105695

Download as pdf or txt
Download as pdf or txt
You are on page 1of 55

Experience Seamless Full Ebook Downloads for Every Genre at textbookfull.

com

Antonio Gramsci: volume 1 - Intellectual and


political context 1st Edition James Martin

https://textbookfull.com/product/antonio-gramsci-
volume-1-intellectual-and-political-context-1st-edition-
james-martin/

OR CLICK BUTTON

DOWNLOAD NOW

Explore and download more ebook at https://textbookfull.com


Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

The Elgar Companion to Antonio Gramsci 1st Edition William


K Carroll

https://textbookfull.com/product/the-elgar-companion-to-antonio-
gramsci-1st-edition-william-k-carroll/

textboxfull.com

Antonio Gramsci A Pedagogy to Change the World 1st Edition


Nicola Pizzolato

https://textbookfull.com/product/antonio-gramsci-a-pedagogy-to-change-
the-world-1st-edition-nicola-pizzolato/

textboxfull.com

Lie Groups 1st Edition Luiz Antonio Barrera San Martin

https://textbookfull.com/product/lie-groups-1st-edition-luiz-antonio-
barrera-san-martin/

textboxfull.com

Coulson and Richardson’s Chemical Engineering, Fourth


Edition: Volume 3A: Chemical and Biochemical Reactors and
Reaction Engineering R. Ravi
https://textbookfull.com/product/coulson-and-richardsons-chemical-
engineering-fourth-edition-volume-3a-chemical-and-biochemical-
reactors-and-reaction-engineering-r-ravi/
textboxfull.com
Modern Indian Political Thought: Text and Context 1st
Edition Bidyut Chakrabarty

https://textbookfull.com/product/modern-indian-political-thought-text-
and-context-1st-edition-bidyut-chakrabarty/

textboxfull.com

Diagnosis and Management in Dementia: The Neuroscience of


Dementia, Volume 1 Colin R. Martin

https://textbookfull.com/product/diagnosis-and-management-in-dementia-
the-neuroscience-of-dementia-volume-1-colin-r-martin/

textboxfull.com

Italian Aviation in the First World War Volume 1


Operations 1st Edition James Davilla

https://textbookfull.com/product/italian-aviation-in-the-first-world-
war-volume-1-operations-1st-edition-james-davilla/

textboxfull.com

The Twins Gladiators of Krix 4 1st Edition Miranda Martin


James D Horton Martin Miranda

https://textbookfull.com/product/the-twins-gladiators-of-krix-4-1st-
edition-miranda-martin-james-d-horton-martin-miranda/

textboxfull.com

Behavioral Health Promotion and Intervention in


Intellectual and Developmental Disabilities 1st Edition
James K. Luiselli (Eds.)
https://textbookfull.com/product/behavioral-health-promotion-and-
intervention-in-intellectual-and-developmental-disabilities-1st-
edition-james-k-luiselli-eds/
textboxfull.com
Wye?
Bt

jihh

EE SSS OOS

Cee eee

wsoN
SG

ely
oy
vig
a
aS

Co gh hake a ea Aahcack oh gh Rieooh


pieces
eerste sare eet

sey

{iH se Yersete
i
CAAA ed eae
iM“PAL
i ASits atsy
i§ YesNN,4)i

HNN
%
Atal
ESAAS
ADD
SHSRU

Nae
yet

ah \5tH
Ns
\
ANTONIO GRAMSCI
Critical Assessments of Leading
Political Philosophers
ANTONIO GRAMSCI
Critical Assessments of Leading
Political Philosophers

Edited by James Martin

Volume I

Intellectual and Political Context

London and New York


First published 2002
by Routledge
11 New Fetter Lane, London EC4P 4EE
Simultaneously published in the USA and Canada
by Routledge
29 West 35th Street, New York, NY 10001
Routledge is an imprint of the Taylor & Francis Group
Editorial matter and selection © 2002 James Martin; individual
owners retain copyright in their own material
Typeset in 10/12pt Times by Graphicraft Limited, Hong Kong
Printed and bound in Great Britain by
TJ International Ltd, Padstow, Cornwall
All rights reserved. No part of this book may be reprinted or
reproduced or utilised in any form or by any electronic,
mechanical, or other means, now known or hereafter
invented, including photocopying and recording, or in any
information storage or retrieval system, without permission in
writing from the publishers.
British Library Cataloguing in Publication Data
A catalogue record for this book is available from the British Library
Library of Congress Cataloging in Publication Data
Antonio Gramsci / edited by Martin James.
p. cm. — (Critical assessments of leading political philosophers)
Includes bibliographical references and index.
Contents: v. |. Intellectual and political context — v. 2. Marxism, philosophy, and
politics — y. 3. Intellectuals, culture, and the party — y. 4. Contemporary applications.
1. Gramsci, Antonio, 1891—1937—Contributions in political science. I. James, Martin,
1968—_ II. Series.
JC265.G68 AS7 2001
320.53'2’092—dc21 2001019937

ISBN 0-415-21747-4
ISBN: 0-415-21748-2 (volume I)

Disclaimers
The publishers have made every effort to contact authors/copyright
holders of works reprinted in Antonio Gramsci: Critical Assessments of
Leading Political Philosophers. This has not been possible in
every case, however, and we would welcome correspondence from those
individuals/companies who we have been unable to trace.

References within each chapter are as they appeared in the original complete work.
In memory of J. K. Dutton
CONTENTS

Preface XV
Acknowledgements XVIi
Chronological table of reprinted articles and chapters XX111

General Introduction 1

VOLUMEI INTELLECTUAL AND POLITICAL CONTEXT

Introduction 10

PART 1
The young Gramsci 13

1 A new look at the young Gramsci 15


CARL LEVY

2 On Gramsci’s theater criticism 33


ROBERT S. DOMBROSKI

3 Gramsci and Gobetti 60


PAOLO SPRIANO

PART 2
Intellectual and political influences 83

4 Gramsci and Italian political culture 85


NORBERTO BOBBIO

Vil
CONTENTS

From Spaventa to Gramsci 95


PAUL PICCONE
Gramsci, Croce and the Italian political tradition 127
RICHARD BELLAMY
Two views of the Revolution: Gramsci and Sorel, 1916-1920 3
DARROW SCHECTER

Gramsci and Lenin 1917-1922 172


ALISTAIR DAVIDSON

PART 3
The factory council struggles, 1919-1920 197

9 Antonio Gramsci and the soviet experiment in Italy 199


THOMAS R. BATES

10 A history of the Turinese communists written by a liberal 213


PIERO GOBETTI

11 Gramsci, Gentile and the theory of the ethical state in Italy 223
DARROW SCHECTER

ibd Factory councils, Gramsci and the industrialists 245


FRANKLIN ADLER

13 The ideology of labor and capitalist rationality in Gramsci 269


ENZO RUTIGLIANO

PART 4
Communism and Fascism 279

14 Antonio Gramsci and the Bolshevization of the PCI 281


THOMAS R. BATES

15 Towards the Prison Notebooks: the evolution of Gramsci’s


thinking on political organization 1918-1926 296
WALTER L. ADAMSON

16 The Gramsci—Trotsky question (1922-1932) 320


FRANK ROSENGARTEN

17 Gramsci’s interpretation of Fascism 354


WALTER L. ADAMSON

Vill
CONTENTS

VOLUME IIT MARXISM, PHILOSOPHY AND POLITICS

Introduction

PART 5
Marxism as a philosophy of praxis

18 Theory and practice in Gramsci’s Marxism


JOHN MERRINGTON

19 Gramsci’s Hegelian Marxism 36


PAUL PICCONE

20 Interpretive sociology and the philosophy of praxis:


comparing Max Weber and Antonio Gramsci 49
GERSHON SHAFIR

21 The concept of nature in Gramsci 62


BENEDETTO FONTANA

22 Gramsci and the contemporary debate on Marxism 85


D. P. DIMITRAKOS

PART 6
Gramsci’s ‘anti- Croce’ 115

23 Antonio Gramsci’s reformulation of Benedetto Croce’s


speculative idealism 117
BEVERLY L. KAHN

24 Gramsci’s Crocean Marxism 139


MAURICE A. FINOCCHIARO

PART 7
Epistemology and science 157

25 Gramsci, Marxism and philosophy 189


RICHARD D. WOLFF

26 Gramsci’s concept of constitution 172


THOMAS NEMETH
CONTENTS

27 Science and praxis in Gramsci’s critique of Bukharin 191


MAURICE A. FINOCCHIARO

28 Gramsci’s realism 216


ESTEVE MORERA

PART 8
The concept of hegemony 227

29 The concept of ‘egemonia’ in the thought of Antonio Gramsci:


some notes on interpretation 229
GWYN A. WILLIAMS

30 Gramsci and the theory of hegemony 245


THOMAS R. BATES

31 Hegemony and consciousness in the thought of Antonio Gramsci 263


JOSEPH V. FEMIA

32 Hegemony and ideology in Gramsci 287


CHANTAL MOUFFE

33 The grammar of hegemony 319


PETER IVES

PART 9
State and civil society 337

34 The antinomies of Antonio Gramsci 339


PERRY ANDERSON

35 Gramsci’s subversion of the language of politics 411


ANNE SHOWSTACK SASSOON

36 Gramsci on civil society 422


JOSEPH A. BUTTIGIEG

37 Gramsci, civil society and bureaucracy 450


GEOFFREY HUNT

38 Gramsci’s Marxism and the concept of Homo Oeconomicus 465


GEOFFREY HUNT

oy Gramsci and the politics of civil society 478


WALTER L. ADAMSON
CONTENTS

VOLUME IIT INTELLECTUALS, CULTURE AND


THE PARTY

Introduction 1

PART 10
The theory of intellectuals s)

40 Revolutionary contradictions: Antonio Gramsci and the problem


of intellectuals i,
JEROME KARABEL

41 Ideological superstructures in Gramsci and Mao Tse-Tung ak


NIGEL TODD

42 Towards a sociology of intellectuals: a structural analysis of


Gramsci’s Marxist theory 63
LEONARDO SALAMINI

43 The people, intellectuals and specialized knowledge 94


ANNE SHOWSTACK SASSOON

44 Between ethics and politics: Gramsci’s theory of intellectuals 124


JAMES MARTIN

45 The social role of intellectuals: Antonio Gramsci and


the Italian Renaissance 145
MARGARET L. KING

PART 11
Culture and language 165

46 Culture and politics in the work of Antonio Gramsci 167


MARCIA LANDY

47 Antonio Gramsci’s sociology of literature 189


WILLIAM Q. BOELHOWER

48 A grammatical introduction to Gramsci’s political theory 212


PETER IVES

49 The official and popular in Gramsci and Bakhtin 231


CRAIG BRANDIST

Xi
CONTENTS

PART 12
On education 249

50 Antonio Gramsci and the school as hegemonic 251


HAROLD ENTWISTLE

51 The whalebone in the corset: Gramsci on education, culture


and change 267
PHILIP SIMPSON

52 Beyond “reform or revolution”: notes on political education in


Gramsci, Habermas and Arendt 289
WALTER L. ADAMSON

PART 13
The politics of subalternity 319

53 From the periphery of modernity: Antonio Gramsci’s theory


of subordination and hegemony 321
NADIA URBINATI

54 Classes in southern Italy: Salvemini’s, Dorso’s and


Gramsci’s analyses 342
GABRIELLA TURNATURI AND GIOVANNI LODI

55 Gramsci, the peasantry and popular culture 385


ALASTAIR DAVIDSON

PART 14
Gramsci and the Communist Party 401

56 Gramsci’s presence 403


FEDERICO MANCINI AND GIORGIO GALLI

57 Gramsci and the Italian Communist Party 415


STEPHEN WHITE

58 Gramsci’s Marxism: beyond Lenin and Togliatti 432


PAUL PICCONE

59 Gramsci: an alternative communism? 459


MAURICE A. FINOCCHIARO

Xil
CONTENTS

60 Gramsci, the Via Italiana, and the classical Marxist-Leninist


approach to revolution 482
JOSEPH V. FEMIA
61 Gramsci, Eurocommunism and the Comintern 505
PETER GIBBON

