Vihdoin koitti LEIKKAUSPÄIVÄ 8.4.2025
Lonkan tekonivelleikkaus päiväkirurgisena toimenpiteenä Tekonivelsairaala Coxassa Tampereella.
Olinhan tuota kerennyt jo odottaa melkoisen tovin ja vihdoin saapui maanantai 7.4.2025. klo 14, kun minulle soitettiin ja toivotettiin tulemaan Tekonivelsairaala Coxan tiloihin klo 7:00 seuraavana aamuna. Ennen tuota kävin vielä X- verikokeessa eli veren sopivuuskokeessa, tämä kun on vain muutaman päivän voimassa, siksi tämä käydään aivan viimeisenä. Tietysti tarkistettiin etten ole tullut sairaaksi tai että ihoni on täysin ehjä ettei vaan pitäisi perua leikkausaika. Kävimme vielä hakemassa ruokakauppa tilauksemme, jonka olimme aiemmin tehneet K-Citymarketista. Tämä on muuten helpottanut meidän arkea älyttömän paljon. Ja tulee vielä jatkumaan.
Kävin vielä illalla viimeisessä vesijumpassa ja huomasin että olin koko illan aika hermostunut. Laukku oli pakattu valmiiksi ohjeiden mukaan ja olin aamulla valmiina lähtemään.
Sain syödä vielä illalla kunnon iltapalan kymmeneltä, koska aamulla sain luvan juoda vain lasin vettä ja jättää kaikki lääkkeet ottamatta. Illalla vielä kunnon suihku ja kaikkien korujen pois ottaminen ja olin valmis unille.
Kyynärsauvojen ja laukun kanssa lähdimme -7 asteen pikkupakkasessa puoli kuuden jälkeen aamulla kohti Tamperetta. Yöunia oli takana ehkä noin 3 tuntia koska kyllä näin iso leikkaus aina jännittää. Olin monta kertaa kerennyt miettiä, jos vain peruisin kaiken. Jokin pelotti ja ahdisti kovasti vaikka uskoin olevani luotettavissa käsissä. Kaikki puhui sen puolesta että minusta pidetään hyvää huolta.
Vähän ennen klo 7 saavuimme Tampereelle Coxan parkkipaikalle, jännitys oli käsin koskettavissa kun halasin mieheni ja lähdin sisälle noista ovista, jossa automaatilla ilmoittauduin kela kortilla saapuvaksi. Meitä oli monia eri tilanteissa ja eri-ikäisiä ja eri leikkauksiin tulevia naisia ja miehiä samassa odotushuoneessa.
Huomioitavaa oli jokainen Coxan työntekijät, jotka menivät ohitsemme ja aloittelivat työvuorojaan, toivottivat oikein hyvää huomenta :)
Minusta tämä kertoi todella paljon siitä kuinka asiakaspalvelu ja potilaiden huomioiminen oli yksi tärkein asia.
Aamulla klo 7 meitä päiväkirurgiseen leikkaukseen tulevia tultiin noutamaan, meitä oli kaksi naista ja kaksi miestä ja lähdimme hissillä kohti päiväkirurgian osastoa, jossa meille jokaiselle annettiin 2 hengen huoneesta toinen peti ja kaappi johon laitoimme omat tavarat ja vaihdoimme sairaalan vaatteet päälle. Käteeni sain nimikyltin, jossa oli QR- koodi ja sieltä löytyi syntymäaikani. Tämän tarkastin myöhemmin kotona.
![]() |
Valmistautuminen leikkaukseen. |
Monen monta kertaa nimi ja henkilötunnukseni kysyttiin ja sairaanhoitaja piirsi oikean lonkan kohdalle nuolen. Hetken sairaanhoitaja jutteli ja rauhoitteli minua, kunnes nukutuslääkäri eli anestesia lääkäri tuli hakemaan minut. Lähdimme yhdessä hissin kautta kohti leikkaussalia.
Meno leikkaussaleissa oli kuin Minion tehtaalla, jossa ihmiset joilla oli siniset puvut hoitivat meitä ja meno oli melkoista. Naurahdin tätä ajatusta Minion autotehtaasta, jossa meille vaihdetaan varaosia ja kanssani kävelevä lääkäri nauroi ja samalla kertoi tulevasta ja kyseli minulta kysymyksiä.
Menimme leikkaussali 6, jonne itse kävin lämmitettyyn leikkauspöydälle makaamaan ja monta hoitajaa kävi kimppuun ja monia laitteita laitettiin minuun kiinni. Yksi hoitaja kysyi nimeä ja syntymäaikaa samalla verenpainemittaria laittaessa, yksi laittoi sydän antureita ja joku laitettiin sormeenkin.
