“Ostopäätöstä tehdessä on mahdoton kuvitella elämää ilman kyseistä ostosta. Se voi olla vaate lapselle, itselle, meikkejä, ihan mitä vain. Jos rahat loppuvat, otan vippiä. Ja sitten ajauduin pikavippikierteeseen."
Näin kirjoitti eräs nuori nainen, kun pyysin Instagram-tililläni ihmisiä kertomaan shoppailutavoistaan. Jutun sitaatit ovat poimintoja näistä vastauksista.
Shoppailuriippuvuus on yksi addiktion muoto, mutta sitä ei ole tutkittu kuten monia muita riippuvuuksia.
Filosofian tutkija ja bioeetikko Susanne Uusitalo Turun yliopistosta sanoo, että oikeastaan mistä vain inhimillisestä toiminnasta saadaan aikaiseksi äärimuoto, joka voi olla haitallinen ihmiselle itselleen, hänen läheisilleen ja mahdollisesti myös yhteiskunnalle.
– Kaiken fokuksen siirtäminen yhteen asiaan ei yleensä ole normaalia. Mutta sitten taas on poikkeuksia. Jos vaikka huippu-urheilija treenaa kolme kertaa päivässä, syö ja nukkuu vain treenejä varten ja laittaa kaiken energiansa siihen yhteen sadan metrin suoritukseen, emme välttämättä ajattele urheilijan kärsivän riippuvuudesta.
"Ero normishoppailun ja addiktion välillä on mielestäni siinä, ettei ota rahatilannettaan huomioon. Jos ei ole rahaa, normaali ihminen ei osta muuta kuin perustarpeita. Shoppailuaddiktiossa ei ajattele perustarpeita, vaan ostaa juuri sen, mitä näkee.”
Melkein mihin vain voi jäädä koukkuun
“Jäin koukkuun lastenvaatekirppiksiin ja sieltä merkkivaatteiden haalintaan esikoisen synnyttyä. Ostin silloin jotain koon 148 cm merkkivatteita, kun itse vauva käytti kokoa 62. Rahaa meni tolkuttomasti. Jouduin tietoisesti rajaamaan kirppiksille menoa. Saatoin käydä päivässä useammallakin eri kirppiksellä, viikossa ainakin viitenä päivänä.”
Uusitalo sanoo, että addiktioon liittyy aina kysymys siitä, onko se haitallinen ja jos, niin kenelle. Yksinkertaisia ja yleispäteviä vastauksia ei kuitenkaan välttämättä löydy.
Jos erittäin varakas ihminen häviää tuhansia euroja päivässä rahapeleihin ja toimii tismalleen samalla tavalla kuin minimipalkalla elävä, niin hänelle ei koidu pelaamisesta taloudellisia ongelmia toisin kuin minimipalkkaiselle, jolle jokainen euro on tärkeä.
Ostamisesta on tullut myös koko ajan helpompaa – ja kaikkialla mainostetaan uutuutta.
Varallisuuden määrä vaikuttaa siihen, kuinka paljon taloudellista haittaa pelaaminen aiheuttaa, mutta ei vielä yksin riitä määrittelemään jompaakumpaa näistä riippuvaisiksi.
Voidaan myös pohtia, millä aikavälillä toiminta aiheuttaa haittoja.
– Kun katson suoratoistopalvelusta vielä yhden jakson arki-iltana, se tuntuu hyvältä ja järkevältä sillä hetkellä, vaikka tiedän, että seuraavana aamuna sama valinta ei enää tunnukaan hyvältä. Eli valinnan järkevyys riippuu siitä, katsooko sen mielekkyyttä vain sen hetken valossa vai pidemmällä aikavälillä.
Riippuvuus tunnistetaan, mutta sille ei ole diagnoosia
Ostosriippuvuutta ei löydy kansainvälisestä tautiluokituksesta. Toisin sanoen sille ei ole diagnoosia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei ilmiötä olisi olemassa. Maailman terveysjärjestö WHO lisäsi esimerkiksi peliriippuvuuden kansainväliseen ICD-11-tautiluokitukseen vuonna 2018.