VOLUME IV CONTEMPORARY APPLICATIONS

Introduction

PART 15
Reviews and commentaries

62 The varying seasons of Gramscian studies


ALISTAIR B. DAVIDSON
63 Reading Gramsci in English: observations on the reception of
Antonio Gramsci in the English speaking world 1957-82 28
GEOFF ELEY
64 Gramsci and Marxism in Britain 61
DAVID FORGACS

65 Gramsci in France and Italy: a review of the literature 81


CHANTAL MOUFFE AND ANNE SHOWSTACK SASSOON
66 The Gramsci phenomenon: some reflections 116
JOSEPH V. FEMIA

PART 16
Political theory 133

67 Recasting Marxism: hegemony and new political movements 135


ERNESTO LACLAU AND CHANTAL MOUFFE
68 Who practices hegemony? class division and the subject of politics 154
JOHN ROSENTHAL
69 Gramsci and democracy 177
ESTEVE MORERA
70 Gramsci and Walzer on the intellectual as social critic 191
RICHARD BELLAMY

Xill
CONTENTS

PART 17
Political analysis 213

71 Using Gramsci for women: feminism and the Quebec State,


1960-1980 215
HEATHER JON MARONEY

72 Gramsci and us 227


STUART HALL

73 Thailand in Gramscian perspective 239


JOHN GIRLING

74 Gramsci and the legitimization of the State: the case of


the Senegalese passive revolution 257
ROBERT FATTON

PART 18
Cultural studies 279

ts Gramsci’s relevance for the study of race and ethnicity 281


STUART HALL
76 After Gramsci 310
COLIN MERCER

vit) The concept of cultural hegemony: problems and possibilities 324


T. J. JACKSON LEARS

PART 19
International relations theory 355

78 Gramsci, hegemony and international relations: an essay


on method 357
ROBERT W. COX

79 Engaging Gramsci: international relations theory and


the new Gramscians 373
RANDALL D. GERMAIN AND MICHAEL KENNY

80 Understanding IR: understanding Gramsci 399


CRAIG N. MURPHY

XIV
PREFACE

This four-volume collection brings together a selection from the large and
continually expanding number of critical assessments of the influential thinker,
Antonio Gramsci. The intended purpose of the collection is to make avail-
able some of the most important, interesting and informative commentaries
and studies on Gramsci and his ideas, primarily from English-language
journals, over the past thirty years. It is hoped that this will preserve interest
in texts that either are increasingly overlooked or are no longer as readily
accessible as they once were. I have also included in translation a few articles
of Italian origin. However, this is not and could not hope to be an adequate
reflection of the enormous range of commentary on Gramsci from Europe—
especially from Gramsci’s native Italy—and beyond. The collection is also
limited to journal articles rather than book chapters or selections from larger
monographs.
The volumes have been divided according to the following thematic
structure:

Volume I: Intellectual and Political Context


Volume II: Marxism, Philosophy and Politics
Volume III: Intellectuals, Culture and the Party
Volume IV: Contemporary Applications

The rationale for this structure will be discussed in the General Introduc-
tion that follows. Each volume also contains a short introductory commentary
on the selection of articles.

XV
Se

. ee
amas pete
Poti)

%), (ey theme foo


1oup tebe
Se eo tn
id Crone! cate
wuaer hase
74 Tiles tndarameciea porepeetine a"
ee

oil WeMGdRObdT dancoyed


> ena aaa ena ond
aiterhants valet ate or gaifrenmd
habla wae a
TT We i
i, WATS 1 eee jaaiety Sar
‘ ; ~ “br te

Cateye perestles nee


pyar ie erufl Wi? bem wits pita da
Ihe tai (Py phemeranOenilntAyuconenatteeVT
ane ?
winertithedaitanaon
date ot)taprontoathy ‘
Cee gspain breeyle » anisinarolha ah
4.4664 s 4 ‘a

TY lcygnging Crema’ ot
(es 0 (pun
ia 7i
‘\e08L4 ) Riel” ahs Mee
GAR ed
7) | onbpeeimadibes Pit masonry eltiug (Paanied
a
Gris Biienen
_ ae

2
ACKNOWLEDGEMENTS

The compilation of this collection began as an idea in Denmark, started as


a project in Belfast and was concluded in London. As a consequence my
thanks go to a number of people who have assisted its formation and even-
tual completion: Bob Jessop, who first gave me the idea; Frances Parkes at
Routledge for her positive response and her help along the way; the Inter-
Library Loans section at Queen’s University, Belfast, and the Library at
Goldsmith’s College, University of London; my colleagues at Goldsmiths:
Carl Levy, who passed on some vital photocopies, and Adrian Little, who did
some last-minute reading; Peter Ives in Canada who looked over the contents
list and my General Introduction and made helpful suggestions on both;
Piera Sarasini for her translation of the piece by Gobetti and for her patience
whilst the TQA destroyed my schedule; my good friend Paola Sannino who
also gave some very useful last-minute advice on the translations I undertook
myself; Richard Bellamy for his advice on translating Prezzolini’s “Societa di
Apoti’; and Susan Lapworth who was invaluable in the closing stages of the
volumes’ preparation. Naturally, none of the above bears any responsibility
for the contents of the collection. Finally, I should like to thank my wife
Melanie and our children Esme and Luis for their remarkable endurance over
the last couple of years.
The publishers would like to thank the following for permission to reprint
their material:
The American Historical Association for permission to reprint T. J. Jackson
Lears, ‘The Concept of Cultural Hegemony: Problems and Possibilities’,
American Historical Review 90(3) (1985): 567-593.

Belfagor for permission to reprint N. Bobbio, ‘Gramsci and Italian Political


Culture’, Belfagor 33(5) (1978): 593-599. Belfagor. A review ofvarious human-
ities directed by Carlo Ferdinando Russo. Florence, Olschki.
Blackwell Publishers for permission to reprint G. Shafir, ‘Interpretive Soci-
ology and the Philosophy of Praxis: Comparing Max Weber and Antonio
Gramsci’, Praxis International | (1985): 63—74; G. Hunt, Gramsci, civil

XVil
ACKNOWLEDGEMENTS

society and bureaucracy, Praxis International 2 (1986): 206-219; Walter L.


Adamson, ‘Gramsci and the Politics of Civil Society’, Praxis International
3—4 (1987/8): 320-339; A. Davidson, ‘The Varying Seasons of Gramscian
Studies’, Political Studies 20 (1972): 448-461; J. V. Femia, ‘Hegemony and
Consciousness in the Thought of Antonio Gramsci’, Political Studies 23
(1975): 29-48; J. V. Femia, ‘The Gramsci Phenomenon: Some Reflections’,
Political Studies 27 (1979): 472-483; B. Fontana, ‘The Concept of Nature
in Gramsci’, The Philosophical Forum 27(3) (1996): 220-243; R. Bellamy,
‘Gramsci and Walzer on the Intellectual as Social Critic’, The Philosophical
Forum 29(3—4) (1998): 138-159.

Cambridge University Press for permission to reprint R. D. Germain and


M. Kenny, ‘Engaging Gramsci: International Relations theory and the new
Gramscians’, Review of International Studies 24(1) (1998): 3-21. Copyright ©
British International Studies Association, published by Cambridge Univer-
sity Press; C. N. Murphy, ‘Understanding IR: Understanding Gramsci’,
Review of International Studies 24 (1998): 417-425. Copyright © British
International Studies Association, published by Cambridge University Press.

Canadian Political Science Association for permission to reprint R. Fatton


Jr., ‘Gramsci and the Legitimization of the State: The Case of the Senegalese
Passive Revolution’, Canadian Journal of Political Science 19(4) (1986): 729—
750.
Contemporary Literature for permission to reprint W. Q. Boelhower, “Antonio
Gramsci’s Sociology of Literature’, Contemporary Literature 22(4) (1981):
574-599.

Duke University Press for permission to reprint C. Levy, ‘A New Look at


the Young Gramsci’, boundary 2 14(3) (1986): 31-48. Copyright 1986, Duke
University Press. All rights reserved. Reprinted with permission; R. S.
Dombroski, ‘On Gramsci’s Theater Criticism’, boundary 2 14(3) (1986): 91—
117. Copyright 1986, Duke University Press. All rights reserved. Reprinted
with permission; J. A. Buttigieg, “Gramsci on Civil Society’, boundary 2 22(3)
(1995): 1-32. Copyright 1995, Duke University Press. All rights reserved.
Reprinted with permission; A. Showstack Sassoon, “The People, Intellectuals
and Specialized Knowledge’, boundary 2 14(3) (1986): 137-168. Copyright
1995, Duke University Press. All rights reserved. Reprinted with permission;
F. Rosengarten, ‘The Gramsci-Trotsky Question (1922-1932), Social Text
4(3) (1984/5): 65-95. All rights reserved. Reprinted by permission of Duke
University Press; M. Landy, ‘Culture and Politics in the Work of Antonio
Gramsci’, boundary 2 14(3) (1986): 49-70. Copyright 1986, Duke University
Press. All rights reserved. Reprinted with permission.

Educational Theory for permission to reprint H. Entwistle, ‘Antonio Gramsci


and the School as Hegemonic’, Educational Theory | (1978); 23-33.

XViil
ACKNOWLEDGEMENTS

Elsevier Science for permission to reprint C. Mouffe, ‘Hegemony and Ideology


in Gramsci’, Research in Political Economy 2 (1979): 1-31; D. Schecter, ‘Two
Views of the Revolution: Gramsci and Sorel, 1916-1920’, History of European
Ideas 12(5) (1990): 637-653. Reprinted with permission from Elsevier Science.

Fondazione Istituto Gramsci for permission to reprint P. Spriano, ‘Gramsci


and Gobetti’, Studi storici 17(2) (1976): 66-99.

Frank Cass and Co. Ltd for permission to reprint A. Davidson, ‘Gramsci, the
Peasantry and Popular Culture’, The Journal of Peasant Studies 4 (1984):
1393-154.

Giulio Einaudi Editore for permission to reprint P. Gobetti, “A History of the


Turin Communists Written by a Liberal’, La Rivoluzione Liberale 7 (1922):
24-26.
Government and Opposition for permission to reprint F. Mancini and
G. Galli, ‘Gramsi’s Presence’, Government and Opposition 3 (1968): 325-338;
S. White, ‘Gramsci and the Italian Communist Party’, Government and Op-
position 7 (1972): 186-205; J. V. Femia, ‘Gramsci, the Via Italiana, and the
Classical Marxist-Leninist Approach to Revolution’, Government and Opposi-
tion 14 (1979): 66-95.
Guilford Publications Inc. for permission to reprint E. Morera, ‘Gramsci’s
Realism’, Science and Society 53(4) (1989): 459-469; A. Showstack Sassoon,
‘Gramsci’s Subversion of the Language of Politics’, Rethinking MARXISM
3(1) (1990): 14-25; R. D. Wolff, ‘Gramsci, Marxism and Philosophy’, Rethink-
ing MARXISM 2(2) (1989): 41—54; Peter Ives, ‘A grammatical introduction
to Gramsci’s political theory’, Rethinking MARXISM 10(1) (1998): 34—S1.