Lääkäri tuli paikalle ja kysyi nimeä ja syntymäaikaa ja puhui kauniisti ja rauhoitellen samalla laittoi kanyylin eli tipan oikeaan käteeni ja samalla laittoi ensimmäistä rauhoittavaa. Pyysi minua kääntymään kyljelleen ja kertoi kuinka kauniisti olin vaappunut paikalle ja aloin nauramaan.
Hups oli taju kankaalla.
Heräsin nukutuslääkärin herätys komentoon ja jatkoin naurua. Olin unessa kyllä ollut hiekkarannalla juoksemassa. Joten aika hyvät nukutuslääkkeet oli annettu. Nämä on oikeata nukutuslääkettä, mutta nopeassa toimessa sitä laitetaan sen verran että omat elintoiminnot toimivat normaalisti. Eli hengitin itse.
Tämä minut nukuttanut ja herättänyt samainen lääkäri vei minut heräämöön ja sanoi että aikaa oli mennyt leikkauksessa 40 minuuttia. Ja että kaikki oli sujunut kuin oppikirjasta, niin hyvin kaikki oli mennyt. Heräämössä hoitaja, joka ensi töikseen tarkisti jollakin laitteella onko minulla pissahätä. Ei ollut. Mutta itku tuli. Helpotuksen tunne että se on ohi ja minulla on kaikki hyvin. Usein hoitaja kävi luonani ja tarkasti monitorista kaikki toiminnot ja kirjasi niitä ylös ja kyseli kulumisia.
Kylmyys valtasi varpaista lähtien ja hoitaja laittoi minulle lämpöpeiton. Peitto oli kiinni laitteessa, joka lämmitti peittoa ja näin myös minua. Kevyt hurina rauhoitti.
Oli jotenkin outoa kun tuntui että oikea jalka oli koukussa, polvi ylöspäin, vaikka oikeasti jalkani makasi suorana. Viimeinen muistikuva oli jäänyt mieleen.
Outo tunne kun, en saanut sitä millään liikkumaan, varpaani ei hievahtanutkaan, kunnes 2,5 tuntia myöhemmin varpaani liikkui ensimmäisen kerran. Hymy oli herkässä ja alkoi olla kova jano. Särkylääkettä laitettiin suoraan tippaan. Tämän jälkeen palasi normaali ruumiinlämpö ja lämpöpeitto otettiin pois. Samalla taas katsottiin onko rakossa pissaa ja sanoin että pärjään kun pääsen osastolle.
![]() |
Kuva minun leikatusta lonkasta. |
Hoitajan kanssa lähdimme päiväkirurgia huoneeseen jonne olin jättänyt tavarani. Huonekaverina oli polvileikkauksessa oleva nainen ja meillä synkkasi heti. Tsemppasimme ja jaoimme ajatuksia toistemme kanssa.
Huoneeseen päästyä minulle tuotiin kahvia, jota kerkesin jo pyytämään ja leipä sekä Jaffaa. Kello oli noin 12 ja sain puhelimeni ja pääsin viestittämään kotiin että kaikki hyvin.
Kello oli noin 13:00 kun fysioterapeutti tuli luokseni ja lähdimme vessaan. Ensimmäinen nousu sängystä oli melkoista, mutta sain tuekseni rollaattorin, jonka avulla lähdin liikkeelle. Outo tunne, mutta melko hyvä tunne jalan kanssa.
Pöntöllä istuessa väri lähti kasvoistani ja tuli todella huimaava ja huono olo. Hoitajan ja fysioterapeutin kanssa nopeasti sänkyyn.
Lepoa ja ruokaa helpottamaan oloani. Alkuun sain oxyratio nopea vaikutteista opiaattia joka sekoitti minut. Kun pääsin tuosta vessa reissusta ja särkylääke vaihdettiin toiseen, alkoi oma väri palata. Ja vointi koheni niin että pääsin vielä illalla kotiin.
Sain ruokaa sekä samalla selvitettiin lääkkeiden osto suoraan huoneeseen. Minulle annettiin reseptit ja numero johon soitin. Eli soitin suoraan Coxan apteekkiin ja tein tilauksen ja nämä tuotiin ennen kotiinlähtö minulle ja maksoin ne samalla helposti.
NO ennen tuota lääketilausta hoitaja sanoi että minun pitää pistää Innohep verenohennuslääkettä omaan mahaani eli napapiikkinä 10 päivän ajan ja sanoin heti etten pysty ja kykene, joten tämä vaihdettiin pilleriin.
