Riina on jo nuoresta herännyt aamuöisin. Osin siksi hän päätyi myös freelanceriksi, jotta voisi itse hallita aikataulujaan. Häntä kuitenkin kuormittavat töihin liittyvä epävarmuus, fragmentaarisuus ja kokemus siitä, että kaikki on omissa käsissä. Riina asuu ja työskentelee yksin pääasiassa kotoa käsin. Hänen nimensä on muutettu asian arkaluonteisuuden vuoksi.
Koronatilanteen ollessa pahimmillaan korostui entisestään se, että jos ei ole seuraa, ei ole ketään kehen itseään peilata.
”Jos ei ole peiliä, pitää itse säädellä. Ja siinä auttaa kaikenlaiset höpinä-podcastit. En erityisesti kuuntele, mutta se on vaan sellainen ääni joka auttaa nukahtamaan.”
Täydessä hiljaisuudessa ikävät asiat valtaavat mielen helpommin. Näin käy, koska olemme sosiaalisia eläimiä, toteaa Soili Kajaste. Hän on helsinkiläinen psykologi, jolla on pitkä kokemus unettomuuden hoidosta kognitiivisen psykoterapian keinoin.
”Jos kasvamme terveesti, kasvamme sosiaalisessa ympäristössä eli meillä on vanhemmat, sukulaisia ja kavereita. Täysi hiljaisuus ei ole siksi hyväksi unellekaan.”
Tee asioita, jotka tuntuvat itsestä hyvältä
Riina valvoo aamuyöstä ja jatkaa unia vielä aamulla. Hän on pyrkinyt tekemään valveillaolosta mahdollisimman mukavaa.
Herättyään Riina makoilee sängyssä parisenkymmentä minuuttia. Sitten hän nousee ylös, ottaa peiton ja tyynyt mukaansa olohuoneen sohvalle, keittää teetä, ja syö toisinaan aamupalaakin. Hän katsoo telkkarista sarjoja tai leffoja ja yleensä nukahtaa parin tunnin jälkeen uudestaan.
”Silloin kun olin oikein kuormittunut, piti katsoa sellaisia ohjelmia, missä oli turvallinen, tavallinen affekti, muuten menin liian kierroksille. Jos tunteet vaihtelee kovasti, se on liian stimuloivaa.”
Riina on suunnitellut myös työskentelevänsä aamuyön tunteina; tällöin hän olisi herättyään tehnyt kolmasosan päivän töistä ja voisi hyvillä mielin nukahtaa uudestaan. Öisin vallitsee myös aivan erityinen rauha.
”Kukaan ei odota mitään, kun sitten taas päivisin tuntuu, että on vaikea keskittyä mihinkään, kun viestejä tulee joka puolelta ja uutiset päivittyvät jatkuvasti.”
Soili Kajaste ei vastusta ajatusta aamuyöllä työskentelystä, jos se silloin tuntuu luistavan.
”Tämä on sillä tavalla vähän kaksipiippuinen juttu, että joskus se mikä ihmisestä tuntuu hyvältä alkaa pidemmän päälle rasittamaan ja kuormittamaan”, Kajaste lisää.
Riina ei ole halunnut käyttää uni- tai mielialalääkkeitä, vaikka niitä on hänelle yritetty määrätä. Melatoniinituotteiden ja yrttien lisäksi talviuinti iltaisin on muodostunut tavaksi. Sen myötä parasympaattinen hermosto aktivoituu ja palautuminen alkaa, ja tällä on positiivinen vaikutuksensa uneen. Lisäksi tanssiminen baarissa pikkutunneille asti vaikuttaa siten, että Riina nukkuu yhtäjaksoisesti pidemmät unet.
Ärsyttää, kun ihmiset kouluttaa toisiaan siinä, että mikä toimii kellekin. Meitä ilahduttaa se mikä meitä ilahduttaa, meitä palauttaa se mikä meitä palauttaa.
Vaikealta on tuntunut se, kun kaveripiirissä päivitellään Riinan keinoja taata itselleen paremmat unet. Ihmisillä tuntuu olevan vankkoja mielipiteitä siitä mikä on rentouttavaa ja palauttavaa, vaikka se on hyvin yksilöllistä.