Idealistic Studies for permission to reprint B. L. Kahn, ‘Antonio Gramsci’s


reformulation of Benedetto Croce’s Speculative Idealism’, /dealistic Studies
15 (1985): 18—40.
Imprint Academic for permission to reprint R. Bellamy, “Gramsci, Croce and
the Italian Political Tradition’, History of Political Thought 11(2) (1990):
313-337. Copyright ©, Imprint Academic, Exeter, UK; D. Schecter, ‘Gramsci,
Gentile and the Theory of the Ethical State in Italy, History of Political
Thought 11(3) (1990): 491-508. Copyright ©, Imprint Academic, Exeter, UK.
International Studies in Philosophy for permission to reprint G. Hunt,
‘Gramsci’s Marxism and the Concept of Homo Oeconomicus’, International
Studies in Philosophy 17 (1985): 11-23.
Johns Hopkins University Press for permission to reprint G. A. Williams,
‘The Concept of Egemonia in the Thought of Antonio Gramsci’, Journal of
the History of Ideas 21 (1960): 586-599. Copyright © Journal of the History
of Ideas, Inc. Reprinted by permission of Johns Hopkins University Press;

XIX
ACKNOWLEDGEMENTS

N. Todd, ‘Ideological Superstructures in Gramsci and Mao Tse-Tung’, Journal


of the History of Ideas 35 (1974): 148-156. Copyright © The Journal of the
History of Ideas. Reprinted by permission of the Johns Hopkins University
Press; W. L. Adamson, ‘Gramsci’s Interpretation of Fascism’, Journal of the
History of Ideas 41(4) (1980): 615—633. Copyright © Journal of the History
of Ideas, Inc. Reprinted by permission of the John Hopkins University Press;
T. R. Bates, ‘Gramsci and the Theory of Hegemony’, Journal of the History
of Ideas 2 (1975): 351-366. Copyright © Journal of the History of Ideas, Inc.
Reprinted by permission of the John Hopkins University Press.

The John Logie Baird Centre for permission to reprint C. Mercer, ‘After
Gramsci’, Screen Education 36 (1980): 5-15; P. Simpson, ‘The Whalebone in
the Corset: Gramsci on Education, Culture and Change’, Screen Education
28 (1978): 5-22.
Kluwer Academic Publishers for permission to reprint W. L. Adamson,
‘Beyond “Reform or Revolution”: Notes on Political Education in Gramsci,
Habermas and Arendt’, Theory and Society 6 (1978): 429-460. Copyright ©
Kluwer Academic Publishers, 1978; P. Piccone, ‘Gramsci’s Marxism: Beyond
Lenin and Togliatti’, Theory and Society 3 (1976): 485-512. Copyright ©
Kluwer Academic Publishers, 1976; M. Finocchiaro, ‘Gramsci: An Alternat-
ive Communism?’, Studies in Soviet Thought 27 (1984): 123-146. Copyright
© Kluwer Academic Publishers, 1984.

Lawrence and Wishart and Stuart Hall for permission to publish S. Hall,
‘Gramsci and Us’, Marxism Today (1987): 16-21.

Left History for permission to reprint P. Ives, “The Grammar of Hegemony’,


Left History 5(1) (1997): 85-103.

M. E. Sharp for permission to reprint G. Turnaturi and G. Lodi, ‘Classes in


Southern Italy: Salvemini’s, Dorso’s and Gramsci’s Analyses’, Jnternational
Journal of Sociology 2-3 (1974): 85-147.

Merlin Press for permission to reprint A. Davidson, ‘Gramsci and Lenin,


1917-1922’, The Socialist Register 1974: 125-150; J. Merrington, ‘Theory
and Practice in Gramsci’s Marxism’, The Socialist Register 1968: 145-176.

Millennium: Journal of International Studies for permission to reprint


R. W. Cox, ‘Gramsci, Hegemony and International Relations: An Essay on
Method’, Millennium: Journal of International Studies 12(2) (1983): 162-175.

New Left Review for permission to reprint P. Anderson, ‘The Antinomies


of Antonio Gramsci’, New Left Review 100 (1976-77): 5-78: D. Forgacs,
‘Gramsci and Marxism in Britain’, New Left Review 176 (1989): 69-88.

Pacific Affairs for permission to reprint J. Girling, ‘Thailand in Gramscian


Perspective’, Pacific Affairs 57(3) (1984): 385—403.

XX
ACKNOWLEDGEMENTS

Polity for permission to reprint W. Adamson, ‘Towards the Prison Notebooks:


The Evolution of Gramsci’s Thinking on Political Organization, 1918-1926’,
Polity (1979): 38-64.
Resources for Feminist Research for permission to reprint H. J. Maroney,
‘Using Gramsci for Women: Feminism and the Quebec State, 1960-1980’,
Resources
for Feminism 17(3) (1988): 26-30.

Sage Publications Limited for permission to reprint T. R. Bates, ‘Antonio


Gramsci and the Bolshevization of the PCI’, Journal of Contemporary
History 11 (1976): 115-131. Copyright © Sage Publications Ltd, 1976; P.
Piccone, ‘Gramsci’s Hegelian Marxism’, Political Theory 2(1) (1974): 32-45.
Copyright © Sage Publications Ltd, 1974; D. Dimitrakos, ‘Gramsci and the
Contemporary Debate on Marxism’, Philosophy of the Social Sciences 16
(1986): 459-488. Copyright © Sage Publications Ltd, 1986; T. Nemeth,
‘Gramsci’s Concept of Constitution’, Philosophy and Social Criticism 3—4
(1978): 295-318. Copyright © Sage Publications Ltd, 1978; M. Finnochiaro,
‘Science and Praxis in Gramsci’s Critique of Bukharin’, Philosophy and
Social Criticism | (1979): 26-56. Copyright © Sage Publications Ltd, 1979;
J. Karabel, ‘Revolutionary Contradictions: Antonio Gramsci and the Prob-
lem ofIntellectuals’, Politics and Society 6 (1976): 123-172. Copyright © Sage
Publications Ltd, 1976; N. Urbinati, ‘From the Periphery of Modernity:
Antonio Gramsci’s Theory of Subordination and Hegemony’, Political Theory
26(3) (1998): 370-391; G. Eley, ‘Reading Gramsci in English’, European
History Quarterly 14 (1984): 441-478. Copyright © Sage Publications Ltd,
1979; S. Hall, ‘Gramsci’s Relevance for the Study of Race and Ethnicity’,
Journal of Communication Inquiry 2 (1986): 5—27; C. Brandist, ‘The Official
and the Popular in Gramsci and Bakhtin’, Theory, Culture & Society 13(2)
(1996): 59-74.
Socialist Review for permission to reprint E. Laclau and C. Mouffe, ‘Recast-
ing Marxism: Hegemony and New Political Movements’, Socialist Review 66
(1982): 91-113.
Societas for permission to reprint T. R. Bates, ‘Antonio Gramsci and the
Soviet Experiment in Italy’, Societas | (1974): 39-54.

Sociological Analysis and Theory for permission to reprint L. Salamini,


‘Toward a Sociology of Intellectuals: A Structural Analysis of Gramsci’s
Marxist Theory’, Sociological Analysis and Theory 6(1) (1976): 1-36.

Soundings for permission to reprint M. L. King, ‘The Social Role of Intel-


lectuals: Antonio Gramsci and the Italian Renaissance’, Soundings: An
Interdisciplinary Journal, 61 (1978): 23-46.

Taylor and Francis for permission to reprint J. Martin, “Between Ethics and
Politics: Gramsci’s theory of intellectuals’, Modern Italy 3(1) (1998): 67-85;

XXxl
ACKNOWLEDGEMENTS

P. Gibbon, ‘Gramsci, Eurocommunism and the Comintern’, Economy and


Society 12 (1983): 328-366; C. Mouffe and A. Showstack Sassoon, ‘Gramsci
in France and Italy: A Review of the Literature’, Economy and Society 6(1)
(1997) 33.1563:
Telos for permission to reprint P. Piccone, ‘From Spaventa to Gramsc1’,
Telos 31 (1977): 35—66; F. Adler, ‘Factory Councils, Gramsci and the Indus-
trialists’, Telos 31 (1977): 67-90; E. Rutgliano, ‘The Ideology of Labor and
Capitalist Rationality in Gramsci’, Te/os 31 (1977): 91-99. M. Finnochiaro,
‘Gramsci’s crocean Marxism’, Telos 33 (1979): 17-32.

The University of Minnesota Press for permission to reprint J. Rosenthal, “Who


Practices Hegemony? Class Division and the Subject of Politics’, Cultural
Critique 9 (1988): 25-52. Copyright © 1988 The University of Minnesota
Press.
Wilfred Laurier University Press for permission to reprint E. Morera, ‘Gramsci
and Democracy’, Canadian Journal of Political Science 23(1) (1990): 23-37.

Disclaimer

The publishers have made every effort to contact authors/copyright holders


of works reprinted in Antonio Gramsci: Critical Assessments of Leading
Political Philosophers. This has not been possible in every case, however, and
we would welcome correspondence from those individuals/companies who
we have been unable to trace.

XXil
(Clg

sTeNJOo[[a}UI JO Wayqo1d oy} pure IOsUIeIDH


eG

Or I (9L61) (1)9 Ca120g pun so11jod OUOJUY :sUOTIOIPeI]UOS ATBUOTINJOADY jaqeiey suo1OL 9LO6l
ede Gl L(OL61) (G=o)Ml f°
24?
[Dd
PI I Aojsyy Aipsodajuoyg fo jpusnor UONPZIADYS[Og 9Y} pue 1osuIeIH olmojUy sayeg “y semoyL 9L61
losweID OIUOJUY Jo 1ysNoY}
I€ I “Sp—-67 (SLOI) ET SAIpNIG 197111] 0d dy} Ul ssousNoTosUOD puke AUOWAsaH pluie “A ydasor SL6l
“99E-I1S€ (SLET)
OF Il Z spapyfo d4o]sy ays fo jousnor Auoulasay Jo ATOOY} oY} PUB IOSUTeID sajeg ‘y semoyyl SL6l
"LVI-S8 (P61) sask[euR S$IOSUIvIQ puke S.OSIOg 1pO UEAO)
$s Ill €-Z €80j0100§ fo jouanor jouoypusajuy ‘s TUTUOATeS :A[TeI] UOYINOS UT Sasse[D pue Linjeuiny eyauqey pLol
‘9S I-8bI (PL6l) SUN] -dS] OVI PUB IOSUIRID
s¢ spapyfo dsojsiy ayy fo Jousnor UI soInjon.ASIadns [BdIdO[Oap] PPOL [93IN vLol
TABLE

Iv ll
61 I “Sr-TE (PLOL) (VT C40aYyL [99 0d UISIXIR UBIpASOH S$JOsureIH suoddIg [ned vL6l
8 I ‘OSI-STZI ‘FL6I 42)8189y ISI]DIIOS ay CCOL-LI6L UlUe) puesites®) UOSPIARC] IIeISITV vLol
Ayeqy Ur yuouIedxe
JOIAOS OY} pue 1OsSUIRID OIUOJUY vLol
CHRONOLOGICAL

6 i ‘pS-6€ (PL6I1) I SB1a1005 soyeg “yyL


semo
“COC-981

XXill
LG Ill (ZL61) L uousoddg pup juawusaroy Aqieg JstUNWWUOD UPITeI] 94} pue IsUTeIDH A rgay
uoyda cL6l
‘T9V—-8PP

