Mitä haluaisin tietää omasta koirastani? Tätä kysyin itseltäni kuusi vuotta sitten. Ryhdyin silloin kehittämään testejä, jotka selvittäisivät koiran kognitiivisia kykyjä.
Olin pitkään tutkinut eri eläinlajien käyttäytymistä, erityisesti koirien pelokkuutta. Koira on kuitenkin paljon muutakin kuin arka tai rohkea ja näistä muista koiran ominaisuuksista on vaikea saada tietoa.
Selitys koiran käytökseen ei välttämättä ole sen hoksottimissa, vaan persoonallisuudessa.
Omien koirieni kohdalla minua kiinnosti muun muassa se, miten ne eroavat toisistaan erilaisissa ongelmanratkaisutehtävissä ja onko esimerkiksi silloinen labradorinnoutajani niin taitava ratkomaan ongelmia kuin oletin.
Kehittäessäni testejä kuvittelin testaavani vain yksittäisiä lyhyitä osa-alueita. Aika nopeasti kuitenkin ymmärsin, että puolentoista tunnin mittainen, erilaisia osioita sisältävä testi kertoo koirasta paljon enemmän kuin yksittäisen testiosion ratkaisu.
Testitilanteesa koira on uuden edessä. Se kohtaa ongelmia, joihin sillä ei ole valmiiksi koulutettua toimintatapaa, eikä myöskään omistajan ohjausta, vaikka omistaja mukana onkin.
Testeissä selvitetään muun muassa, miten hyvin koira ymmärtää ihmisten eleitä, millainen on sen muisti ja ongelmanratkaisukyky. Koiraa motivoidaan tehtävien suorittamiseen ruokapalkkioilla.
Kun aloin tehdä testejä sadoille koirille, yllätyin mitä niistä selvisi. Alkuperäisen odotukseni vastaisesti testit eivät tuoneet esiin pelkästään sitä, miten hyvin tai huonosti koira onnistuu ratkaisemaan erilaisia tehtäviä.
Ennen kaikkea paljastuu, miten koiran persoonallisuuspiirteet näkyvät koko testin läpi sen työskennellessä erilaisten tehtävien parissa.
Esimerkiksi kärsimättömyys tai impulsiivisuus ovat testissä esiin nousevia koiran persoonan piirteitä.
Tieto koiran persoonasta auttaa omistajaa ymmärtämään sen käytöstä arjessa huomattavasti paremmin. Moni hyödyntää testeistä saatua uutta tietoa koiran koulutuksessa.
Eriluonteisten koirien kirjo on laaja. Alussa pohdin, jaksavatko kaikki koirat ratkoa tehtäviä 1,5 tunnin ajan. Miten käy erityisesti rotujen, joiden koulutettavuutta pidetään jo rotumääritelmissäkin huonompana?
Sain yllättyä havaitessani, miten paljon erilaiset koirapersoonat nauttivat tehtävistä, ja että kaikenlaisia koiria on mahdollista testata.
Erityisen yllättynyt olin alkukantaisista roduista tai vinttikoirista, joiden koulutettavuutta on perinteisesti pidetty huonona.
Nämä usein hyvin itsenäiset rodut ovat elementissään, kun ne pääsevät tekemään valintoja itse ja saavat uutta pohdittavaa. Moni näistä koirista on kerrassaan liekeissä tehtäviä ratkoessaan, mikäli vain ruokapalkka niitä motivoi.
Itsenäinen koira voi vaikuttaa tyhmältä
Yksi yleisimpiä koiranomistajan harhaluuloja on, että koira on tyhmä eikä opi mitään.
Testeissä väärät käsitykset kumotaan. Selitys koiran käytökseen ei välttämättä ole sen hoksottimissa, vaan persoonallisuudessa.
Itsenäisen koiran omistajan on pohdittava enemmän sitä, millä keinoin hän voisi motivoida ja palkita koiraa onnistumisesta.
