Niilo Issakainen, 19, on kärsinyt ulkonäköpaineista alakouluiästä saakka. Häntä haukuttiin jo neljännellä luokalla ”liian tyttömäiseksi”, mikä sai kymmenvuotiaan pojan ymmälleen.
– Tuntui tosi raskaalta, että toisella ihmisellä on pelkästään ulkokuoren perusteella semmonen fiilis, että mussa on jotain vikaa, sanoo Niilo tuoreessa Some Deep Story -dokumentissa.
Niilo ei ole ainut nuori mies, joka kipuilee ulkonäköpaineiden kanssa. Sukupuolesta riippumatta oma keho ja ulkonäkö ovat tutkitusti suomalaisten nuorten huolenaiheita.
Nuorisobarometri 2020:n mukaan 15–29 vuotiaiden tyytyväisyys ulkonäköönsä on yhteydessä siihen, miten tyytyväisiä he ovat ihmissuhteisiinsa, terveydentilaansa ja elämään yleensä. Tämä koskee myös poikia ja nuoria miehiä.
Ulkonäköpaineista ei kerrota suoraan
Alle 20-vuotiaille suunnattu Poikien puhelin vastaa vuosittain noin 10 000 yhteydenottoon puhelimessa ja chat-palvelussa. Tommi Huhtaniemi on yksi palvelun viidestä päivystäjästä. Työssään hän näkee, mikä nuoria mietityttää.
Poikien puhelimessa puhutaan usein murrosiästä, seksuaalisuudesta, ihmissuhteista ja koulukiusaamisesta. Ulkonäköpaineet eivät ole listan kärjessä, mutta ne voivat sivuta kaikkia näitä aiheita.
– Eihän kukaan soita, että hei, koen ulkonäköpaineita, vaan se tulee rivien välistä. Joku voi kysyä, että miten saisin nopeasti sixpackin. Tai joku voi sanoa, että mä en saa koskaan tyttöystävää, koska olen niin ruma.
Epävarmuus omasta kehosta – ja kaikesta muustakin – on luontaista elämänvaiheessa, jossa nuori velloo jatkuvassa fyysisessä, henkisessä ja sosiaalisessa muutoksessa.
– Moni poika saattaa kysyä, että mun kaveri on näin ja näin pitkä, miksi mä en ole, kasvanko mä vielä. Aikuisuuteen on hirveä kiire.
Yleisesti pojat eivät yleensä kerro kehoonsa liittyvistä kielteisistä ajatuksista yhtä usein kuin tytöt. He myös hakevat harvemmin apua kehosuhteensa ongelmiin.
Oma ulkonäkö mietityttää miehiäkin
Ulkonäköpaineisiin liittyviä tilastoja vääristää kulttuurinen painolasti. Usein miesten ei edes oleteta miettivän ulkonäköään. A-klinikkasäätiössä aiheen parissa työskennellyt Hanna-Kaisa Jussila sanoo, että tämä asenne on vaikuttanut jopa tutkijoiden oletuksiin.
– Aina pojilta ei edes kysytä ulkonäköpaineista, mutta jos kysytäänkin, heillä ei välttämättä ole valmiuksia pohtia asiaa. Ulkonäön korostamista pidetään pinnallisena, joten haastattelutilanteessa sitä vältetään ja yritetään vastata ”oikein”.
Jussilan mukaan pojat ja miehet ovat jääneet sivuun myös syömishäiriöiden tutkimisessa. Hän sanoo, että jopa syömishäiriövastaanotoilla voi yhä olla oletuksena, että potilas on laihuutta tavoitteleva nainen.
Poikien syömishäiriön taustalla voi olla halu saada isompi ja lihaksikkaampi kroppa, jolloin massaa voidaan hankkia ”bulkkaamalla” eli ylensyömällä, lisäravinteilla ja jopa doping-aineilla. Tätä edes ammattilaiset eivät välttämättä hoksaa: he voivat vain nähdä edessään kurinalaisen urheilijanuorukaisen.
Ihannekehosta on tullut mahdoton saavuttaa
Karkeasti jaoteltuna naisten ulkonäköihanteet liittyvät esteettisyyteen, siis ulkonäköön itseensä, ja miehillä ulkonäkö todistaa toimintakykyä.