– Me tunnistamme yleensä, jos jollakulla on riippuvuusongelma. Ympärillä on kuitenkin paljon harmaata aluetta. Jotta ilmiöstä saataisiin tarkka kuva, sitä pitää tutkia, sanoo Uusitalo.
Uusitalo tutkii erilaisia käsityksiä siitä, mitä addiktio on ja mitä addiktio yksilön kannalta tarkoittaa.
Tautiluokitukset ovat hänen mukaansa eläviä kokonaisuuksia. Häiriöitä lisätään tautiluokituksiin muun muassa siksi, että ihmiset, joilla niitä on, saisivat apua ongelmaansa.
– Yhdysvalloissa terveydenhuoltojärjestelmä perustuu vakuutukseen, mikä tekee diagnoosin saamisesta tärkeää.
Suomessa saa onneksi julkiselta puolelta apua, ja myös kolmas sektori on mukana esimerkiksi päihde- ja rahapeliriippuvuuksien hoidossa.
– Ostaminen, joka aiheuttaa henkilölle itselleen ongelmia, kuulostaa hyvin samanlaiselta kuin rahapelaaminen, joka aiheuttaa ongelmia tai liiallinen somen käyttö.
Sama diagnoosi, eri oireet
“Minulla on ADHD-diagnoosi, joka vaikuttaa. Shoppailu on ensisijaisesti dopamiinin haeskelua. On ihanaa löytää joku huippuale! Siitä saa isot kiksit. Palkkapäivän jälkeen on pakottava tarve hussuttaa rahaa johonkin. Saan usein päähänpinttymän tietyntyyppisistä vaatteista. Aivot on ihanan stimuloidut ensimmäisestä googlauksesta luottokortin vingahtamiseen. Olen onneksi melko ahkera palauttamaan tavaraa, jota en oikeastaan halunnutkaan. Vaikka kyllä niitä huteja on kertynyt kaappeihin.”
Kahdella ihmisellä voi olla sama diagnoosi, mutta täysin eri oireet. Esimerkiksi rahapeliriippuvuus määritellään DSM-5-luokituksessa niin, että henkilöllä todetaan vähintään neljä yhdeksästä kriteeristä edeltävän vuoden aikana. Yksittäinen kriteeri ei ilmennä sairauksia, mutta keskenään yhdistettynä ne muodostavat riippuvuuden.
Mistä vain inhimillisestä toiminnasta saadaan aikaiseksi äärimuoto, joka voi olla haitallinen ihmiselle itselleen, hänen läheisilleen ja mahdollisesti myös yhteiskunnalle.
Yksi kriteeri rahapeliriippuvuudelle on esimerkiksi se, että yritys vähentää tai lopettaa rahapelaamista tekee rauhattomaksi tai ärtyisäksi.
– Esimerkiksi minä treenaan vakituisesti ja jos treenit jäävät välistä, koen ärtyneisyyttä, Uusitalo sanoo.
Tämän yhden kriteerin täyttyminen ei vielä tarkoita riippuvuutta. Tosin urheiluriippuvuuden diagnoosia ei myöskään löydy tautiluokituksista.
Rahapeli- tai shoppailuriippuvuus tuo merkittävän yhteiskunnallisen näkökulman addiktioon: jos ihminen joutuu velkakierteeseen, hänelle jää siitä maksuhäiriömerkintä. Tämä voi estää monia asioita, kuten lainan, vakuutuksen tai jopa vuokrasopimuksen saamista.
Ympäristö vaikuttaa riippuvuuksien syntyyn
“Ostoshalut iskevät, kun on tylsää. Kesken työpäivän ajatus lähtee harhailemaan ja kohta huomaat tarvitsevasi vaikka uusia vitamiineja (true story). Tai jotain vaatteita, vähintään kengät. Tylsyys ja virikkeiden vähäisyys on ollut syntysyynä moneen turhaan ostokseeni. “
Ovatko jotkut taipuvaisempia riippuvuuteen kuin toiset? Geenit saattavat vaikuttaa asiaan.