Osalla koirista ei ole suurta luontaista yhteistyöhalukkuutta, ja ne saattavat kyllästyä toistoihin nopeasti. Toisaalta ne saattavat olla erinomaisen nopeita ratkomaan ongelmia itsenäisesti.
Siinä missä voimakkaan yhteistyökykyiset koirat kääntyvät nopeasti omistajansa puoleen, kun ne kohtaavat ongelman, itsenäiset koirat tarvitsevat kunnon syyn toimiakseen, kuten omistaja tahtoo.
Tällaisen koiran omistajan on pohdittava enemmän sitä, millä keinoin hän voisi motivoida ja palkita koiraa onnistumisesta.
Tunnollinen koira välttelee virheitä
Maailmaani eniten mullistanut asia oli havaita, että osalle koirista merkitsee valtavasti se, tekevätkö ne oikean ratkaisun tai valinnan – ei niinkään se, saavatko ne herkkupalan.
Nimitän tätä koiran persoonallisuuspiirrettä tunnollisuudeksi. Tämän piirteen olemassaoloa koiralla ei ole tieteessä pystytty todentamaan.
Omien havaintojeni mukaan tämä piirre kuitenkin näkyy testeissä: Jos tunnollinen koira on selkeästi epävarma siitä, missä herkkupala sijaitsee, se pidättäytyy kokonaan valinnasta – jopa silloin, kun se saa herkun lopulta oikeasta astiasta väärän valinnan jälkeen.
Tämä joidenkin koirien suuri halukkuus välttää virheitä asettaa erityiseen valokeilaan käyttämämme koulutusmenetelmät. Rankaisun käyttäminen koiran koulutuksessa sen tekemästä virheestä tai passiivisesta epäröinnistä näyttäytyy tämän havainnon jälkeen äärimmäisen epäreilulta, ja jopa brutaalilta.
Ymmärrys koiran persoonasta helpottaa yhteiseloa
Ennen koirien testaajaksi ryhtymistä olin kouluttanut ja omistanut koiria yli 30 vuotta ja tutkinut koiria kymmenisen vuotta. Viimeisen viiden vuoden aikana testejä tehdessäni olen kuitenkin oppinut koirien käytöksestä ehdottomasti eniten.
Katson jokaista testiin tulevaa koiraa suurella mielenkiinnolla – ne ovat kuin lahjapaketteja, joista ei vielä ulkomuodon perusteella pysty sanomaan juuri mitään. Testissä joka koiran persoonallisuus paljastuu pikkuhiljaa ja se jaksaa yllättää yhä uudelleen.
Myös osa koiranomistajista yllättyy. Testin kautta moni koiranomistaja on saanut myös selityksen koiran arkipäivän käytökselle, jota he eivät aiemmin ole osanneet tulkita oikein.
Osa koiransa testeihin tuoneista omistajista kertoo tuloksien vahvistaneen heidän käsitystä koiran persoonasta.
Analyysini tv-sarjan koirapersoonista
Ymmärrä koiraasi -sarjassa katsojat pääsevät näkemään, millaisia koirien tekemät kognitiiviset testit ovat ja miten erilaiset koirapersoonat niissä toimivat.
Tulosten avulla pystyin antamaan omistajille lisää tietoa heidän lemmikeistään.
Tämä auttaa omistajaa ymmärtämään sitä, miksi koira käyttäytyy tietyllä tavalla arjessa.
Älykäs koira Bertta
Labradorinnoutaja Bertta tuotiin testeihin korkein odotuksin. Sen äiti Lila oli aikaisemmin todettu älykkäimmäksi koiraksi yli 4 000 tähän saakka testatun koiran joukosta – ja ohjelmassa haluttiin selvittää, onko älykkyys periytynyt tyttärelle. Bertta testattiin saman ikäisenä kuin Lila. Ymmärtäisikö myös Bertta vaikean loogisen päättelyn tehtävän, entä olisiko se yhtä etevä eleiden lukija kuin äitinsä ja osaisiko sekin matkia?