8961cLO6I
29 GAL (ZL61) (POT SAIPNIGS 122111 0d SOIPNIS UPIOSUUBID JO SUOSRAS SUIAIVA OY L, UOSPIARC IIeISITV
8I Il ‘9LI-StI ‘8961 ‘4218189y 181]D190§ ay WISIXIPJ] S.IOSWURID Ul <oNOeId pue AIOOY L, UOIULLIIAY UYOL
(Seon SG ]BH) OIBIOLH
9S Ill (2961) € UolsoddgQ pup juauuUsaa0y aouasaid s IOsuRIDH pue rmuloueyy OOLIapo 8961
uonejoid19}UI UO saj0U SUIOS
"665-985 (0961) OSWIBIQ) OLUOJUY Jo JYysnoyy

0961
6c Il Iz spapyfo aojsyy ay) fo Jousnor ay} UI ,eIUOUTAsa, JO }da0U0d OY], SUIRTTITA “VW UAME
‘TUISBIRS “D
vialg Aq payepsuell “97-7 (7761 [eraqi e Aq Wa}]LIM

a1Dq ccol
Ol I udy Z) L avsaqiT auoiznjoary oT S}STUNWIUIOD asouTIN| dy JO AIO\SIY V meqoy old

AOYINP
‘dpyd =J0A aAnosy saydnyD /ajIuAp
Siojdvyo puv sopsnie pojutidas Jo 9[qv} [BIIsO[OUOIYD
CHRONOLOGICAL TABLE

‘dpyy)
Tp pe $9 tl GS Vv (Sue so 97 1
-
JOA TaN LUT (il Tn
OL Il Al Il
I I
CC
D:9. ‘ule
‘8Z£-S ‘une
"EE-€T po-E
(LL6L) ‘TI—-§
toa,
(L-9L61) "66S-€6S ‘OP-€TWISIN
souer (8L61) sower
(8L61) USLEL)
pur (1)9
Aq "66-16 Aq
(8L6L)
sisdjoup OOI 4121209 9 (861) | [ploy
UONRsueN d1a120g (4oayy BT
UOT
“aiay MOlDONpT
"8I1€—-S67
(LL61) eISURI) (I)I9 pup
pup (S)eE
jp2180]01905 pun jpuoljoonpyAydosopiyg
ifaT dw0Uu0d7 ‘09P-6TP Ssupunos
Ysysuq TE 4o8nfjog
YsTsUuq
a2ANO§ A4oay -(8L61)
uaasos
Man SO/AL
J

JO UO SPUJaqey

YONRZIURBIO9761-816]
OTUOJUYV
MOIASL S9}OU IOSUUBID)
‘S[enqooT[a}UT IOSWIRID isiyeyideo ainyfnoSB
[OOYDS UOT}NINSUOS
& :,,UONN[OAD
‘1Iosuery -s[eNJo][o}UT
:ATR]T yeontfod 2198109
OIUOJUY
pur dy}
JO PU IOSUIRID
ASOTOINOS Joqge] ul uelyeyypuv Jo dy}
JO dOURI JO UoNeonpe losuUTeID }da0U09
JO Ul
Jo WIOJel,,
Aa1dDYD AION} solwouNUe [OI 9UOGaTRYM
Adooapt
Ul
[eoTT[od
pue
& UT A}ITeUON [BIOS $s
/AJIUAP
meysoL
SPIVMOISIXIVI IOSUIeID [eoryod
puokog OIUOJUY JOsSUTRID
tosurei
UOTNTOAD
SSULYUTY)
Josue

oY oyL OY], oy
TL eI
S$
[eINjONIA}s
SIsA[eue
JO
IOSWIVID
(9L61)
“O€-1
& S\sI[elI]snpul pue
jpusry oY IOSUIeIDH | dinjjno
dTUOUIEs
pure
OY}
UITRI]
oURSSIvUdDY asuvyo
pue
‘UoMPonps
uO
JO
UO
penuyuod

pue uosuepYy
TUIWIeTeS
surly
o1qqogopISIMJUY
uosiopuyajjnoypy ouelsnny YOUN
uosdung
[edTso0;ou0IY4D

T
a[qQu}

OpIeUuorT “TJ OMeqION jores1e


JOYINP [equeyD
Jaye plolepy sewoy
Allag ozuq diy

YouIsMOYS
+WOOsseg
94}
oInjeId}I]
“89-TE
oUUY
=/-9L61
apg 9L61 LL61 LL61 8161 8L6l 8L61 8L6l 8/61 8161
8h
-S
T[Ned
suosolg
S.losueID
:WstxivJ]
puodaq
ulus]
pure
€8S
“(9L61)
A41oay
pun
9L61
“71S
«TIT.
42a100g ojoed
ouetds
Wsurert)
pue
TMeqot)
Ipnis
(Z)LT
:(9L61)
€I"66-69
9L61
1214018 Vee
4ae
Ste
‘sflounods
losureig
pure
ay}
SOAL
TE
(LLOI)
A10j0e
I‘06-L9
cl
LL6I losueID
SOVAL
ByUeARdS
[Ned
suosold
TE
(LLOI)
"S9-SE
WO
SILL6I
0} SpreMOT
of}
UOsti
-SJOOQSION
oq}
4/0
WPA)
uosuTepY
(6LOI
p9-8E
Joe
“T
I6L61
SI

XXIV
rsijvap
Atenuer
Sapnig

‘Or 81 UISI[Bapt dAT]VINIAdS $,dd0ID Oepousg


(86
(S861)

JO UONP[NUOJal SsIOsSWIeID OIUOJUY uyey “7 Ajiaaog S861


"EZ-11

¢]
cG

II

SNIMUOUOIAQ, OWOTT
8e LI dydosopiyg ui saipnig jouo1jyUusajuy Jo jda0u09 oy} pure WsIxIey] SJOsueIH yun Adrjjooy S861

S8/P736l
‘S6—S9 (TE6I-CC6L)
91 (S8/P86I TIM) (E)p IXAL 12190 uonsanb Ays}O1[—losumeIy oy L udjiesuasoy yurIA

v86l
on "EOP—S8E (P86) (E)LS SUID{[P 2YloDd aatjoodsiod URIOSWIeIQH Ul puelrey sul UYyor
“Qt

v86l
{WISTUNUIUIODS SATIVUIO}]e UP IOSUIRID OIvIYOOOUL “YW sLINe]
“LLy-Ibb

6S (p861) LZ 1ysnoYL Ja1A0g ul SaIpnis


(861)

Z8-LS6T PHOM Suryeods ysysuq oy}


Ul lOsWUeID OTUOJUY Jo UoT}da9e1 9Yy} UO

JJOoD
UOSPIARGC]

Katy

€86l e861 y86l v86l


SUONPAIOSGO :YsI]sU_ Ul lOsSWIRID SUIpray

IIeISeTY
pl (uatuong Asojsipy uvadoangq
eo

‘pSI-6EL (P861) oinqjno

UTWOD
p Salpnig juvspag fo ]pusnor ay], iejndod pure Ajueseod oy} ‘1loswiein
Ill

WOgqID
cs

UID]
TABLE

(995 8CE

Ia1ed
(E861) TI (lalz0g pup Awouo0rg oy} pure WisIUNWIUOSOINY ‘IOsWIR ID
Ill

"SLI-@9T (E861) (CI Saipnis poyjou uo Aesso ue :suoNryiel


19
8L jpuolpusajuy fo ]DuAnor :wuniuuall jeuOneUIa}UL pue AUOWNseY “IOsuIeIDn XOD “M Hoqoy
CHRONOLOGICAL

plard
(a910][d
AQ [86] 1940190 UI YS IOJ poonpuoo

XXV
‘QIJNOJ] pue NLR] YIM MOIAIO}UT) S]USWdAOU feorT[od aynow yequeyD

[86] C861
“ELI-16 (7861) 99 Malay Is1/D190$ Mou pur AUOWASdY ‘UWISIXIe|] SUNSRIOY pue nejorT{ o|ssulgy
ny)

‘66S—PLS (1861 Ted)


(p)7Z aaniwsanT Lapsoduajuoy dINIeIOIT] JO ASOJOIOS SsOsSMIBID OIUOJUYW aMOY]I0g *O WRIT

0861
TOSWIRID IW IO019JA
UITOD
LV
oh. SI-S (0861) 9€ MODoNpY Uaasrg
"ELI—S19 (0861 Jequisd9q—19q0100)

0861
Ip svapyfo Lsojsipy ayz fo Jouanor
(pb) wWsIoseJ JO UOT} eJAIdII}UI S JOSUIR.IDH uosuepy “J JayemM
if)

‘TE-1 6L61)
ZT (WMOUOIT [DIMMO_ Ul YOADASAY IOsuvI) UT ASOTOSpI pue AuOWAsIH ajjnoy [ewey) 6L61

oreTYyOOUL
Co

UWISIXIBJA, UBIDOID S$JOSUIRID OIvIYOOOUL “YW soley 6L61

dolLineyy
ZE-LI (6LO61) E€ SOVAL
VC

‘95-97 (6L61) ulreyyng


| wis1ain4D jo120g pun dydosojiyd Jo onbyuo s,1osuiery ul sixeid pur s0usIdg¢ 6L61

“YW
EG

ydasor
eiulay
UONNOAaI 0} yoRoidde ysturusT—-qsIx1e|
16-99
(6L61) pl UolisoddG pup juawuUdsaaoy [BOISSe]O OY} pu ‘PUDI/DIT VLA 9Y} “IOSWIRID

“A
[9911
09

—CLY
SAIPMG

‘E87
(6L61)
6L6]
SUOTIOIYOI

(E)LTZ

6L61
duos ‘uWOUdWIOUDYd IosueID oy vio ‘A ydoesor

0d
99
CHRONOLOGICAL TABLE

C
‘dpy) LL 0C GG vL
Al

(88-L861)
HEAL

[DINO JIUAIIG
AI Il I AI II

(8861)

(6861) "88-69
“IZ-9]
Saualag

(9861) “LIIW16

sulids)(886,
Q|

dopo OUNL) UL86]


“S9I-LET :9861) (E)P1 ¢ Lumpunog

(Q)L]
/DUOlDUsAIUT
“Sh-1E (9861) (Cpl Z tappunog

wsiunuay
‘OL-6P (9861) (Q)rl Z dunpunog

djalv0g(pes
jp120§

(9861) T [UOLDULAIUT SIXDId

(6861 —6Sh ‘69h


p-E
uDIpDUDD JDUANOL

poanqny anbyiD

OLI
Malay
JO
Aydosoplyg

(Pl

Sardnosay

6
fo ay)

t4npunog

wsixinpy
sof

pup
aguas
“LTS (9861)

May oT
OTE “6tE

OesoG

‘E-SE
SIXDA
7

AA) JOINT
"88p—6Sr
:(9861)

AoerOnesING

poziyeiseds
SIXDAg
|[PUOLDUAaIUT
(S861)
“‘PL-€9
(S861)
"€6S-L9S
addnog[DI1AOISIY
(€)06
Nalday
UDIMAWU (9861)
(r)6I
‘OSL-6ZL
jousanor
fo
uonnoiunuuoy
Ztunbuy