”Ärsyttää, kun ihmiset kouluttaa toisiaan siinä, että mikä toimii kellekin. Meitä ilahduttaa se mikä meitä ilahduttaa, meitä palauttaa se mikä meitä palauttaa. Ja se mikä rentouttaa, auttaa nukkumaan ja viemään pois kaikesta siitä mikä on kuormittavaa.”
Psykologi Soili Kajaste kannustaa sulkemaan korvansa muiden mielipiteiltä, jos omat keinot auttavat. Varsinkin jos on pitkäjänteisesti nähnyt vaivaa löytääkseen itselleen sopivat elämäntavat.
Toisaalta useinkaan neuvoja jakelevat ihmiset eivät tarkoita pahaa, he eivät vain kykene parempaan, Kajaste muistuttaa. On hyvä koittaa olla lukematta paheksuntaa toisten ihmettelevästä puheesta. Myös vertaistuki on tärkeää. Jos joku toinenkin kärsii samoista ongelmista, osaa hän luultavasti olla antamatta ”viisaita neuvoja”, jotka herkästi ärsyttävät.
Unettomana aamuvirkkujen yhteiskunnassa
Mielikuvat ja asenteet unettomuuteen tai normista poikkeavaan unirytmiin ovat usein vähintäänkin huolestuneesti latautuneita. Riina muistaa lukeneensa nuoruudessaan huojentavan jutun siitä kuinka ihmiset ovat entisaikoinakin eläneet erilaisissa unisykleissä. Kahdeksan tunnin yöunet ei ole ollut mikään erityinen tavoite. Aamuyöllä on tehty puhdetöitä ja kyläilty toisten luona.
”Se toi itselle tunteen, että kyllä minäkin voin.”
Riina on jo nuoresta kokenut, että yhteiskunta on rakennettu ”normaalien” nukkujien tai aamuvirkkujen varaan.
Asiat jotka tuottavat iloa auttavat palautumaan lopulta paremmin kuin rentoutumisen suorittaminen – oli se sitten tanssiminen pikkutunneille tai lasillinen viiniä kaverin kanssa tiistai-iltana.
Soili Kajaste on samaa mieltä; normista poikkeavalla rytmillä elävät joutuvat kärsimään ja sopeutumaan vallitsevaan rytmiin. On tärkeää miettiä, kuinka paljon elämäänsä kannattaa unihäiriöiden vuoksi supistaa. Ja toisaalta ärtyneisyyttä lisää se, että yrittää samaan aikaan noudattaa ja vastustaa erilaisia ohjeita.
Riinasta nukkumissuoriutuminen on stressaavaa. Asiat jotka tuottavat iloa auttavat palautumaan lopulta paremmin kuin rentoutumisen suorittaminen – oli se sitten tanssiminen pikkutunneille tai lasillinen viiniä kaverin kanssa tiistai-iltana.
Riina on havainnut unettomuudesta kärsivien ja päivätöissä käyvien ystäviensä keskuudessa stressaamista nukkumaanmenosta.
”Päivätyörytmi on omalla tavallaan varmasti raskasta, vaikka se tuo struktuuria päivään ja vaikka sen myötä saa sen kaipaamani työyhteisön. Mutta heillä on sitten stressi siitä, että on pakko levätä silloin kun se lepoaika on.”
Riina pyrkii välttämään tehostamista ja kaiken optimointia, sillä ne tekevät elämästä kuormittavaa.
”Ei sillä tavalla voi elää koko elämää, ei siinä ole mitään järkeä. Jossain vaiheessa pitää alkaa vaan sopeutua.”
Myös Soili Kajaste pitää stressaavana elämänasenteena sitä, että kaikki pitäisi tehdä oikein ja kunnolla. Nukkumisessakin kaikkein tärkeintä on, että se virkistää. Ja yksilön on uskallettava luottaa itseensä sen suhteen, mikä tuo juuri hänelle virkistävän unen.