– Mikään ei ole kuitenkaan determinoitua. Jos molemmilla vanhemmilla on esimerkiksi alkoholiriippuvuus, lapsi on todennäköisesti alttiimpi riippuvuudelle jo perimänsä perusteella. Hänen kasvuympäristönsä vaikuttaa myös. Tämä ei kuitenkaan tee hänestä automaattisesti riippuvaista.
Riippuvuuden synty on aina tilannekohtaista: yksinäisyys, stressi, pandemia ja yhteiskunnalliset rakenteet voivat vaikuttaa.
– Pandemia on näyttänyt meille, kuinka hauraita tietyt asiat ovat. Olemme kuvitelleet, että yhteiskunta toimii tietyllä tavalla ja mukauttaneet toimintamme siihen. Mutta mitä tapahtuu meidän toimijuudelle, kun yhteiskunta muuttuu?
Uusitalo kertoo, että etätöiden aikana hänen tulee otettua usein alle tuhat askelta päivässä, vaikka ennen niitä meni helposti rikki tuhansia.
Toiset mukautuvat tilanteisiin helpommin kuin toiset. Ulkoisten olosuhteiden muutos voi muuttaa myös ihmistä. Jotkut pääsevät addiktiosta irti uskoon tullessaan, joillekin muutoksen tuo lasten saaminen. Elämään tulee uudenlaista sisältöä.
Riippuvuudet eivät ole vain yksilön ratkaistavissa
“Ostin, koska halusin olla cool, jolla on kaikkea uutta ja hienoa. Lopulta ostin niin paljon, että piilottelin ostoksiani ja valehtelin niiden olevan vanhoja. Kaikki rahat meni. Olin masentunut ja runsaalla tavaramäärällä kontrolloin menettämisen pelkoa.”
Uusitalo sanoo, että sekä yhteiskunnalliset että sosiaaliset rakenteet vaikuttavat addiktioiden syntyyn ja jatkuvuuteen. Niinpä apu, joka kohdistuu vain yksilöön, ei välttämättä riitä addiktioista irti pääsemiseen.
– Jos ihminen yrittää vaikka laihduttaa ja käy edelleen samassa kiireisessä työssä eikä ehdi syödä kunnolla, niin ei terapiakaan pysty ihmeisiin.
Myös shoppailuriippuvuuteen vaikuttavat monenlaiset asiat: Miltä ihmisen oletetaan näyttävän, mitä vaatimuksia liittyy kodin sisustamiseen? Ostamisesta on tullut myös koko ajan helpompaa – ja kaikkialla mainostetaan uutuutta. Luottoa saa helpommin kuin koskaan.
– Meillä on mielikuva siitä, että vastuullinen yksilö pystyy huolehtimaan itsestään ja pitää itsensä kontrollissa. Todellisuudessa olemme ihmisiä, jotka reagoivat virikkeisiin ja ympäristöön. Jos virikkeitä tulee koko ajan ja niitä pitäisi vastustaa jatkuvasti, voimat loppuvat helposti kesken, Uusitalo sanoo.
Kuuntele podcast-jakso shoppailuriippuvaisen kokemuksista
Saana Opacic sai esikoisensa nuorena ja alkoi ostella lapselle merkkivaatteita.
– Halusin näyttää kaikille, että pärjään ja olen hyvä äiti.
Vuosien varrella ostosriippuvuus muutti muotoaan, mutta vei edelleen kaikki rahat.
Opacic juttelee toimittaja Julia Thurénin kanssa Melkein kaikki rahasta -podcastista siitä, miten hän on saanut ostamisen kuriin – ja yli kymppitonnin rahaa säästöön.
Kuuntele Melkein kaikki kuluttamisesta - podcastin jakso