Testeissä selvisi, että omena ei ole pudonnut kovin kauas puusta – Lila-äitinsä tavoin Bertta saa aivan erinomaiset tulokset kaikista ongelmanratkaisuosioista, ihmisen eleiden ymmärtämisestä sekä muistista. Edelleen tämänkaltaiset tulokset ovat hyvin harvinaisia.
Bertta eroaa kuitenkin äidistään selkeästi muutaman ominaisuuden suhteen. Se on selkeästi itsenäisempi, impulsiivisempi ja aktiivisempi kuin emänsä.
Kognitiivisten ominaisuuksien periytyvyydestä koirilla tiedämme vielä vähän. Jatkuvasti kertyvän laajan testiaineiston avulla onkin tarkoitus tutkia tarkemmin, mitkä kaikki ominaisuudet periytyvät vanhemmilta jälkeläisille. Tässä yksittäisessä tapauksessa Lilan älykkyys näyttäisi periytyneen tyttärelleen.
Pentusisarukset Elvi ja Piki osoittivat eroja
Saksanpaimenkoira-sisaruksista Elvistä ja Pikistä oli kasvattajalta saatu ennakkotieto, että pennut saattavat olla erilaisia luonteeltaan. Tämä havainto vahvistui testeissä.
Yhteistä näille 3 kuukauden ikäisille pennuille oli se, että ne olivat testissä avoimia ja ystävällisiä ihmisiä kohtaan, eivätkä ne pelänneet tai jännittäneet mitään tässä hyvinkin erikoisessa tilanteessa kuvauspaikalla. Yhteistä oli myös rauhallisuus – molemmat pennut ottivat pienet unet kuvausten aikana.
Erojakin löytyi. Samassa pentueessa pennut voivat kehittyvät hyvin yksilöllistä vauhtia. Pentujen ominaisuudet saattavat muuttua paljon pennun vielä kehittyessä. Näistä pennuista Piki on todennäköisesti hieman kehityksessä Elviä edellä.
Eleiden luku -osiossa harva pentu onnistuu sataprosenttisesti oikein. Piki osasi kuitenkin lukea täysin virheettömästi ihmisen eleitä, ja se harkitsi jokaista elettä tarkkaan ja keskittyneesti. Tämä kertoo myös erinomaisesta keskittymiskyvystä. Elville eleet-osio ei sen sijaan ollut kovin mieluinen. Tämä saattaa johtua siitä, ettei se kunnolla ymmärtänyt eleitä.
Piki oli myös täysin itsenäinen ongelmanratkaisija, mikä on monille nuorille pennuille tyypillistä – iän myötä monille koirille kehittyy ainakin jonkin verran yhteistyöhalukkuutta. Elviltä löytyi jo hieman katsekontaktia ihmiseen mahdottomassa tehtävässä, toisin kuin täysin itsenäiseltä sisarukseltaan.
Kuplaansa katoava Oona nautti yhteistyöstä
Oona, jonka omistajat ajattelivat olevan itsenäinen persoona, yllätti testaajan todella. Sain ennakkotietona koirasta vain sen, että se ikään kuin katoaa omaan kuplaan. Kupla selvisikin heti, kun omistaja testiin tullessaan kertoi kiven pyörityksestä. Tämä on yksi esimerkki stereotyyppisestä käytöksestä, joka tarkoittaa toistuvaa, ehkä pakonomaista käytöstä, jolla ei ole selkeää päämäärää. Stereotyyppinen käytös ei ole koiralle vahingollista. Impulsiivisilla yksilöillä, kuten Oonalla, on suurempi todennäköisyys stereotyyppiseen käytökseen.
Oona ei kuitenkaan ollut omistajien odotusten mukaisesti itsenäinen. Oona seurasi testaajaa tiiviillä katsekontaktilla testin väliajat ja on pikemminkin ihmiseen tukeutuva ongelmanratkaisija mahdottomassa tehtävässä. Oonalta löytyy hieman impulsiivisuutta, sekä yllättäen myös tunnollisuutta eli virheiden välttelyä – Oona ei ymmärrä hyvin ihmisen eleitä ja se jättää valitsematta kahdesta astiasta, jos se ei kunnolla ymmärrä elettä.
