne minun sivuni. Kiitos Stansta tosi paljon. Tämä tilaus tuli oikein tarpeeseen sillä joulunaika vei aivan liika rahaa.

Minulla on niin hyvät lämpimiksi vanuttuneet lapaset. Nyt vaan rollaattorin lykkiminen on kuluttanut peulohangat puhki. Ei niitä kuitenkaan roskiin raaski heittää, parsimalla taas kuin uudet. Ei sillä etteikö minulla olisi ehjiäkin lapasia, mutta kun nämä vaan on niin hyvät. Ajattelinkin nyt kevään mittaan aloitella lapasten neulomista. 

Näkemisiin taas siihen asti että on jotain esitellä

 

Joulutoivotus

 

Hyvää joulunaikaa kaikille blogi-ystäville.

Aika överiä joulukoristelua ja rumasukat

Siskoni sanoo aina että meillä on oikea joulumaa, niin paljon on kaikenlaista kaivettu esille. Minun joulutunnelmani tulee siitä kun laitan nämä tyttäreni pienenä tyttönä askartelemat tontut esille. Ikää niillä on noin 30 vuotta. Yhteensä niitä on 27 , yltävät verholaudassa seinästä seinään. 

Ylös katon rajaan lentää myös enkelikuoro. En ole mitenkään uskonnollinen ihminen, mutta enkelit kuuluu jouluun.  Nämä ovat kaikki pikku hiljaa osteltu kirppareilta tähdet mukaan lukien.

Viime vuosina olen höpsähtänyt näihin suuriin tonttuihin ja pähkinänsärkijöihin. Joka joulu olen yhden ostanut, tänä vuonna tuo harmaa pienempi. Kynttilänjalat ovat puisia, kirppareilta kerääntyneitä.

Tämän ison tontun olen itse neulonut vuosia sitten. Säilyttelen sitä siinä toivossa että joskus olisi tyttärenlapsi jolle voisin sen antaa.

Vuosia sitten sain siskoltani joululahjan käärittynä postin julisteeseen. On se niin ihana että silitin sen ja laitoin raameihin. Puuroa tuova tonttupoika sopii oikein hyvin keittiöön. 

Joulukylään olen jo kyllästynyt joten sekin joutui keittiöön. Pullopiilotontut olen itse tehnyt ja valaisevan tähden löysin tänä jouluna kirpparilta kahdella eurolla, ei paha hinta.

Jouluksi kaikki taulut joutaa pois seiniltä ja tilalle näitä ihania joulujulisteita. Näitä minulla piisaa niin että osan joutuu jättämään kaappiin. 

Joulukoristeita on vielä lisää yllinkyllin, mutta en nyt ala kaikkia tänne kuvaamaan. Jätetään osa ensi joulun postaukseen 😁

Kissanhoitajanaapurilla on kylmät lattiat ja reumaattiset sormet. Niinpä päätin kutoa hänelle villasukat. Kaivoin esille erilaisia kirjavia nöttösiä ja annoin mennä. Kylläpä tulikin rumat sukat. Kaipa ne silti lämmittää varpaita ja jos eivät kelpaa niin heittäköön vaikka roskiin.

Meillä tämä valokuvaaminen ei aina ole niin yksinkertaista. Tämä linssilude yrittää ängetä joka kuvaan. Hyvin sai sukatkin piilotettua pyllynsä alle.

Jokos teillä on joulu laitettu ? Otetaanpa rauhallisesti nämä viimeiset joulunaluspäivät ettei sitten jouluna olla ihan rättipoikkiväsyneitä.

 

Assari apuna

Eipä tarvinnutkaan rollaattorilla työntää tavaroita myyjäisiin. Meillä oli myyjäispäivänä kunnon räntäsade ja ihana ystävä soitti tarvitsenko kyytiä. Kehui olevansa assari minulle. Ensin vei ja kolmen tunnin päästä haki pois. Kyllä olin mielissäni, kuinka helppoa se kulku sitten olikaan autolla.

Kauppa kävi tosi hyvin ja puolen tunnin päästä oli ylipursuava pöytäni jo vähän madaltunut. Tässä istunkin jo ihan itse myymässä.

Puolentoista tunnin päästä oli jo näin tyhjä pöytä. Loppujen lopuksi kotiin palasi vain kasa sukkia ja kaksi isompaa tonttua. Assari sai niistä toisen vaivanpalkaksi ja toinen saa jäädä pysyvästi itselleni kotitontuksi.

Vielä viime viikolla kerkesin tekemään Viirun ja pienen lumiukon, nekin meni jo.Kyllä olen niin tyytyväinen myyjäisiini. Voin alkaa täyttämään taas hyllyjäni uusilla hahmoilla.

Mikä mukavaa, sain jo uuden tilauksen Pikku Myystä ensi kesäksi, lapsenlapsi tulee kuulemma silloin käymään erään mummon luona. Eräs äiti kysyi olenko ehkä aikaisemmin tehnyr apinoita. Kovissa leikeissä kuulemma pojan apinan häntä on vahingoittunut ja lupasin korjata sen kunhan toimittaa apinan minulle. Meillä pelaa myös "korjauspalvelu" ☺️

Kyllä minulla nyt on syytä hymyyn ja voin alkaa laittamaan joulua omaan kotiini.

 

Pieniä töitä joulumyyjäisiin

Itse olen tykästynyt näihin taskuun mahtuviin. Teen varmaan vielä tonttuja ja lumiukkoja lisää omaakin kotiani varten.

