Leibnizin Metafysiikan esitys & Leibniz-Arnauld-kirjeenvaihto
Markku RoinilaJälkivaikutus Leibniz ei koskaan julkaissut varsinaista pääteosta, minkä vuoksi hänen ei voida katsoa perustaneen omaa koulukuntaansa (on väitetty hänen olleen tästä ylpeä). Leibnizin ajatukset tulivat hänen elinaikanaan tunnetuksi tieteellisten aikakausilehtien kautta ja kirjeenvaihdossa eri oppineiden kesken. Tunnetuksi tuli hänen Descartesin liikkeen käsitettä koskenut kritiikkinsä (ns. vis viva-kiista) artikkelissa Brevis demonstratio… ja sielun ja mielen suhdetta käsittelevä kirjoitus Nouveau systeme… . Parhaiten Leibniz tunnettiin diplomaattina, matemaatikkona ja oppineena pikemmin kuin filosofina. Hovipiireissä ja aristokratian piirissä Leibniz tunnettiin 1700-luvun alkupuolella Essais de Theodicée-teoksen kirjoittajana -oppi parhaasta mahdollisesta maailmasta oli hetken muotia varsinkin Pariisissa, joka antoi Voltairelle aiheen irvailla sen kustannuksella Candide-teoksessaan. Leibnizin kuoltua hänen ajatteluaan teki tunnetuksi yliopistomaailmassa (Leibniz itse inhosi yliopistoja) Christian Wolff, joka tosin ei pitänyt itseään Leibnizin seuraajana. Myös Immanuel Kant oli varsinkin uransa alkuvaiheessa Wolffilais-Leibnizilainen ja saksalainen idealismi (mm. Herder, Schelling ja Hegel) sai Leibnizin filosofiasta virikkeitä metafyysisille näkemyksilleen. Sittemmin Leibnizilla on ollut vaikutuksensa moniin nykyfilosofian voimahahmoihin, kuten Peirceen, Husserliin, Heideggeriin, Fregeen ja Russelliin. Nykyään Leibniz usein yhdistetään mahdollisten maailmojen semantiikkaan (mm. Kripke, David Lewis) ja modaalilogiikkaan, vaikka hänen näkemyksensä mahdollisten maailmojen problematiikasta olivat varsin toisenlaisia kuin nykyfilosofien ja vaikka hänen ajatuksiaan edelsivät monet keskiajan filosofit.