Miehistä toimintakykyä kuvaa nykyisessä länsimaisessa ihanteessa keho, joka on samaan aikaan lihaksikas ja vähärasvainen. Aihetta on tutkittu yliopistoissa esimerkiksi Alankomaissa ja Yhdysvalloissa. Tämä niin sanottu mesomorfinen kehotyyppi on useimmille miehille yksinkertaisesti mahdoton tavoittaa.
Jussilan mukaan ristiriita ihanteen ja todellisuuden välillä aiheuttaa kehotyytymättömyyttä etenkin nuorissa ikäluokissa.
– Jos miettii 80-luvun ihannekehoa, silloin Sylvester Stallone ja Arnold Schwarzenegger olivat outoja poikkeuksia supermaskuliinisten lihaksikkaiden kehojensa kanssa. Supersankarilelutkin ovat kasvaneet hirveästi niistä ajoista. Kun vertaa sankarihahmojen kuvia takavuosilta ja tästä ajasta, huomaa miten hurja muutos on tapahtunut.
Jos tekee itsestään pilaa ja vieressä on ihminen, jonka keho ei myöskään sovi ihanteisiin, sillä tulee viestittyä toisellekin, mille voi nauraa ja mitä pitäisi hävetä.
Hanna-Kaisa Jussila
Jussila muistuttaa, että pumpattu ja kireä kroppa ei automaattisesti ole terveyden ja hyvinvoinnin merkki. Mediassa ja somevirrassa vilisevien ihannekehojen saavuttaminen on voinut vaatia tietynlaisen perimän lisäksi tuskaista treeniä, ankaraa dieettiä ja jopa doping-aineita.
– Luin juuri jutun, jossa haastateltiin Hollywood-julkkiksia, jotka edustavat meille tätä ihannekuvaa. Sellaisen kehon saavuttaminen on heille ihan hirveän vaivan takana. Hekin siis kokevat painetta kehoistaan, joilla he tuottavat meille tätä kuvastoa.
Media toistaa yksipuolista miehen mallia
Kaikille sukupuolille ulkonäköpaineita luovat samat tekijät: perinteisessä ja sosiaalisessa mediassa nähty kuvasto, kuulemamme puhe ulkonäöstä, perhe, ystävät, koulukaverit, opettajat, urheiluharrastusten valmentajat ja niin edelleen.
Sosiaalinen media ja Instagramin kaltaiset visuaaliset sovellukset ovat tehneet ulkonäön kommentoinnista arkipäiväistä ja kaikille näkyvää. Kommentointi voi olla positiivista tai negatiivista, mutta sitä hyökyy puhelimen ruudulle jatkuvana virtana.
Sukuelimiin ja peniksen kokoon liittyvä epävarmuus on muutenkin pojilla tyypillinen huolenaihe.
Hanna-Kaisa Jussila
Poikien puhelimen Tommi Huhtaniemi sanoo, että naisten kohdalla mediakuvasto on onneksi viime vuosina laajentunut. Sen sijaan tyypillinen miesmalli on yhä jämähtänyt samaan muottiin.
– Esimerkiksi naisten alusvaatemainoksissa on alkanut jo näkyä erilaisia kehoja. Miesten mainoksissa sen sijaan ovat edelleen ne sixpackit, tuuheat hiukset ja leveät hartiat.
Hanna-Kaisa Jussila lisää omana havaintonaan, että jos jossain kalsarimainoksessa sattuukin olemaan vaikkapa hieman vatsakas mies, sillä hassutellaan. Kuvastosta poikkeavia hahmoja ei esitetä menestyjinä saati sankareina, vaan humoristisina hahmoina.
Viime vuosien ”dad bod” -ilmiön ”isivartalot” ovat kenties olleet tästä poikkeus, mutta söpöjen masujen ihastelussakin voi olla kyse mieskehon esineellistämisestä ja ulkonäön kommentoinnista.
Huhtaniemi jakaa vielä yhden ulkonäköpaineiden lähteen, joka on noussut esiin Poikien puhelimessa.
– Myös porno luo pojille mielikuvia siitä, millainen peniksen tai kehon pitäisi olla. Sukuelimiin ja peniksen kokoon liittyvä epävarmuus on muutenkin pojilla tyypillinen huolenaihe. Ihan yleisesti koko mediakuvastomme myy tietynlaista kehollisuutta: jos olet tämän näköinen, olet onnellisempi ja saat kumppaneita.