Pienempiä kissoja pitää aina olla myyntipöydässä. Tyttökissan tummemmat raidat ovat blingbling-lankaa, eiköhän pienet tytöt tykkää tästä.

Lankakorin pohjalta löytyi joskus aloitetut lastentossut. Ohje oli jossain jämälankakirjassa.  Muutin sen verran että neuloin tossuihin varret, pysyvät paremmin jalassa kovasakin vauhdissa.

Pitihän se vielä yksi Peppikin tekaista ja kaveriksi kettupoika.

Nämä possut saivat peitot harteille ettei palele pakkasella. Voi laittaa roikkumaan vaikka reppuun.  Vaaleampi ei oikein erotu valkeasta tausta, huonosti valittu kuvauspaikka.

Kolmen tunnin myyjäiset lauantaina ja rollaattorilla meinaan pöydän ja käsityöni sinne rahdata, matkaa vajaa kaksi kilometriä. Kaipa se onnistuu, onnistuihan se viime vuonnakin. Toivottavasti en joudu rahtaamaan kaikkia töitäni takaisin kotiin.

 

Toinen ovistoppari

 Eipä ole kovin herttainen tämä toinenkaan tilattu ovistoppari.. Sisällä oleva kivi on niin lituskainen, että tein tästä vatsa ylöspäin makaavan sammakko-raasun. Vähän katselin mallia netistä löytyneistä kuvista. 

Nyt en tee enää yhtään tämmöistä litistynyttä eläintä, minusta nämä ovat aika ällöttäviä. Tonttuja on paljon mukavampi virkkailla ja niitä syntyykin nyt seuraavaksi.

Ovistoppari

Jo kesällä sain tuttavalta pyynnön tehdä pari ovistopparia ja toiveena oli oven alle litistynyt hahmo. Tulihan se luvattua kun aikaa sain jouluun asti valmistaa, mutta muutamankin kerran olen katunut lupaustani.

Mietintämyssy päähän ja kuvia selaamaan netistä. En viitsi tehdä valmiista ohjeista, mutta otin vinkkiä netin kuvista. Painon saaminen hahmoon osottautui tosi haastavaksi. Siskoni pihalta sain nyrkin kokoisia pyöreitä kiviä, mutta eihän niitä niin vain laitetakkaan virkkauksen sisälle.  Pällystin ne vanukerroksella ja päädyin virkkaamaan kaksi puolipalloa jotka sitten ompelin yhteen kiven päälle. 

Naamaa tehdessä huvitti itseänikin. Reppanalta on silmät pullistuneet kuopistaan ja kielikin roikkuu suusta. On tainnut henki mennä, meillä ei hiiret hillu. Toivottavasti tilaaja on tyytyväinen tähän, parempaan en pysty.

Toki olen tehnyt kissojakin lisää. Näitä on vaan niin mukava tehdä ja saan jämälankoja kulutettua pois. Nämä lähti jo maailmalle, joten teen vielä lisää joulumyyjäisiin.

Vieläköhän ehdin uusia esitellä ennen kuun lopussa olevia joulumyyjäisiä, se jää nähtäväksi.

 

Kuin liukuhihnalta

Nyt niitä on taas tullut tehtyä läjäpäin. Pieniä kettuja pyynnöstä ja lähtevät kohta maailmalle minun nurkistani pyörimästä.

Toisaalle taas isoja ja pieniä Viiruja. Kohta alkaa kyllästyttämään kettujen ja Viirujen tekeminen. Jokohan kohta joutaisi tekemään joululahjoja omalle porukalle. Tähän kissalaumaan hyppäsi jo pieni tonttu joulusta muistuttamaan.

Aina ei kuitenkaan jaksa virkata ja kerran viikossa käynkin Kansalaisopistossa maalaamassa.  Siellä on mukava tavata samanhenkisiä ystäviä ja juttua ja naurua meillä piisaa.

Ensi kesän matkaan on taas melkein vuosi, joten maalasin omalle seinälle vakiohotellimme rantanäkymän. Taulu on vaaleampi sininen kuin miltä se tässä näyttää Nyt voin tuijotella sitä ja haaveilla, miksei  myöskin muistella muita kesiä. Taivasta vielä korjailen ja ehkä muualtakin, mutta kyllä se siitä talven mittaan valmistuu.

Ulkona näyttää niin kylmältä että ihan mielelläänhän tässä taas istuu virkkuiden ääreen. Kohta alkaakin olla jo kiire joululahjatöiden kanssa.

Hengissä ollaan

Tulin vain kertomaan että hengissä ollaan vaikken pitkään aikaan olekaan kirjoitellut.  On vaan niin kiire virkkailujen kanssa ettei muuta juuri ehdi tekemään. Joulun jälkeen helpottaa ja voin taas syventyä omiin juttuihin.

Kiire on Ahududullakin sillä Tinttitv on taas avattu. Lintulaudan tapahtumia täytyy seurata koko ajan ettei vaan harakat käy varastamassa kaikkia eineitä.

Maija hoitaa yöpäivystyksen pihalla ja pitää hiiret ja rotat loitolla. Päivällä täytyy sitten levätä että jaksaa taas raataa ensi yönä.

Koitan ehtiä kirjoittelemaan vähän tiuhempaan tahtiin, siihen asti, näkymisiin. 😁