Jos härpäke sanoo, että olet nukkunut kehnosti viime yönä ja itsestä taas tuntuu, että nukkui ihan kivasti, niin kumpaa uskot?
Joka puolelta puskee neuvoja unihygeniaan liittyen. On kehitetty mittareita, joilla valvoa unensa laatua. Ne saattavat johdattaa herkästi suorittamiseen, Soili Kajaste toteaa.
”Näillä härpäkkeillä menettää sen tajun, että miltä minusta itsestäni tuntuu. Jos härpäke sanoo, että olet nukkunut kehnosti viime yönä ja itsestä taas tuntuu, että nukkui ihan kivasti, niin kumpaa uskot?”
Kiihtynyt elämänrytmi, ruuhkavuodet ja elämänmuutokset kuormittavat. Arkea pitää jaksaa pyörittää, ja ilman unta se on vaikeaa. Silloin on ymmärrettävää, että tekee mieli kaivaa mittarit esiin. Ja juuri tämä on tiedostettu markkinoilla. Uneen liittyy valtavasti bisnestä.
Kajaste korostaa, että ihmisten olisi tärkeää seurata mieluummin omaa oloaan kuin erilaisia mittareita. Usein hän kirjaa potilaidensa kanssa kynällä ja paperilla, minkälaisia asioita on tapahtunut edellisenä päivänä, miten on nukkunut ja mitä odottaa seuraavalta päivältä.
”Mutta jos on sellainen härpäkesielu, niin kyllä se sitten menee niinkin. Ei niitä voi totaalisesti huonoinakaan pitää. Paitsi että ne lupaavat tietoa, jota niistä ei itse asiassa saa.”
Tällä Kajaste tarkoittaa, etteivät mittarit kerro, milloin on nukkunut esimerkiksi syvää unta, se kun arvioidaan aivosähkökäyrällä.
Valvovat todistavat kauniita ja harvinaisia hetkiä
Riina toivoisi, että unettomuus voitaisiin nähdä myös rikkautena. Vain harva pääsee todistamaan sitä hiljaisuutta ja rauhaa, kun kukaan ei lähetä viestejä. Aamuyön tunteina voi uppoutua kirjaan tai katsoa elokuvaa, kuunnella musiikkia, kirjoittaa runoja, maalata, olla lemmikin kanssa, ihailla nukkuvia lapsiaan tai soittaa jotakin instrumenttia, kuten Riinalla on tapana. Hän hankki instrumenttiinsa lisäosia, jotka mahdollistavat öisen musisoinnin naapureita häiritsemättä.
Riinalla on vinkki toisille unettomille.
”Kerätkää yöesineiden kokoelma ja viettäkää sen kanssa aikaa valvoessanne. Sitten odottaa oikein, että pääsee ensi yönä taas kutomaan tai tekemään ryijyä!”
Osa ihmisistä on aamuihmisiä, osa iltaihmisiä ja osa nukkuu vähän miten sattuu. Sillä on ollut hyödylliset puolensa; aina joku on pysynyt toimintakykyisenä.
Unettomuutta on helpompi kestää, kun sisäistää, ettei se ole pelkästään negatiivinen asia. Soili Kajaste on aina ajatellut, että unettomuus osoittaa ihmisestä hyvää.
”Unettomathan ovat huolehtineet siitä, ettei tapahdu pahoja asioita. He ovat heränneet erilaisiin risahduksiin sun muihin, siis asioihin, jotka saattavat olla uhaksi. Unettomat ovat säilyttäneet ihmiskunnan hengissä.”
Osa ihmisistä on aamuihmisiä, osa iltaihmisiä ja osa nukkuu vähän miten sattuu. Sillä on ollut hyödylliset puolensa; aina joku on pysynyt toimintakykyisenä. Se, että elämme vahvasti aamuvirkkujen ehdoilla on nykyajan ilmiö.
Psykologi Soili Kajaste peräänkuuluttaa: on mahdollista tehdä myös valintaa sen suhteen minkälaista elämää tai unta ihminen tavoittelee.
”Tämä ei ehkä ole paras mahdollinen uni, mutta tämä on minulle sopiva ja hyvä.”