UOISIAIp
“617-907
ArlvJOdu9}U09
a}eqgeap
‘Auouasay

uo

0861-0961
,AUOUasaY
ssvjo
sjenjoozjayur
pur
[einqpnd

PUB
AJdIDOS

SageNd“A1¥I1S
/2JIUAp 4a,dDy)

soojoRId
pue oY}
ydaouos

‘ajdoad
[IAIO
“IOSUTRID
Jo

IOsUIeID

AA OU
Ayoruyye
IOSWIRID

lOsuIvIQ)
IOSUIBID
OIUOIUY

OIUOJUY
ay,

ayy,

oy}
SUNOA
TYSOIQUIOd

YOO]
pure

Mau
dy}

ASOpoIN0s
ay}
Aydosoyryd WSIXIVI
pueSULIeduros
Jo
:stxvid
Xv
Joga
pure
sorjyiqissod
surayqoid
puraAtje1d19}U] S$
WISIOILID
Bd}
INSIPID
UC,
19} 1OsUTeID
UONLZIWMISI]
JO dU}
dU}
pue
9Y} dAIssed
JO
dy}
asayeTIudg
:21k1S
IdUOTNJOAII
DOUBADIAI
JOJ
IY}
APNJS
IOSUIBID
JO
S20eI JO
sinyjnD
pue
soNTTod
UI
oy}
YOM a3 AJAI90S
losueIH
pue
ay}
sontfod
JO
[IAIN
po,Mouy sn IO}
LUSTUTLUDJ
PUP
SUIS()
IOSUIRID
:UdOM sonyod
IosuIeI
pur pueOsUTRID
Ule}Ig
puPS$
WISIXIey]
Ul
yoalqns
Jo
ay} USI]RAI
LOSUIRID
VY
1B
penuyuod

wOOssRs YORIsSMOYS dUUY

sivay
Waqoy uoney
soyPUd ‘d ‘d
[edtsojou0IY4D

wosyoer
BIDIOY 9A91SY
ens eH
1INqOYy
a[q¥}

f
L
AOYUINE Iyeys
woysiey jun} Apury
eloieyy
AdijjooH [TPH
Weng
uOSUIBPY
IeleM
“TJ Aauoieyy
J0y}eOH
Uor jeyjuesoy
uyor
KAQT
[1eD 9861

plaeqd
soes1o
a1DQ

S86l

L861
9861

9861

9861

9861

9861

9861

8861

S86l 9861 38—L86l 8861 68616861

XXVI
AuoWasoy
“16E-OLE
102111/0g
KuoayL

pue uoneuUIpslogns Jo A1Oay} S JOSWIRIDH


(8661
eUNL)
(¢)9Z

8661
omojuy :Ajyulapow jo Aroydised oy} wol4 Heulqif) eIpeN
Ill

“STr—-LIv (8661)
PT Salpnig jouolpusajuy fo Malay IOSUIBIOH SUIPUR\SIOpUN yy SUIPULISIOpUuy) Aydinyl ‘N 3leig 8661
Al

spenqooy[ayur Jo Arooyy
“S8-LO (8661) (De (ai usapop S$IOSWIRID :sontjod pure soryje UseMjog Soules 8661
ulLIe]
Ill

“IS-r€ (8661 Sutidg) [eortyod


A1oay}

19}0q
[eeyory

8661 8661
SdAT
Auuay
§ IOSWIRID 0} UOTONpPoOIUI [eonRUIWUeIS V

UIRULIDD
(101 WSIXYPW suryuryjay
Ill

[[epuey
pue
“IZ-€
(8661) SUBIOSTURIQH MOU dy} puke AIOOY}
TABLE

SUOT}LIOI [PUONVUIOIUT IOSWIVID SUISeSUq

199g Awelfog
preyory
“q
VC SaIpnys’ /Duolpusajuy fo MAlhdy
“6SI-8ET
(8661) OLS [eIOOs
(p-€)67 winsog poriydosopyd IY SB [ENIOSTJO}UT 9Y} UO JAZTeAA PUR IOSUTRID 8661
"€0I-S8

L661
SdAT
CHRONOLOGICAL

(L661 Sutids) ({)¢ CvoisiT 1f9T Auowlasay JO IeWIUIeIS OY

XXVIi
“€pT—-OCT (9661 Suds)
(€)LZ winsoy joriydosopiyd ayf IOSWIBIDH UT aInyeU Jo }dadu09 oY L euRrluo O}Epoudg 9661

\sIpuelg
Sasiying
‘pl-6S (9661) Une ed

SIRI
ydasor
(Z)ET Mia190g x» aanzjny ‘dsoayT, pur losueiy ul repndod pur [eoyyjo oy 9661
AJQ1908 [IAID UO TOSUTRID)

“vy
‘TE-T (S661 IPA) (€)7Z 7 tappunog S661
"80S-16r :(0661) AJPI] Ul 97eYS [BOTY

0661
(€)ET 2ysnoyy poouyodfo C40jsi] ay} Jo ATOIY} 9Y} pure aNUAD ‘IOsWIRIDH IaDaYIG MOLIPG
“€S9-LED (0661) 0761-961 ‘12408

sompypod
(S)ZI Ssvapy uvnadoang{0 440181 PUP IOSTUBID /UOTIN[OADY oY} JO SMITA OM, Ig{DayIg MOLIVG 0661
cov

AovIDOW

0661 0661
(0661) (DE WSIXUVW suryuryjay JO as8eNSUP] OY} JO UOISIOAQNS S JOsSuUIeID WoOssesg YoRIsSMOYS sUUY

IOSUIRID
uonIpen
"LE-€T (0661) (1)EZ

pure

Aweyjog
AP

preyory
ADUAIIS [pryod fo [DUuANOL UuDIPDUD,) 9AIIS7A
BIDIOJ
“LIE€-€TE (0661)
(ZIT 1ysnoyy ooo fo A4ojsiy eontod uelyeiy oy} pur a001_ ‘lose 0661
‘pS-Ih (6861 Jowuns)
(Z)T WSIXYVA Buryuiyjay Aydosoyryd pur wistxivyy ‘Iosuery JOM CH preyory 6861

SE

I
nel Wovrcadt? ad? tare allyson
- Seresigsels bus riers 4
<_ | heimiior)
Lees
turmete ioaeae wllWi
Om My Or TRL rsh
Lye? —ith hi
-r pai Als ani 1 orm a
ps
md adigommy
nantst “eo we
nw A «
at lanai asty ein ba Ath ra] letttim
tenes
th = , Tenses (ore
ee caaiedal more SG mens. th 42 La
ry waver a ) Voene ketbP bn

Fee]
whascandaecgh Giles wrth iin sren at}
GENERAL INTRODUCTION

Introduction

In what way is Antonio Gramsci a ‘political philosopher’? How are we to


understand his work? These are not easy questions to answer. Gramsci’s
political ideas are to be found in a series of interventions written throughout
twenty years as a militant socialist, not in a neatly formulated or coherently
elaborated ‘system’. In contrast to other major thinkers, his ideas are ori-
ented towards the comprehension of and engagement in the practical circum-
stances of revolutionary politics, not the distanced speculation of a professional
intellectual. And what we have in terms of his ‘texts’ are not books arguing
a thesis but, on the one hand, a series of articles, essays and letters written
in the heat of dramatic social and political crisis and, on the other, a vast,
fragmented and unfinished collection of notes, hand-written during his incar-
ceration in the 1930s.
That is not to say that Gramsci avoided abstract philosophical questions.
On the contrary, his ideas are informed by an exceptional understanding
of such concerns. However, Gramsci’s great distinction as a political philo-
sopher, if we are to think of him as such, lies in his-ability to interweave
questions of philosophy with those of politics, alerting us to the unavoidable,
indeed necessary, concreteness of thought. For him, abstract questions of
philosophy and culture cannot be separated from practical questions con-
cerning power and domination in society. It is appropriate, then, that he
came to describe his preferred theoretical framework — Marxism — in terms of
the unity of thought and action: that 1s, as a ‘philosophy of praxis’.
Nor should the distinctive form of Gramsci’s ideas divert our attention from
the considerable influence they have had on post-World War II social and polit-
ical theory, especially from the left ofthe political spectrum. Gramsci’s imprison-
ment by Mussolini’s Fascists may have removed him from active politics in
the Italian Communist Party (PCI), of which he was briefly leader, but, ironic-
ally, it did not prevent him from spending the remaining years of his life
reflecting on the conditions of revolutionary defeat both in Italy and Western
Europe generally, on the theoretical resources of the Marxist tradition, and on
the proper form of socialist political struggle in advanced capitalism. These
reflections, collectively known as the Prison Notebooks (or Quaderni del carcere),
published along with his prison letters in the late 1940s and 1950s in Italy and
Other documents randomly have
different content
köyhyydestäni ja ahdingostani avioliittomme edellä! Ja ylhäisestä
suvustaan! Ja kolmesta marskistaan! Ja —"

Hän pysähtyi suorastaan hengästyksissään. "Madame oli ylhäistä


sukua?" virkahti mustapukuinen mies. Hän oli äkkiä käynyt
tarkkaavaksi. Hänen varjonsa kuvastui takaseinälle liikkumattomana
ja suoraselkäisenä.

"Ka, kyllä", vastasi aatelismies katkerasti.

"Perigordissa?"

"Niinpä kyllä."

"Kolme Ranskan marskia?" mutisi Notredame miettivästi; mutta


hänen silmissään oli omituinen säihky, ja hän piti kasvojaan
huolellisesti käännettyinä pois kumppanistaan. "Se ei ole tavallista!
Siinä on toki jotain kerskattavaa!"

"Mon Dieu! Kyllä hän siitä kerskasikin, vaikka kukaan muu ei


uskonut sitä väitettä. Ja polveutui muka Rolandista!" huusi hra de
Vidoche halveksien. Hänen äänensä värähteli vielä, ja kädet
vapisivat raivosta. Hän harppaili edes takaisin.

"Mikä hänen tyttönimensä oli?" tiedusti tähdistälukija ja kumartui


ahjoon päin.

Nuori mies seisahtui, mielenkuohussaan pidätettynä — seisahtui


ja katseli häntä epäluuloisesti. "Tyttönimensä?" hän mutisi. "Mitä se
kuuluu asiaan?"

"Jos tahdotte minua — laatimaan hänen horoskooppinsa", vastasi


tähdistälukija kavalasti hymyillen, "niin minulla täytyy olla jotain
pohjaa".

"Diane de Martinbault", vastasi nuori mies jurosti, ja sitte hän


uudessa raivonpurkauksessa sähähti: "Diane! Diable!"

"Hän peri sukutilat isältään?"

"Niin."

"Jolla oli poika? Kuollut nuorena?" jatkoi tähdistälukija tyynesti.

Hra de Vidoche katsoi häneen. "Se on totta", hän sanoi ynseästi.


"Mutta minä en käsitä, mitä tekemistä teillä on sen seikan kanssa."

Vastaukseksi alkoi mustapukuinen mies nauraa, ensin hiljaisesti,


sitten ääneen — ovelaa hornan naurua, joka enemmän kuulosti
kadotettua sielua pilkkaavien paholaisten riemukkaalta hörötykseltä
kuin miltään inhimilliseltä ratolta, niin täynnä se oli kirpeätä ivaa ja
loukkausta. Hän ei yrittänytkään pidättää tai peitellä sitä, vaan tuntui
pikemmin ilkastelevan vieraalleen päin kasvoja, sillä kun nuori
aatelismies kysyi häneltä tuiman kärsimättömästi, mikä hänelle oli
tullut ja mitä hän tarkoitti, ei nauraja selittänyt. Hän vain huusi:
"Tuossa paikassa! Kohtsiltään, teidän jalosukuisuutenne, saatte
haluamanne, sen vannon. Mutta — ha! ha!" Ja sitte hän räjähti
jälleen nauramaan, entistä kovemmin ja kimakammin.

