Jorma Jäntti esitti kirjoituksessaan "Uudet raitiotiet ovat menestystarinoita" (TS mielipiteet 20.2.) Turun raitiotiehankkeen puolesta useita perusteluja. On kuitenkin syytä tarkastella asiaa myös kriittisestä näkökulmasta ja pohtia, onko raitiotie todella Turulle taloudellisesti ja liikenteellisesti paras mahdollinen ratkaisu.
Ensinnäkin Tampereeseen vertaaminen ei ole perusteltua, sillä Tampereen ja Turun kaupunkirakenteet eroavat merkittävästi. Tampereella raitiotien vaikutusalueella asuu vuonna 2025 noin 45 prosenttia kaupungin asukkaista, kun Turussa vastaava luku on vain 27 prosenttia. Tämäkin luku perustuu laajennettuun, 800 metrin linnuntietä pysäkeiltä laskettuun "vaikutusalueeseen".
Lisäksi Tampereen maapohja on moreenia, joka soveltuu paremmin raitiotien rakentamiseen kuin Turun saviperäinen maa. Tämä vaikuttaa merkittävästi rakentamisen kustannuksiin ja teknisiin haasteisiin.
Toiseksi matkustajamäärien kuljettaminen raitiotiellä ei ole taloudellisempaa kuin bussilla. HSL:n datan mukaan raitiotien kustannukset per matkustajakilometri ovat huomattavasti korkeammat kuin bussiliikenteessä, mikä kyseenalaistaa sen taloudelliset hyödyt. HSL-alueella on vuosikaudet ollut matkustajapaikan kuljettaminen 3 kertaa kalliimpaa raitiotiellä kuin linja-autolla ja matkustajan kuljettaminen jopa 4 kertaa kalliimpaa. Sähköbussien myötä ero on vain kasvanut linja-auton eduksi.
Kolmanneksi kirjoituksessa viitataan Tampereen raitiotien rakentamisen yhteydessä tapahtuneeseen rakentamisen kasvuun. Tämä kehitys tapahtui kuitenkin tilanteessa, jossa markkinakorot olivat laskeneet lähes nollaan, mikä lisäsi rakentamisen volyymia kaikissa kasvukeskuksissa. Lisäksi ns. "Lex Sipilä" -laki toi opiskelijat yleisen asumistuen piiriin, mikä lisäsi merkittävästi pienten asuntojen kysyntää yliopistokaupungeissa.
Nämä tekijät eivät enää ole voimassa, joten on perusteetonta olettaa, että vastaava kehitys toistuisi Turussa.
Neljänneksi Turun raitiotien yhteiskuntataloudellinen hyötysuhde on arvioitu vain 0,2:ksi (Turun raitiotien yleissuunnitelma 2023, s. 111), kun taas Tampereen raitiotien osalta vastaava suhdeluku oli suunnitteluvaiheessa 1,3 (Raitiotieallianssi, vaikutusten arviointiraportti 2016). Tämä kertoo siitä, että Turun raitiotie ei ole taloudellisesti kannattava investointi.
Viidenneksi kirjoituksessa mainitaan raitiotien tuomat maankäyttötulot. On tärkeää huomioida, että maankäyttösopimustuotot ja tonttimyynnin tuloista iso osa tarvitaan kaavoitetun alueen kaupunkitekniikan rakentamiseen eikä niitä voida pitää nettotuloina kaupungille.
Lisäksi Turun kaupungin tilaamassa selvityksessä (Ramboll 4.2.2025) arvioitiin raitiotien vaikutusta kaupunkilaisten liikkumiseen. Joukkoliikenteen matkamääristä lasketun kulkutapaosuuden kasvu olisi 4,5 prosenttiyksikköä. Selvityksen mukaan joukkoliikenteen käyttötapaosuuden nousu tulisi pääasiassa kävelystä ja pyöräilystä (3,9 prosenttiyksikköä), ei yksityisautoilusta, mikä kyseenalaistaa sen vaikutukset liikenteen päästövähennyksiin ja ruuhkien vähenemiseen.
Tampereen raitiotietä ei voi pitää taloudellisena menestyksenä, koska Tampereen kaupunki on juuri ilmoittanut 180 miljoonan euron "kassavajeesta" ja tarpeesta leikata merkittävästi kaupungin menoja. Tämä viittaa siihen, ettei raitiotie ole tuottanut odotettuja taloudellisia hyötyjä.
On ymmärrettävää, että raitiotiet voivat tuoda myönteisiä vaikutuksia kaupunkikuvallisesti ja imagollisesti. Turun tilanteessa on kuitenkin syytä varmistaa, että investointi tukee kaupungin liikenteellisiä ja taloudellisia tarpeita eikä perustu ainoastaan muiden kaupunkien kokemuksiin ilman kriittistä tarkastelua.
Timo Vainio
(kok.)
Turku
Juttua korjattu 28.3. 2025 klo 7.38. Poistettu kohta "Joukkoliikenteen kasvu olisi 4,5 prosenttiyksikköä" ja korvattu se oikealla tiedolla "Joukkoliikenteen matkamääristä lasketun kulkutapaosuuden kasvu olisi 4,5 prosenttiyksikköä".
