TS Nuoret -toimitus katsoo Turkua nuorten ja opiskelijoiden näkökulmasta. Lähetä juttuvinkki: ts.nuoret@ts.fi
Monet nuoret tuskailevat tulevaisuudensuunnitelmiensa kanssa, kun jo yläkoulussa pitäisi miettiä, mitä tulevaisuudeltaan haluaa ja mihin kouluun hakea. Joillekin unelma-ammatti on selvä jo lapsuudessa, mutta toiset kamppailevat aiheen kanssa vielä aikuisiälläkin.
Turkulaisella Oona Nartolalla, 22, ei ole koskaan ollut haaveammattia eikä hän tänäkään päivänä tiedä varmaksi, mitä tulevaisuudessa tulee työrintamalla tapahtumaan.
Lukion jälkeen Nartola opiskeli vuoden ammattikorkeakoulussa, mutta ala ei tuntunut oikealta. Sitten hän haki ja pääsi seuraavana vuonna yliopistoon. Nartola ei kuitenkaan ota tulevaisuudestaan paineita, vaan kokeilee rohkeasti uutta.
– Päätin vaihtaa koulua, koska ala ei tuntunut oikealta. Mun mielestä on hölmöä roikkua koulussa, joka ei tunnu omalta. Ja välivuodelle jäämisen sijaan, jos ei tiedä mitä haluaa, on parempi vaan kokeilla jotain uutta ja opiskella lisää, Nartola sanoo.
Lukion loppupuolella Nartola päätti keskustella opinto-ohjaajan kanssa, koska hän oli epävarma siitä, mihin kouluun hakisi. Hän kertoi opinto-ohjaajalle olevansa sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut, minkä pohjalta opinto-ohjaaja ehdotti toimintaterapeutin opintoja Turun ammattikorkeakoulussa.
– En silloin edes tiennyt, mikä toimintaterapeutti on. Tutustuin alaan ja se vaikutti kiinnostavalta, joten päätin hakea ja pääsin sisään.
Jo ensimmäinen syksy toimintaterapeutin opinnoissa kuitenkin näytti, ettei ala tai ainakaan opiskelutyyli ollut Nartolalle oikea.
– Opinnot olivat pitkälti ryhmätyöskentelyä ja käytäntöä. Tykkään enemmän päntätä, päntätä ja päntätä, hän kertoo.
Vaikka opiskeltava ala ei tuntuisi oikealta, moni kuitenkin päättää jäädä kouluun ja tehdä tutkintonsa väkisin loppuun, koska kesken jättäminen voi tuoda häpeää ja uuden alan löytäminen voi olla hankalaa.
Nartola kuitenkin uskoi, että jostain löytyisi jotain sopivampaa, ja oli uudestaan yhteydessä opinto-ohjaajaan.
Seuraavan kevään ajan hän pänttäsi maantiedettä ja pääsi opiskelemaan ainetta pääsykokeiden kautta Turun yliopistoon. Opinnoista valmistuu luonnontieteiden kandidaatiksi ja filosofian maisteriksi.
Nartolan nykyiset opinnot luovat paljon erilaisia työmahdollisuuksia tulevaisuudessa. Tällä hetkellä hän suunnittelee hakeutuvansa paikkatietoasiantuntijaksi tai muihin tehtäviin kestävän kehityksen ja ympäristöasioiden pariin.
Nartolan kokemus oman alan etsimisestä ei ole harvinainen, sillä monet kamppailevat koulutusvalintojen ja urasuunnitelmien kanssa. Etenkin nuorilla, jotka siirtyvät peruskoulusta tai lukiosta eteenpäin, saattaa olla valtavasti erilaisia vaihtoehtoja, mutta vain vähän selkeää näkemystä siitä, mikä olisi oikea suunta.
Tämä saattaa aiheuttaa paineita tehdä suuria päätöksiä nuorella iällä.
Korkeakouluissa on myös käytössä ensikertalaiskiintiö, eli osa paikoista on varattu ensi kertaa opiskeleville.
– On tosi yleistä, ettei tiedä, mitä haluaa tehdä isona, ja paineet voivat tuntua isoilta. Tärkeintä on, ettei anna näiden paineiden estää kokeilemasta uusia asioita, vaan on valmis muuttamaan suunnitelmiaan, jos tuntuu, ettei jokin ala sovi itselle.
– Ei kannata pelätä ensikertalaisuuden menettämistä, koska joka vuosi voi hakea uudestaan, Nartola kannustaa.
Nyky-yhteiskunnassa alanvaihto on entistä tavallisempaa, eikä sitä enää nähdä yhtä negatiivisessa valossa kuin aiemmin. Nartolan kokemus näyttää, että omannäköisten valintojen tekeminen voi johtaa parempaan lopputulokseen.
