– Onnellisuudesta on tehty liikaa asennekysymys.
Näin sanoo psykologian emeritusprofessori Markku Ojanen, joka on tutkinut onnellisuutta yli 50 vuotta. Ojanen on kirjoittanut onnellisuudesta ja sen tutkimisesta lukuisia kirjoja. Hän on onnellisuuden tieteellisen tutkimuksen uranuurtajia Suomessa.
Tosin vielä 1990-luvulle asti Ojanen puhui tyytyväisyydestä elämään, koska ei tohtinut vielä käyttää sanaa onnellisuus.
Sellainen perusidea tuntuu olevan, että se geenien osuus väestössä noin 40-50 prosentin paikkeilla pyörii.
Markku Ojanen, psykologian emeritusprofessori
– Psykologia oli tuolloin ongelmakeskeistä, mutta 90-luvun puolivälissä sana "onnellisuus" alkoi vilahdella tieteellisessä kirjallisuudessa.
Ojasen mukaan onnellisuuden näkeminen vain asennekysymyksenä on ongelmallista, koska iso osa onnellisuudestamme tulee jo geenien mukana.
– Sellainen perusidea on, että geenien osuus pyörii noin 40-50 prosentin paikkeilla koko väestön osalta. Toki yksilöiden kohdalla se voi vaihdella, sanoo Markku Ojanen.
– Siitä on kohtuullisen vahva yksimielisyys, että geenien osuus on huomattava. Se ei tietenkään tarkoita, että se on jotenkin lukkoon lyöty asi. Ympäristön vaikutus on joka tapauksessa merkittävä.
Kuuntele: Onnellisten maa? -podcastissa etsitään onnellisuuden salaisuutta tieteen avulla
Oslon yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan naisilla geenit voivat vaikuttaa vielä enemmän onnellisuuden tunteeseen (subjective well-being) kuin miehillä.
– Voimme kuitenkin nousta jopa geneettisen perustasomme yläpuolelle, Ojanen kertoo.
Puhutaan resilienssistä eli psyykkisestä palautumiskyvystä. Siinä missä joku selviää monista vaikeistakin vastoinkäymisistä, toiselle pienikin koettelemus voi olla liikaa.
– Kyllähän me kaikki tunnemme kukoistavia ihmisiä, jotka ovat kokeneet ihan hirvittäviä asioita. He ovat sieltä kuitenkin nousseet, mikä on ihan mahtava asia. Kukoistavat ihmiset ovatkin olleet viime vuosina hieno tutkimuskohde.
Professori Markku Ojasen mukaan ihmisen psyykkiseen kestävyyteen liittyy vielä paljon salaperäisyyttä, vaikka sitä onkin tutkittu.
– Joitakin palautumiskykyyn liittyviä asioita osaamme tunnistaa, mutta siinä on paljon arvoituksellista. Siinä täytyy olla jotain geneettistä mukana.
Ojanen sanoo tyytyväisyyden ja onnellisuuden olevan melkein sama asia. Kun ihmisten onnellisuutta mitataan, puhutaan tunneonnesta ja tyytyväisyysonnesta:
- Tunneonni vastaa esimerkiksi kysymykseen, oletko onnellinen juuri tällä hetkellä.
- Tyytyväisyysonni puolestaan kertoo, onko tähänastinen elämäsi ollut onnellista.
Puhutaan myös mukautumisesta geenien määräämälle onnellisuustasolle.
Kun ihminen jatkuvasti tavoittelee huippuhetkiä ja niitä ei kuitenkaan elämässä aina ole, niin väistämättä pettyy.
Ilona Suojanen, onnellisuustutkija
Yhdysvaltalainen sosiaalipsykologi Philip Brickman esitti jo 1970-luvulla kuuluisan teoriansa nautinnon polkumyllystä, jonka mukaan ihmisten onnellisuus pyrkii aina palaamaan lähtötasolle riippumatta siitä, ovatko elämäntapahtumat positiivisia vai negatiivisia.
– Kun ihminen jatkuvasti tavoittelee huippuhetkiä ja niitä ei kuitenkaan elämässä aina ole, niin väistämättä pettyy, sanoo filosofian tohtori Ilona Suojanen, joka on tutkinut onnellisuutta kymmenisen vuotta.
– Toisaalta onnellisuushetkiä koko ajan hakiessa onnellinen ja tasainen elämä ei enää tunnu onnelliselta.
Suojasen mukaan onnellisuus on jotakin valtavan kaunista, mutta jos tavoittelemme sitä paineen kautta, se karkaa yhä kauemmaksi.