Yleisesti Oona nauttii valtavasti kaikesta tekemisestä yhdessä ihmisen kanssa. Pidän tätä merkkinä siitä, että Oonasta voisi kuoriutua oiva harrastuskoira.
Ylivilkas Brenkku osoitti itsenäisyyttä ja impulsiivisuutta
Brenkku on omistajien kokemusten mukaan arjessa vilkas, äänekäs, huono keskittymään ja se karkailee jatkuvasti naapuriin. Impulsiivisuus näkyi myös testeissä.
Brenkku ei juurikaan jaksanut keskittyä ihmisen eleiden lukemista vaativiin tehtäviin. Namin etsiminen ihmisen ohjauksesta ei motivoinut sitä lainkaan.
Mahdoton tehtävä -osiossa muutos Brenkun käytöksessä yllätti testaajan täysin – koira motivoitui heti, kunhan tehtävät olivat sellaisia, joissa sai itse päätellä asioita.
Mahdoton tehtävä osiossa katsotaan, kuinka kauan koira yrittää itse tavoitella herkkua läpinäkyvästä lukitusta rasiasta, joka aiemmin on avautunut helposti, ja kuinka pitkän ajan se pyytää katseella apua ihmiseltä. Tehtävä on oikeasti mahdoton, sillä koira ei voi ratkaista tehtävää, eli avata rasian kantta.
Aiemmista tehtävistä tylsistyneestä Brenkusta kuoriutui mahdottomassa tehtävässä itsenäinen ja raivoisan sinnikäs ongelmanratkaisija. Tehtävään ryhtyessään se muuttui hetkessä rauhallisesta koirasta kiihtyneeksi ja äriseväksi, itsenäiseksi puurtajaksi. Testiajan päättyessä koira olisi voinut jatkaa tehtävää vielä kauan.
Brenkun vahvuudet testissä olivat ehdottomasti itsenäisessä työskentelyssä ja tekemisessä. Brenkulla oli myös hyvä muisti.
Arka Lumina rohkaistui testissä
Kreikasta pelastettu rescue-koira Lumina oli omistajien mukaan luonteeltaan arka ja tämä havainto vahvistui testin alussa.
Yllättävää oli, että Lumina innostui huimasti testissä osio kerrallaan, ja sen epäluulo ympäristöä ja ihmisiä kohtaan hälveni kokonaan – tälläistä koiraa testatessa tuntuu todellakin kuin avaisi lahjapakettia.
Testin puolessa välissä Lumina kävi ulkona, ja palatessaan halliin sen alkuperäinen arkuus oli tiessään – koira pyrki tervehtimään uusia ihmisiä ja oli aktiivinen.
Luminalla oli testissä pääosin vahvuuksia, ja se selvästi nauttii tehtävistä ja oli erittäin hyvin motivoitunut. Lumina ratkoi testin vaikeimman tehtävän, mikä saattaa kertoa myös siitä, että se oppii nopeasti.
Testi oli koiralle selkeästi voimakkaasti positiivinen kokemus, vaikka se aluksi olikin pelokas. Luminan pelon nopea hälveneminen testin aikana ennusti sen mikä myöhemmin tuli näkyviin Luminan elämässä. Sen pelokkuus ei ollut pysyvä persoonallisuuspiirre, eikä myöskään syvälle juurtunut trauma.
Pelokkuus johtui tässä tapauksessa todennäköisesti huonoista alku-olosuhteista ja puutteellisesta sosiaalistamisesta. Hyvien kokemusten ja turvallisen eämän myötä nämä piirteet ovat onneksi hälvenneet. Aina näin onnellisesti ei rescue-koirille tapahdu.
Muokkaus: Artikkelin pääkuva vaihdettu 13.2.2022 klo 9:54