Well.. Books. Härmäksi kirjoja.

King on ikuisuusprojekti. Montaa olen alloittanut, mutta tämä oli Cujon ohella vasta toinen kokonainen Kingini. Tarinahan on entuudestaan tuttu, j suoranaiset kauhuelementit eivät ole kovinkaan järisyttäviä. Perhe- ja hivenen häiriintynyt ihmissuhdekuvaus toimivatkin huomattavasti paremmin. Kokonaisuutena kumminnin valitettavan meh.

Suhtautumiseni Coltraneen on ollut sama kuin suhtautumiseni jazziin ylipäätään. Eli ristiriitainen. Diggaan balladeista mutta tekninen runkkailu ei usein kestä albumin mittaa. Tätä lukiessani katsastin myös ihan asiallisen dokumentin miehestä. Ja lukion progeaikoina Trane oli kova sana, ja edelleenkin palaan hänen pariinsa silloin tällöin.

Listal ei tahtonut löytää Voltairelta muuta kuin Candiden, joten piti improta. Kalle kahdestoista oli hassu mies kuka tykkäsi tapella, hengata turkkilaisten kanssa, hävitä Pietarille Pultavassa, ja saada kuulan päähänsä lopulta. Eli onhan tässä historiallisen draaman ainekset kasassa.

Tämä oli hankala tapaus.Kyseessä on siis Saarikosken melko vapaa suomennos, joka oli ollut lukulistalla jo vuosia sen jälkeen kun lukaisin Suomentajan päiväkirjat, ja sen kuinka Homeros ajaa Penan hulluksi. Mutta vakavasti, tämä on kaunis ja soljuva käännös. Otto Mannisen heksametriä ei tullut ikävä. Harmittaa hivenen näin kangasniemeläisenä sanoa.

Näitä julkkis elämäkertoja on tullut luettua iso liuta. Arnoldin elämäkerta voisi vaikuttaa sen luonnolliselta jatkumolta. Mutta suurimman osan kuvineen lähes 700 sivun kirjaa paneudutaan bodaukseen, ja siihen miten Arska fanitti Nixonia ja Reagania. Bodaus nyt ei voisi vähempää kiinostaa saati republikaanit, mutta jotenkin se vilpitön innostus tarttuu. Plussaa myös siitä, että Arnold jo alkuvaiheessa mainitsee, kuinka steroidit sekoittaa bodarien päät.

Dawkinsista varmasti on kaikilla vahvoja mielipiteitä ja olisihan se helppoa olla trendikäs ateisti. Sinänsähän God Delusion painottuu paljon Yhdysvaltain uskontokiimaan, mutta itseni agnostikoksi lukevana oli mielenkiintoista lukea hardcore-ateistin kyseenalaistavan tämän. Varmasti ärsyttää monia, mutta on tälle kirjalle paikkansa olemassa.

Luin tämän alkukielellä. Ja nyt voin kuvitella hikisen Coppolan selittävän tätä hikiselle Brandolle. Myös Afrikan tähti poikkesi mielessäni.