Hra de Vidoche vaaleni ja punastui vimmasta. Hänen ensimäisenä


ajatuksenaan oli, että hänelle on ansa viritetty ja että hän on joutunut
siihen, — että hänen sanoilleen on ollut todistajia ja että
tähdistälukija oli nyt heittänyt pois naamionsa. Kamala häpeän ja
pelon ilme kasvoillaan hän seisoi varuillaan, tirkistellen huoneen
lukuisiin pimeihin soppiin ja mittaillen varjoja. Kun ei ketään
ilmestynyt tai mitään tapahtunut, hälveni hänen pelkonsa, vaan ei
raivonsa. Käsi miekan kahvassa hän käännähti kiukkuisesti
liittolaiseensa päin. "Sinä koira!" hän ärähti, ja hänen silmänsä
välähtivät vaarallisesti lampun valossa; "tiedä, että voisin
surkeilematta sivaltaa kurkkusi poikki! Ja sen teenkin, jollet ihan heti
lopeta tuota velhon irvistystä! Aiotko tehdä mitä pyydän, vai etkö?"

"Älkäähän nyt!" vastasi tähdistälukija heilauttaen kättänsä


lepyttävästi. "Lupasinhan, ja minä pidän aina sanani."

"Niin, mutta nyt — nyt!" tiuskasi nuori mies kuohuksissaan. "Olette


leikitellyt kanssani kyllin kauvan. Luuletteko, että minä rupean
viettämään yöni tässä ruumishuoneessanne?"

Notredame alkoi peljätä, että hän oli päästänyt julman


hauskutuksensa liian pitkälle. Hän oli nauttinut äärettömästi
äkillisestä keksinnöstä: sellaisesta, joka avasi loppumattoman sarjan
konnankoukkuja ja rosvousta hänen kaukonäköiselle tuijotukselleen.
Mutta hänen toimintaansa ei sopinut asiatuttavan ärsyttäminen
äärimäisyyksiin, ja hän muutti sävyänsä. "Rauhoittukaa", hän sanoi
nöyrästi levittäen kätensä. "Saatte sen nyt, aivan heti. On vain pikku
edellytys."

"Mainitkaa se!" sanoi toinen käskevästi.

"Hinta. Horoskooppi, jossa kuoleman talo on nousuasennossa —


Ylempi holviovi, kuten me sitä nimitämme — vaatii sata livreä, hra de
Vidoche. Siinä on vaaraa, nähkääs."

"Sen saatte. Antakaa minulle se — se aine!"


Nuoren miehen ääni vapisi, mutta suuttumuksesta ja
maltittomuudesta eikä pelosta. Tähdistälukija huomasi hänessä
tapahtuneen muutoksen ja asettui oikeaan asemaansa. Hän astui
pitemmittä puheitta pikku laudakon ääreen työpajan pimeimpään
loukkoon ja kurkoitti sieltä käteensä sulatusruukkusen. Hän kurkisteli
siihen, selin vieraaseensa, kun hra de Vidoche hätkähtäen huudahti,
juoksi häntä kohti ja tarttui hänen käsivarteensa. "Sinä paholainen!"
sähähti nuori mies — hän oli vaalea huulia myöten ja hytisi kuin
horkassa — "täällä on joku! Joku kuuntelee!"

Silmänräpäyksen ajan seisoi mustapukuinen mies hengittämättä,


käsi pidätettynä, kumppaninsa kauhun varjo synkistämässä
kasvojaan. Hra de Vidoche viittasi vapisevalla sormellaan portaisiin,
jotka johtivat talon taempaan osaan, ja niihin nuo molemmat
kohdistivat ahdistuneet, syylliset silmänsä. Lamppu paloi lekuttaen,
käryten. Huone oli täynnä varjoja, kaameita epämuotoisia haamuja,
jotka nousivat ja laskivat valon mukana ja saivat jotakin
kauhistuttavaa tuntua äkillisissä ilmestyksissään ja katoamisissaan.
Mutta koko paikassa ei ollut mitään niin pöyristyttävää tai rumaa kuin
nuo kahdet pahanilkiset, tyrmistyneet kasvot, jotka tuijottivat
pimeään.

Mustapukuinen mies keskeytti ensimäisenä äänettömyyden. "Mitä


kuulitte?" hän jupisi viimein, kauvan, kauvan odotettuaan ja
väijyttyään.

"Joku liikkui tuolla", vastasi Vidoche hiljaa. Hänen äänensä vapisi


vielä, kasvot olivat verettömät kauhusta.

"Joutavia!" virkkoi toinen. Hän tunsi paikan ja alkoi nopeasti


tointua.
"Millainen ääni se oli, mies?"
"Kumea jyrähdys. Joku liikkui."

Notredame nauroi, muttei miellyttävästi. "Se oli rupisammakko",


hän selitti. "Täällä ei ole mitään muuta elollista. Portaiden yläpäästä
on ovi lukittu. Se on myös paksu. Kymmenkunta ihmistä saattaisi olla
sen takana, heidän kuulemanansa ainoatakaan sanaa tästä
huoneesta, mutta tulkaa katsomaan."

Hän astui edellä huoneen takapäähän, siirsi syrjään muutamia


isompia esineitä ja näytti de Vidochelle, että siellä ei ollut ketään.
Sittekin oli nuori mies vain puolittain vakuutettu. Yhä silloinkin, kun
rupisammakko löytyi lattialle vierineestä pääkallosta pilkistelemässä,
hän vilkui ympärilleen epätietoisena. "En luule, että se oli tuo", hän
väitti. "Oletteko varma siitä, että tuo ovi on lukossa?"

"Koettakaa", vastasi tähdistälukija lyhyeen.

Hra de Vidoche koetti ja nyökkäsi. "On kyllä", hän sanoi. "Ulos


täältä kuitenkin tahdon päästä. Antakaa minulle se aine pian."

Mustapukuinen mies kohotti lamppua toisella kädellään ja toisella


valitsi ruukkusesta kaksi pienoista keltaista kääröä. Hän seisoi tovin
punniten niitä kämmenellään ja ihastellen niitä, näköjään
haluttomana eriämään niistä. "Ne ovat valtaa", hän sanoi äänellä,
joka ei suurestikaan kohonnut kuiskausta ylemmäksi. Hälytys oli
koetellut hänenkin hermojaan, ja hän ei ollut aivan kunnossaan.
"Kaikkein suurinta valtaa — kuolemaa. Ne ovat Ylemmän holvioven
avain — oikea Pulvis Olympicus. Kun ottaa toisen tänään ja toisen
huomenna, nesteessä, niin ei tunne nälkää tai kylmää, ei puutetta
eikä mitään maallista halua ajan loppuun asti Englannin kuningas-
vainaja nautti sitä — mutta tuossa, annos on teidän, ystäväiseni."
"Onko se tuskallista?" kuiskasi nuori mies väristen ja katsoen
toisaanne.

Kiusaaja irvisti hirvittävästi. "Mitä se teihin kuuluu?" hän sanoi. "Se


ei väännä hänen suutansa niskakuoppaan. Se riittää teille tietää."

"Se ei tule ilmi?"

"Ei lääkäriksi sanottujen patustajien toimesta", vastasi


tähdistälukija
halveksivasti. "Sokeiden yökköjen! Uskokaa vain minua. Mihin kuoli
Englannin kuningas? Vuoroittelevaan horkkaan. Samaten käy
madamen.
Mutta jos arvelette —"

Hän vaikeni äkkiä, käsi ilmassa, ja salaliittolaiset seisoivat


tuijottaen toisiinsa säikähtynein kasvoin. Äänekäs kellon soitto
tunkeusi pahaenteisesti heidän korviinsa. "Mitä nyt?" mutisi hra de
Vidoche levottomasti.

"Asiatuttava", vastasi tähdistälukija säveästi. "Menen katsomaan.


Älkää hievahtako ennen kuin tulen takaisin."

Hra de Vidoche teki kärsimättömän liikkeen Touchet-kadun


puoleista ovea kohti ja olisi epäilemättä paljoa mieluummin poistunut
heti, kun kerran oli saanut haluamansa. Mutta mustapukuinen mies
avasi jo pikku portaiden yläpäässä ovea, ja tuskastuneesti sadattaen
alistui vieras odottamaan. Synkin katsein hän kätki jauhekääröt
taskuunsa.

*****
Hän luuli olevansa yksinään. Mutta kaiken aikaa makasi
valkeakasvoinen poika muutaman jalan päässä hänestä, tarkaten
hänen jokaista liikettään ja kuunnellen hänen hengitystään —
pienoinen poika, jonka aisteja herkisti viha ja inho.
Rankaisemattomuus tekee ihmisen huolimattomaksi, muutoin ei
Notredame olisi ollut niin kerkeä panemaan rupisammakon tiliin
apurinsa aiheuttamaa jyrähdystä. Judas-reikä ja vakoilukomero
olisivat johtuneet hänen mieleensä, ja tuossa tuokiossa hän olisi
keksinyt kuuntelijan, ja tämä kertomus olisi jäänyt kirjoittamatta.

Sillä Jehan ei ollut kyennyt pitkääkään aikaa pysyttelemään


loitolla, vaikka hänen isäntänsä äkillinen saapuminen oli ensin
häätänyt hänet säikähtäneenä vartiopaikaltaan. Talo oli ikävä,
äänetön, pimeä; ainoastaan komerossa oli huviketta saatavissa.
Kauhu veti häntä yhtäälle, uteliaisuus tempoi toisaalle ja pääsi
viimein voitolle. Hän kuunteli ja värisi portaiden päässä, kunnes se
kimakan kaamea naurunröhötys, josta tähdistälukija näki hyväksi
nauttia, saaden siitä sittemmin kalliisti maksaa, tunkeutui paksun
oven läpi. Silloin hän ei kyennyt pidättymään kauvemmin. Hänen
uteliaisuutensa yltyi sietämättömäksi. Naurua! Naurua siinä talossa!
Hitaasti ja varovasti poika avasi pimeän kammion oven ja hiipi
sisälle. Ihan kynnyksen juurella hän kompastui sammutettuun
kynttilään, ja tämä se aiheutti hra de Vidochen hätäännyksen.

Jehan luuli tulleensa ilmi ja makasi hioten ja vapisten, kunnes


rupisammakon etsintä oli päättynyt. Silloin hän nousi istualle ja alkoi
vakoilla, huomatessaan olevansa turvassa. Hänen kuulemansa ei
ollut selvää tai täysin tajuttavaa, mutta vähitellen alkoi
poikamainenkin mieli uumoilla jotakin kauheata. Puhujain pelokas
esiintyminen, heidän matala äänensä ja kolkot katseensa,
aavistamansa kuuntelijan herättämä säikky ja luulemansa
erehdyksen tuottama huojennus selitti pojalle enemmän kuin heidän
sanansa. Puheestakin hän käsitti sen verran, että joku aiottiin
myrkyttää — toimittaa pois maailmasta. Ainoastaan uhrin nimi — se
jäi häneltä tietämättä.

*****

Nähtävästi hra de Vidoche yksikseen jäätyänsä huomasi


ajatustensa olevan huonoa seuraa, sillä vähitellen hän kävi
levottomaksi. Hän käveli huoneen poikki ja kuunteli, käveli taas ja
kuunteli. Jälkimäinen liike osutti hänet kuusiaskelmaisten pikku
portaitten juurelle, joita myöten tähdistälukija oli poistunut; hän
katsahti ylös ja näki yläpäässä oven olevan raollaan. Uteliaisuus,
epäluulo tai pelkkä halu paeta omaa itseään kannusti hänet
hiipimään ovelle ja työntämään sen enemmän longalleen; hän pisti
päänsä sisäpuolelle ja kuunteli.