Terveen itsetunnon pohja rakentuu kotona
Vuoden 2012 Nuorisobarometrissä havaittiin, että mitä paremmaksi lapsuudenperheen ilmapiiri koettiin, sitä tyytyväisempiä nuoret olivat ulkonäköönsä. Jos vanhemmat olivat kertoneet rakastavansa lastaan, se oli yhteydessä nuoren parempaan kuvaan omasta ulkonäöstään.
Myös Poikien puhelimen Huhtaniemi uskoo, että pohja terveelle ulkonäkösuhteelle valetaan kotona.
– Itsetunto rakentuu jo tosi nuorena. Vanhempien hyväksynnällä on iso rooli, mutta heidän pitäisi myös pystyä omalla esimerkillään näyttämään, että ovat sinut itsensä kanssa. Keskusteleminen turvallisen aikuisen kanssa on ylipäätään tärkeää. Kun ajatuksia ja tunteita sanoittaa, lopulta saattaa hoksata, että nehän ovatkin ihan älyttömiä.
Oma puhetapa on myös konkreettinen asia, johon pystyy vaikuttamaan.
– Poika- ja miesporukoissa heitetään usein läppää vaikka jonkun kaljamahasta tai kaljuuntumisesta, ja siihen pitäisi suhtautua huumorilla, vaikka se voi olla oikeasti tosi rankkaa, Huhtaniemi sanoo.
Kehorauhan tarjoaminen kaikille tarkoittaa Hanna-Kaisa Jussilan mukaan myös sitä, ettei väännä vääränlaista vitsiä omasta ulkonäöstään.
– Jos tekee itsestään pilaa ja vieressä on ihminen, jonka keho ei myöskään sovi ihanteisiin, sillä tulee viestittyä toisellekin, mille voi nauraa ja mitä pitäisi hävetä. Tosi monella on tapana tehdä itsestään pilaa, mikä voi olla myös defenssi sille, ettei joku muu kommentoi omaa kehoa.
Poikien ongelmiin kehitetään uusia ratkaisuja
Kun joku soittaa Poikien puhelimeen ja Huhtaniemi ymmärtää, että nyt on kysymys ulkonäköpaineista, miten ammattilainen alkaa tilannetta ratkaista?
– Ensinnäkin aikuisena on hyvä nuorelle todeta, että hei, mekin mietitään näitä asioita. Meilläkin on epävarmuuksia, ja se on ihan ookoo.
Ensiaskel on siis huolenaiheen normalisointi. Sitten voi vaikkapa rohkaista nuorta miettimään, mihin hän on tyytyväinen omassa ulkonäössään.
– Tärkeää on myös itsemyötätunto: sä riität ihan sellaisena kuin olet. Me kaikki ollaan keskeneräisiä. Kukaan ei ole täydellinen, eikä siihen tarvitse pyrkiäkään. Sitäkin voi yhdessä pohtia, että jos on sinut itsensä kanssa, miten se heijastuu ulospäin.
Hanna-Kaisa Jussila kertoo valmisteilla olevasta RESET -pojat ja kehot -hankkeesta, joka on suunnattu 13–18-vuotiaiden poikien kanssa työskenteleville ammattilaisille kuten opettajille, kouluterveydenhoitajille ja valmentajille. Tavoitteena on lisätä tietoisuutta poikien kehosuhteen ongelmista, vähentää niihin liittyvää häpeää ja rohkaista hakemaan apua.
Some Deep Story -dokumenttisarjassa esiintyvä Niilo Issakainen kertoo hakevansa someyhteisöistä vertaistukea. Hän sanoo valjastaneensa somen hyvinvointinsa parantamiseen ja puhuu YouTubesta ja TikTokista jopa terapiakeinona.
Parhaimmillaan sosiaalinen media voikin antaa ihannekehojen vastapainoksi realistista samastumispintaa. Samoin se voi tarjota alustan, jolla voi kyseenalaistaa ulkonäkönormeja ja tehdä erilaisia kehoja näkyviksi.
Kehopositiivisuuteen ja kehorauhaan liittyvä someaktivismi ovat toistaiseksi painottuneet muihin sukupuoliin kuin miehiin. Hanna-Kaisa Jussila toivoo, että pojat ja miehetkin voisivat lähteä purkamaan normeja sosiaalisessa mediassa.
– Naiset ovat vähitellen oppineet armollisuutta ulkonäköpaineiden suhteen. Toivottavasti miehillekin löytyisi omanlaisensa tapa ja tila tunnistaa omat ulkonäköpaineensa ja vastustaa niitä.
Katso tästä Niilon tarina.