Eli Somac syön ainakin kuukauden verran ettei mahahaavaa tulisi. Tätä olen syönyt jo monta kuukautta ennen, suuren kipulääke määrän vuoksi.
Xarelto on verenohennuslääke, estämään veritulppien muodostumista. Tämä on napapiikin sijaan.
Etoricoxib pitkävaikutteinen tulehduskipulääke, auttaa kipuihin mutta myös ettei leikkaukseen pääse tulehdusta tulemaan.
Panadol forte 1000g syön 3 kertaa päivässä. Kipulääkkeenä.
Pegorionia söin muutaman päivän että sain vatsan toimimaan. Kovat kipulääkkeet saa vatsan aivan jumiin.
Sain mukaan vielä noita opiaatteja yötä vasten. Pahaolo ja huimaus väheni kun nämä lopetin. Mutta tuo verenohennuslääke sai limakalvot vuotamaan ja päätä on särkenyt jo monta päivää. Onneksi se loppuu pian. Soitin tästä Coxan ja kuten arvelin olisi pahempi lopettaa lääkitys kuin oireet, joten jatkoin. Mutta jännästi elimistö taistelee kaikkea vastaan.
Fysioterapeutti tuli vielä uudelleen luokseni ja lähdimme kyynärsauvoilla kävelemään, muistaen että varpaani pitää osoittaa aina ykköseen, silloin jalkani on oikeassa asennossa. Sain vinkkinä muutaman nukkuma asennon. Selällään, hiukan tyynyn nojaten tai hetken voi tyyny olla jalan alla tai tyyny jalkojen välissä saan olla hetken vasemmalla lonkalla kyljelleen. Kun kävin fysioterapeutin kanssa näitä läpi ja hän antoi luvan kotiin lähtöön, kun katsoi että kaikki oli tässä vaiheessa hyvin. Pystyin nousemaan ja istumaan sekä pärjään kipujeni kanssa. Kylmähoitoa annoin jalalle turvotuksen alentamiseksi koko ajan. Myös kotona jalkani saa kylmähoitoa päivin ja öin. Turvotusta kun voi olla pitkän aikaa leikkauksesta.
Ensimmäisen kuvan leikkausalueelta otin itse sairaalassa. Side on sellainen jota ei vaihdeta ollenkaan vaan otetaan pois kun leikkauksesta on kulunut 5 päivää eli sunnuntaina tämän kävi meidän Ihana Kia ottamassa pois. Tämän kanssa sai käydä suihkussa ja haavasidos pysyi hyvin kiinni.
Kun olin saanut luvan lähteä kotiin, ilmoitin siitä miehelle jotta tietää tulla minut hakemaan.
Kun nouto oli pihalla, sairaanhoitaja pyysi minun istuutumaan pyörätuoliin ja nauraen lähdimme kohti hissiä ja sieltä autolle. Autoon nousu meinasi olla haastavaa, mutta pääsin kyytiin ja matka kotia kohti alkoi.
Matkalla sanoin että olisi kova nälkä ja mies haki minulle hampurilaisen, jota onnellisena mutustelin matkalla kotiin ja omaan sänkyyn.
Mukaan kotiin sain kotilääkekortin, jossa on luettelo mitä lääkkeitä otan ja kuinka kauan ja kuinka paljon. Tämä helpotti heti seuraavasta aamusta lähtien. Mukaan tuli vielä potilaskertomus jossa luki päivän tapahtumat ja jatkotoimenpiteet. Siteen poisto 5 päivää leikkauksesta sekä hakasten poisto 2 viikkoa leikkauksesta.
Hulluinta oli tunne siitä että toinen jalka oli isompi ja pidempi kuin toinen. Toki turvotusta oli ensimmäisinä päivinä melkoisesti ennen kun kaikki mustelmat alkoi muodostua. Seisoessa lonkka laittoi minun seisomaan paljon suorempaan mihin olin edellisten kuukausien aikana tottunut. Tämä tunne onneksi väistyi muutaman päivän jälkeen.
Seuraavasta aamusta alkoi toipuminen ja kerron toipumisesta uudessa postauksessa. Koska nyt on 10 päivä leikkauksesta ja pystyn ihan hetken istumaan jo koneella ja olen kirjoittanut tätä monessa osassa. Pahoittelen kuvia koska nämä on otettu tilanteissa ilman minkäänlaisia kauneustilanteita. Toipuminen vaatii paljon malttia ja tsemppiä. Kivut ovat nyt todella paljon maltillisia siihen verrattuna, mitä nämä olivat ennen leikkausta viimeisen reilu vuoden tai leikkauksen jälkeisinä päivinä.