Hän jäi siihen asentoon noin minuutiksi. Sitte hän kääntyi ja hiipi
jälleen alas, seisten ajatuksissaan portaitten juurella, kasvoillaan niin
tavattoman hämmästyksen ilme, että mies oli melkein muuttunut.
Hän oli kuullut tai nähnyt jotakin, mitä hän ei kyennyt ymmärtämään!
Jotakin uskomatonta, jotakin melkein ihmetyöltä tuntuvaa! Sillä kaikki
muu, hänen rikollinen hankkeensakin, näytti kuoleutuneen pelkkään
ihmetykseen.

Puutumus piti häntä vallassaan, kunnes hän kuuli tähdistälukijan


askeleet. Silloinkin hän vain kääntyi katsomaan. Mutta jos mykät
huulet ovat milloinkaan ilmaisseet kysymyksen, niin hänen huulensa
haastoivat.

Mustapukuinen mies nyökkäsi äänettömästi. Hän ei näyttänyt


lainkaan kummastuvan siitä, että toinen oli kuullut tai nähnyt mitä oli.
Hänessäkin oli sama ilmiö saanut aikaan muutoksen. Hänen
silmänsä kiiluivat, kulmakarvat olivat kohoutuneet, kasvoilla oli
voitonriemun ja itserakkauden valju myhäily.

Hra de Vidoche sai vihdoin sanoiksi. "Vaimoni!" hän kuiskasi.

Tähdistälukijan olkapäät nousivat korviin. Hän levitti kätensä. Hän


nyökkäsi — kerran, toisen. "Mais oui, madame!" hän sanoi.

"Täällä? — nyt?" sopersi hra de Vidoche suurin silmin.

"Hän on astrolabikamarissa."

"Mon Dieu!" huudahti aatelismies. "Mon Dieu!" Ja sitte hän vavahti


ikäänkuin olisi joku astunut hänen hautansa yli. Hänen kasvonsa
olivat valjut. Hirmustusta sekaantui hänen ihmetykseensä. "En
käsitä", hän mutisi viimein. "Mitä se merkitsee? Mitä hän täällä
tekee?"

"Hän on tullut ostamaan lemmenjauhetta", vastasi Notredame,


huulet arvoituksellisessa hymyssään.

"Kelle?"

"Teille."

Aviomies hengähti syvään. "Minulleko?" hän huudahti.


"Mahdotonta!"

"Mahdollista", vastasi mustapukuinen tyynesti, "ja totta".

"Mitä siis teette?"


"Annan hänelle sitä", vastasi tähdistälukija. Salaperäinen hymy,
joka oli kaiken aikaa väikkynyt hänen kasvoillaan, kävi
selkeämmäksi, tiukemmaksi, julmemmaksi. Hänen silmissään kiilui
voitonriemu — ja pahuus. "Annan hänelle sitä", hän toisti.

"Mutta — mitä hän sillä tekee?" jupisi hra de Vidoche.

"Nauttii! Teitä hupsua, ettekö ymmärrä?" vastasi mustapukuinen


terävästi. "Antakaa minulle takaisin ne jauhekääröt. Minä annan ne
hänelle. Hän nauttii ne — itsekseen. Te säästytte — kaikesta!"

Hra de Vidoche horjui. "Taivasten tekijä!" hän huudahti. "Te lienette


itse paholainen!"

"Kenties", vastasi mustapukuinen mies, "mutta tänne se jauhe!"


VI.

Kiinnytysjauhe.

Sillaikaa madame de Vidoche istui muutaman kyynärän päässä


astrolabikamarissa odottaen ja vapisten, uskaltamatta hievahtaa
paikalta, mihin tähdistälukija oli hänet asettanut, ja kaivaten hänen
paluutansa. Minuutit tuntuivat loppumattomilta, talo haudalta. Häntä
kiehtova äänettömyys ja salaperäisyys, synkät verhot, palavat
kynttilät, salatieteelliset kuviot herättivät hänessä pelkoa ja
ahdistusta. Hän oli arkaluontoinen nainen; mikään muu kuin kaikkein
kalvavin nälkä — rakkauden nälkä — ei olisi voinut häätää häntä
tähän epätoivoiseen askeleeseen, pakoittaa häntä tänne. Mutta
täällä hän oli sen ajamana, ja vaikka kauhu vaalensi hänen
poskiansa ja jäsenet huojuivat hänen allaan ja hän ei rohjennut
rukoilla — sillä mitä olikaan hän tekemässä? — ei hän katunut tai
toivottanut tehtyä tekemättömäksi tai halunnut peräytyä aikeestaan.

Paikka oli hänelle kamala, muttei niin kamala kuin kylmä koti, tylyt
sanat, rakkauden pilkkaaminen, verkalleen vahvistuva tieto, että
rakkautta ei ollut alkujaankaan olemassa, — ja siitä kaikesta oli hän
täällä pelastumassa. Hän oli yksin, vaan ei yksinäisempi kuin oli ollut
kuukausimääriä omassa talossaan. Se mies, joka kohteli häntä joka
päivä ivasanoin ja herjauksin ja harvoin puhui muistuttamatta
hänelle, kuinka valjulta ja värittömältä hän näytti hovin kukkeiden ja
sukkelien kaunottarien rinnalla — hänen ystäviensä — oli yhä hänen
kaikkensa ja oli ollut hänen epäjumalansa. Jos hän miehensä
menettäisi, niin maailma olisi hänelle tosiaan tyhjä. Vain yksi tehtävä
oli senvuoksi jäljellä: suurin surminkin, kaikella mitä nainen saattoi
tehdä täi uskaltaa, — alistumisella, urheudella, — voittaa takaisin
hänen rakkautensa. Hän oli yrittänyt. Jumala tietää, että hän oli
yrittänyt! Hän oli polvistunut miehensä eteen, ja tämä oli lyönyt
häntä. Hän oli pukeutunut hienosti ja ollut hilpeä ja koettanut laskea
leikkiä niinkuin miehen ystävät puhuivat pilojaan: mies oli suominut
häntä katkeralla ivailulla. Hän oli rukoillut, ja taivas ei ollut vastannut.
Hän oli kääntynyt pois taivaasta — valkeakasvoinen, riutuva nainen,
melkein vielä tyttönen — ja hän oli täällä.

Kunhan se mies olisi nopea! Kunhan hän vain kiireesti antaisi


pyydetyn, ja silloin tuskin mikään hinta, mitä myyjä saattoi vaatia,
laimentaisi hänen kiitollisuuttaan. Viimein hän kuuli salatieteilijän
askeleet, ja samassa tämä ilmestyikin huoneeseen. Mustaa taustaa
vasten ja kynttiläin synkässä hohteessa nähtynä hän näytti vielä
pitemmältä, laihemmalta, kalpeammalta, kolkommalta kuin
todellisuudessa. Hänen silmissään hehkui luonnoton leimu.
Madamea värisytti hänen lähestyessään; tulija näki sen ja irvisti
ruumismaisen naamionsa suojassa.

"Madame", hän virkkoi vakavasti ja päätänsä taivuttaen, "asema


on sellainen kuin toivoin. Venus on nousuasennossa yhdeksän
vuorokautta tästä päivästä lukien ja onnellisessa yhtymässä Marsin
kanssa. Olen hyvilläni siitä, että tulitte luokseni näin otolliseen
aikaan. Näinä päivinä on teho saatavissa hyvin vähällä. Mutta jos
tahdotte, että lumous vaikuttaa, tulee teidän noudattaa ehdotonta
äänettömyyttä ja salaisuutta sen suhteen."

Kuulijan huulet olivat kuivat, hänen kielensä tuntui takeltuvan


kitalakeen. Hän häpesi kuten pelkäsikin tämän miehen läsnäollessa.

Mutta hän ponnistausi ja mutisi: "Se vaikuttaa siis varmasti?"

"Sen takaan!" vastasi toinen ponnekkaasti, ja suunnatonta


kaksimielisyyttä ilmeni hänen äänenpainossaan ja silmissään. "Se
on samaa kiinnytysjauhetta, jolla Diane de Poitiers voitti kuninkaan
rakkauden, vaikka hän oli kahtakymmentä vuotta vanhempi tätä, ja
madame de Valentinois piti sen avulla puolellaan miesten sydämet
seitsemänteenkymmenenteen talveen saakka. Madame de Hautefort
käyttää sitä. Se on valmistettu nesteytetystä kullasta, eetteröity ja
väkevöity salaisilla rohdoilla. Olen laatinut kaksi kääröä, mutta
varmempaa on madamen nauttia molemmat yhtaikaa, hyvään viiniin
liotettuina ja ennen yhdeksännen vuorokauden loppua."

Madame de Vidoche otti kääröt vapisten. Hänen valjut poskensa


punehtuivat hiukan. "Siinäkö kaikki?" hän sopersi heikosti.

"Niin, madame, paitsi että teidän tulee juodessanne muistaa


miestänne", vastasi tahdistälukija. Tämän lausuessaan hän käänsi
pois kasvonsa, sillä hän ei parhaalla tahdollaankaan kyennyt
hillitsemään häijyä hymyä, johon huulensa vääntyivät. Dieu! Oliko
koskaan kuultu niin karmeata kokkapuhetta? Tai nähty noin
nuopeata, noin avutonta, noin peräti lapsekasta hupakkoa? Hän olisi
melkein voinut sääliä tätä. Mitä hänen mieheensä tuli — voi, kyllä
hän osaisi iskeä arvoisan herran suonta kaiken mentyä ohi!
"Paljonko tämä maksaa, monsieur?" kysyi madame arasti,
kätkettyään kallisarvoiset kääröt poveensa. Hän oli saanut
tarvitsemansa; hänellä oli ahdistava kiire päästä pois.

"Kaksikymmentä livreä", vastasi salatie teilijä kylmäkiskoisesti.


"Lumous pätee yhdeksän kuukautta. Sitte —"

"Tarvinnen lisää?" kysyi madame, sillä toinen oli pysähtynyt.

"Ka, ei, en luule", vastasi tähdistälukija hitaasti — epäröiden


omituisesti, melkein änkyttäen. "Teidän kohdaltanne, madame,
luulen tehon jäävän pysyväiseksi."

Madamella ei ollut mitään vihiä noiden sanojen haaveellisesta


vaikuttimesta, niiden hirmuisesta leikkisyydestä, ja hän maksoi
ilomielin. Salatieteilijä ei tahtonut ottaa rahaa käteensä, vaan pyysi
häntä laskemaan sen isolle avoimelle kirjalle, koska metalli oli
sekoitettu eikä puhdasta kultaa. Parilla muullakin tavalla hän näytteli
osaansa, kehoittaen madamea esimerkiksi — jos hän tahtoi
kartuttaa lumouksen voimaa — tuijottamaan Venus-tähteen puolen
tunnin ajan joka ilta, vaan ei lasin läpi tai jättäen mitään metallia
ylleen. Ja sitte hän päästi kävijänsä ulos siitä ovesta, joka avautui
hiljaiselle kadulle.

"Madamella on kaiketi kamarineitonsa tai joku palkollisensa


saattolaisenaan?" hän sanoi katsellen ylös ja alas katua. "Tai minä
—"

"On, kyllä, kyllä!" vastasi toinen huohottaen kylmässä yöilmassa.


"Hän on täällä. Hyvää yötä, monsieur."
Salatieteilijä jupisi joitakuita sanoja vieraalla kielellä, ja madame
de Vidochen palvelijattaren tullessa esiin varjosta tätä vastaan hän
kääntyi ja palasi sisälle.