Kun kiistämme kaikki negatiiviset tunteet ja pyrimme tukahduttamaan ne, astumme Suojasen sanoin niin sanottuun onnellisuusansaan.
Columbian yliopiston professori Judith Halberstam kutsuu tätä toksiseksi positiivisuudeksi, ja se on sananmukaisesti myrkkyä onnellisuudellemme.
Pitääkö myös töissä olla onnellinen?
Ilona Suojanen on tutkinut erityisesti työssä koettavaa onnellisuutta.
Suojanen selvitti Edinburghin yliopistossa Skotlannissa tekemässään väitöstutkimuksessa Y-sukupolveen kuuluvien suhtautumista työhön ja onnellisuuteen.
Vuonna 2017 julkaistussa tutkimuksessa oli asiantuntijatehtävissä työskenteleviä n. 20-35-vuotiaita henkilöitä.
Yllättävää oli se, että nuoret asiantuntijat kokivat vahvana ulkoapäin tulevan vaatimuksen olla onnellinen töissä.
Ilona Suojanen, onnellisuustutkija
Tutkimukseen osallistuneet halusivat olla onnellisia myös töissä. Jos tämä vaatimus ei toteutunut, he olivat valmiita vaihtamaan työtä.
– Yllättävää oli se, että nuoret asiantuntijat kokivat vahvana ulkoapäin tulevan vaatimuksen olla onnellinen töissä. He jopa korostivat ajatusta siitä, että ollakseen hyvä työntekijä on myös oltava onnellinen.
Suojasen mukaan myös työnantajalla on omat velvollisuutensa, eli täytyy tehdä työntekijän puitteet sellaisiksi, että onnellisuus on mahdollista.
Digijätti Google on myös selvittänyt menestyvän tiimin kaavaa tutkimalla satoja jättiyhtiön omia tiimejä. Googlen johtajat luulivat, että paras tiimi syntyy yhdistämällä parhaat yksilöt, mutta tämä ei pitänyt paikkaansa.
Tutkimuksessa selvisi, että kaikkia menestyneitä tiimejä yhdisti yksi piirre, jota voi kuvailla “psykologiseksi turvallisuudeksi”. Tämä tunne saavutetaan sillä, että tiimin jäsenet tuntevat olonsa turvallisiksi.
Heidän ei tarvitse esimerkiksi pelätä syyttelyä virheistä, ja tiimissä voi avoimesti kertoa, jos jokin tuntuu olevan pielessä.
Pyri onnellisuuden sijaan merkityksellisyyteen
Onnellisuusfilosofi Frank Martela puhuu mieluummin merkityksellisestä elämästä kuin onnellisuudesta. Martela pystyy kiteyttämään elämän merkityksen jopa yhteen lauseeseen:
– Elämän merkitys on tehdä itsestään merkityksellinen muille ihmisille.
Uusimmassa kirjassaan Martela tarjoaa polkuja merkityksellisempään elämään. Kaksi tärkeintä polkua ovat yhteys muihin ja yhteys itseen.
Yhteys muihin tuottaa sosiaalista täyttymystä. Se toteutuu, kun rakennamme hyviä ihmissuhteita ja pystymme viettämään aikaa rakastamiemme ihmisten kanssa. Se on kokemus siitä, että elämällämme on myönteinen vaikutus toisten ihmisten elämään.
Martela puhuu hyvän tekemisestä muille. Se voi olla vaikkapa vapaaehtoistyöhön osallistumista.
Kaksi tärkeintä polkua ovat yhteys muihin ja yhteys itseen.
Frank Martela, onnellisuusfilosofi
Yhteys itseen on puolestaan autenttisuutta, kykyä tehdä autonomisia valintoja omien tavoitteiden saavuttamiseksi ja itsensä toteuttamista. Se on sitä, että pääsee tekemään elämässä niitä asioita, jotka ovat läheisiä ja arvokkaita.
Ulkoisiin odotuksiin mukautumisen sijasta pystymme olemaan uskollisia itsellemme. Tähän liittyy myös kyvykkyys, eli pääsemme käyttämään omaa potentiaaliamme ja osaamistamme.
– Pelkästään se, että herää miettimään, kuka itse on ja mitä haluaa tehdä, on tärkeä osatekijä prosessissa, sanoo Martela.
Lähteet:
Markku Ojanen: Onnellisuuksien oivaltaja - Mitä tiede kertoo onnesta? (2018)
Ilona Suojanen: Onnellisuuspaineen alla - Kun onnesta tuli pakko (2021)
Frank Martela: Elämän tarkoitus - suuntana merkityksellinen elämä (2020) Yle Areena: Onnellisten maa? -audiosarja