Yö oli pimeä kuten kylmäkin, mutta mielenkuohunsa ensi


kuumeessa ei madame siitä välittänyt. Hän antoi kamarineitonsa
kietoa hänet lämpimästi ja vetää viitan tiukemmin kaulansa ympäri;
mutta hän oli tuskin tietoinen siitä huomaavaisuudesta ja vastaanotti
sen kuten lapsi — sanattomana. Hänen silmänsä paistoivat
pimeässä; sydäntä tykähdytteli suloinen riemastus. Hänellä oli loihtu
— onnellisuuden avain! Hänellä oli se povessaan, ja tuon tuostakin
hänen sormensa tunnustelivat sitä viitan ja yön suojassa, jotta se
vain pysyisi tallella. Häntä eivät enää häirinneet ne arvelut, joita
hänen mieleensä oli tullut valmistautuessaan äskeiseen
kohtaukseen. Iloissaan ja huojennuksissaan siitä, että koetus oli
kestettyjä lemmenjauhe saatu, hän ei tuntenut mitään epäilyä,
mitään epäluuloa. Hän eli ainoastaan sitä hetkeä varten, jolloin hän
saisi panna taika-aineen koetteelle ja nähdä rakkauden jälleen
heräävän noissa silmissä, jotka kohtalo oli tehnyt hänen elämänsä
johtotähdiksi, hymyilivätpä ne tai katsoivat nurjasti.

Kadut olivat kylmyyden johdosta kylläkin hiljaisina. Kukaan ei


ottanut huomatakseen noita kahta naista heidän sipsuttaessaan
seinävierien suojassa. Pian kuitenkin alkoi läheisen kirkon kello
moikua jumalanpalvelukseen kutsuen, ja se hätkähdyttävä ääni
toimitti madamen äkkiä maan päälle takaisin jähmetyttäväsi ja
karmivasti. Hän seisahtui. "Mitä nyt?" hän sanoi. "Se ei voi tarkoittaa
yömessua. Puuttuu vielä kolme tuntia keskiyöstä."

"Nythän on Pyhän Tuomaan päivä", vastasi saattolaisnainen.


"Niin onkin", vastasi madame, pitkittäen jälleen kulkuansa, mutta
verkallisemmin. "Aivan oikein; on enää neljä päivää jouluun. Eikö
häntä sanota uskon apostoliksi, Margot?"

"Sanotaan kyllä, madame."

"Niinpä niin", virkkoi madame miettivästi. "Niinpä niin, meidän tulee


uskoa — meidän tulee uskoa." Ja sillä ajatuksella hän kevensi
jälleen mieltänsä niinkuin ihmiset erityisissä mielentiloissa
menettelevät, käyttäen mitä kummallisimpia kohoja. Nyt hän jälleen
asteli eteenpäin, jalat sipsutellen sydämen pamppailun mukaan ja
käsi kallisarvoisella kääreellä, joka oli muuttava maailman hänelle
toiseksi. Iljettävimmässä liejussa kimmeltelee toisinaan kirkkain
fosforihohde; muutoin ei olisi ollut helppo käsittää, miten Touchet-
kadun talosta saattoi tulla hetkellistäkään onnea!

Naiset olivat melkein saapuneet Greveturun laidassa sijaitsevan


St. Gervais-kirkon luo, kun kamarineidon korvaan otti nopeasti
hiipivien askelten ääni takaapäin. Se ei ollut tyynnyttävä ilmiö yöllä ja
siinä paikassa. Heidän edessään oli pieni aukio, jonka yli pyyhälteli
jäinen viima virralta; ja vaikka keskitorilla loimusi hiilipannu, jonka
ympärille oli keräytynyt kaupunginvartion miehiä, olivat molemmat
naiset vastahakoisia näyttäytymään paikassa, missä heidän osalleen
saattoi tulla töykeätä kohtelua. Margot laski kätensä emäntänsä
käsivarrelle, ja jonkun sekunnin he seisoivat kuunnellen, jyskyttävin
sydämin. Askeleet lähestyivät — keveänä tepasteluna. Yhteisen
vaikuttimen mukaan toimien naiset kääntyivät katsomaan toisiinsa ja
pujahtivat sitten äänettömästi kirkonkuistin luomaan varjoon,
painautuen muuria vasten ja seisten melkein hengittämättä.

Mutta onni oli heitä vastaan, tai tavoittajan katse oli harvinaisen
läpitunkeva. He eivät olleet värjötelleet siinä montakaan sekuntia,
kun hän juoksi esille — kumarainen olento, hento ja lyhyt. Hän
hiljensi äkkiä vauhtiansa ja pysähtyi ihan heidän lymynsä kohdalle.
Hetkinen jännitystä, ja sitte valjut kasvot, jotka sai näkyviin etäisen
tulen kajastus, kumartuivat heitä kohti, ja piipattava, läähättävä ääni
sopersi arasti: "Madame! Madame de Vidoche, suvaitkaa!"

"Saint Siege!" oihkasi kamarineito hämmästyksissään. "Sehän on


totisesti lapsi!"

Madame melkein nauroi huojennuksesta. "Voi, kuinka


säikäytitkään meitä!" hän sanoi "Luulin sinua väijyväksi mieheksi —
varkaaksi!"

"En ole", vastasi poika yksinkertaisesti.

Tällä kertaa Margot nauroi. "Kuka sinä sitten olet?" hän kysyi
astuen ripeästi esille, "ja minkätähden olet seurannut meitä? Sinulla
näkyy olevan rouvan nimi hyvin selvillä", hän lisäsi terävästi.

"Tahdon puhutella häntä", vastasi poika vapisevin huulin. Hän


tosiaan vapisi kauttaaltaankin pelosta ja kiihtymyksestä. Mutta pimeä
peitti sen.

"Kas!" sanoi madame de Vidoche suopeasti. "No, puhu pois. Mutta


sano minulle ensin, kuka olet, ja joutuin. On kylmä ja myöhä."

"Olen siitä talosta, missä kävitte", vastasi Jehan urheasti. "Näitte


minut myös Les Andelysin majatalossa, kun olitte siellä illallisella,
madame. Minä olin ovipoika. Pyydän saada puhutella teitä kahden
kesken."

"Kahden kesken!" huudahti madame.


Poika nyökkäsi lujasti. "Jos suvaitsette", hän sanoi.

"Hui — hai!" huudahti Margot, ja hänen teki mielensä vastustaa.


"Hän vain tahtoo kerjätä", hän väitti.

"En tahdo!" huusi poika itkevällä äänellä.

"No, sitte hän haluaa lahjaa!" huomautti kamarineito halveksivasti.


"Noissa paikoissa kaivataan hyväntekijäisiä. Ja meidän pitää tässä
jäätyä hänen sepustaessaan juttunsa."

Mutta säälistä tai uteliaisuudesta tahtoi madame kuulla häntä. Hän


käski palvelijattarensa odottaa muutaman askeleen päässä. Ja
heidän jäätyään yksikseen hän sanoi ystävällisesti. "No, mikä on
asiasi? Sinun on kiirehdittävä, sillä nyt on kovin kylmä."

"Hän lähetti minut peräänne — tuomaan sanoman", vastasi Jehan.

Madame säpsähti, ja hänen kätensä sujahti kääröön. "Tarkoitatko


hra
Notredamea?" hän sopersi.

Poika nyökkäsi. "Hän — hän sanoi unohtaneensa erään seikan",


hän pitkitti pysähdellen ja hytisten. "Hän — hän sanoi, että teidän
pitää muuttaa erästä kohtaa, madame."

"Niinkö"! vastasi madame jäykästi; hänen sydäntään masensi ja


ylpeyttään nostatti väliintulollaan poika, joka näkyi tietävän kaikki.
"Mitä uutta, kuulehan?"

Jehan vilkaisi pelokkaasti olkansa yli. Mutta kaikki oli hiljaista.


"Hän sanoi unohtaneensa, että miehenne on tummaverinen", hän
änkytti.
"Tummaverinen!" mutisi madame ihmeissään.

"Niin, tumma", jatkoi Jehan ponnistaen. "Ja niin ollen ei teidän


sopinut nauttia sitä — taikaa itse."

Madamen silmät välähtivät suuttumuksesta. "Kas!" hän sanoi; "vai


niin!
Ja siinäkö kaikki?"

"Vaan antaa se hänelle, mitään sanomatta" lisäsi poika äkillisen


reippaasti ja lujasti.

Madame hätkähti ja henkäisi syvään. "Oletko varma siitä, ettet


erehdy?" hän kysyi yrittäen tähystää pojankasvoja. Mutta niiden
tulkitsemiseen oli liian hämärä.

"Ihan varma", vakuutti poika sitkeästi.

"Vai niin", sanoi madame hitaasti ja miettivästi; "hyvä on. Eikö


muuta?"

"Ei muuta", vastasi poika peräytyen askeleen, mutta näköjään


vastahakoisesti.

Margot oli kaiken aikaa siirtynyt pikku erin lähemmäksi ja tuli nyt
ihan luokse. "Nyt, hyvä rouva", hän sanoi terävästi, "pyydän teitä
lopettamaan. Tämä ei ole mikään sovelias paikka meille tähän
aikaan yöstä, ja tuon pikku pirulaisen pitäisi olla omilla asioillaan.
Ihan minä nykistyn viluun, ja noiden veneitten kitkuminen virralla
panee minut ajattelemaan pitkiä hirsipuita ja ruumiita, niin että kylmät
väreet karmivat selkäpiitäni! Ja vartiokin tulee tänne tuotapikaa."
"Hyvä on, Margot", vastasi madame; "minä tulen". Mutta hän
katseli yhä poikaa ja viivytteli. "Olet siis varma, että sinulla ei ole
muuta sanottavaa?" hän virkkoi hiljaa.

"Ei muuta", vastasi poika.

Madame piti hänen sävyänsä omituisena ja ihmetteli, minkätähden


hän siekaili, — miksi hän ei rientänyt pois, ollessaan avopäin näin
kylmällä. Mutta Margot hoputti häntä jälleen, ja hän kääntyi sanoen
vastahakoisesti; "Hyvä on, minä tulen."

"Niin, tuleehan joskus joulukin!" nurkui palkollinen. Ja tällä kertaa


hän suorastaan tarttui emäntänsä käsivarteen ja kiidätti hänet pois.

"Tuo ei ollut hyvä vastaus, Margot", virkkoi madame tovin kuluttua,


heidän edettyään muutamia askeleita ja vilistäessään käsitysten
Grève-turun yli, tuulta vasten puskien, "sillä nythän on enää neljä
päivää jouluun! Sen olit unohtanut!"

"Jo totisesti lienettekin pyörällä päästänne, hyvä rouva!" sanoi


kamarineito huonotuulisena. "En ole nähnyt teitä noin hyvällä
mielellä kahteentoista kuukauteen, ja minut taasen pyrkii ihan
painamaan maahan vilu ja vartion ja monsieurin pelko. Kylläpä te
taisitte siellä kuulla oivallisia uutisia."

Mutta madame ei vastannut. Hän ajatteli viime joulua. Hänen


miehensä oli lähtenyt kemuihin Kardinaalipalatsiin, joka oli silloin
rakenteilla. Hän oli tarjoutunut mukaan, ja mies oli kiroten
vakuuttanut hänelle, että jos hän tuli, joutuisi hän sen muistamaan
kaiken ikänsä. Niinpä olikin hän jäänyt yksin kotiin — se oli hänen
ensimäinen joulunsa Parisissa. Hän oli käynyt messussa ja sitten
istunut päivän pitkän itkien kylmässä, loisteliaassa talossa. Puolet
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and


personal growth!

textbookfull.com

You might also like