Kuoleman suudelma suojeli ”hunaja-ansan” virittäjää
Naistenlehdet ovat perinteisesti kutsuneet huulipunaa ”naisten salaiseksi aseeksi”. Kylmän sodan aikana yksi huulipuna paljastui aivan konkreettiseksi aseeksi, pieneksi 4,5 mm:n pistooliksi, jolla pystyi ampumaan yhden luodin.
Kuoleman suudelmaksi (kiss of death) nimetty, huulipunalta näyttävä miniase löydettiin Neuvostoliiton tiedustelusta vastanneen KGB:n agentin hallusta Länsi-Berliinin rajanylityspaikalla vuonna 1965.
Huulipunan lisäksi eri tiedustelupalvelut ja armeijat ovat naamioineet aseita vuosien aikana myös ainakin käsineen ja sateenvarjon sisään.
Kuolleet rotat valeltiin tulisella kastikkeella
Yhdysvaltojen tiedustelupalvelu CIA käytti kylmän sodan aikaan mielikuvituksellisia tapoja kommunikointiin tietolähteidensä kanssa. Iljettävin niistä lienee kuolleiden rottien käyttö, josta kerrotaan Washington Postin Retropod -podcastissa.
CIA:n agenteilla oli tapana lähettää salaisia viestejä moskovalaisille tietolähteilleen. Tapaaminen olisi ollut liian vaarallista, joten viestit jätettiin noukittavaksi kaduilta.
Mutta miten varmistetaan se, etteivät viestit joudu vääriin käsiin? Vastaukseksi CIA keksi kuolleet rotat, joiden mahaan viestit kätkettiin. Rotat eivät herättäneet huomiota, ja kukaan ei koskisi niihin vapaaehtoisesti.
Rottien turkkia piti värjätä, jotta ne vastaisivat ulkonäöltään moskovalaisia rottia.
Nopeasti CIA havaitsi ongelman. Ihmiset jättivät kuolleet rotat rauhaan, mutta kissat ja muut eläimet eivät. Siispä rottia alettiin valella tulisilla kastikkeilla ja lopulta muilla kemikaaleilla, jotka tekivät elukoista pahanmakuisia.
CIA ei ole tähänkään mennessä paljastanut tarkalleen, miten kuolleet rotat hankittiin. Se kuitenkin tiedetään, että välillä niiden turkkia piti värjätä hiusvärillä eri väriseksi, jotta ne vastaisivat juuri Moskovassa esiintyviä rottia.
Koirankakaksi naamioidut lähettimet
1970-luvulla oli myös toisenlaisten ällötysten aika. Yhdysvaltojen armeija naamioi Vietnamin sodassa vastapuolen liikkeiden seuraamiseen tarkoitetut lähettimet eläinten jätöksiksi, jotta ne eivät herättäisi vihollisen huomiota.
Armeijan tiedustelun kehittämä radiolähetin T-1151 saikin lempinimen Kakkalähetin (Doo transmitter).
Lähettimet, joita oli pienuutensa takia myös helppo kanniskella mukana, naamioitiin muistuttamaan koiran tai apinan ulostetta. Niin sanotut kakkalähettimet pystyivät lähettämään tai vastaanottamaan viestejä, usein morse-koodilla.
Tarkoitus oli tappava, kuten sodissa yleensä: lähettimien radiosignaalin avulla Yhdysvaltojen armeija pystyi kohdistamaan iskunsa.
Kummalliset kamerat
Erilaiset dokumentointilaitteet ovat vakoojille tärkeitä, joten kameroita on kehitelty monenlaisiin tarpeisiin.
Kyyhkyjä käytettiin molemmissa maailmansodissa viestinviejinä rintamalla. Ensimmäisessä maailmansodassa saksalaiset testasivat kyyhkyjä myös tiedon hankkimiseen pukemalla niile pienen kameran. Samalla kun linnut liitelivät vihollisen linjoen yläpuolella, kamera otti kuvia. Innovaatio ei kuitenkaan levinnyt laajempaan käyttöön, kun lentokoneiden avulla pystyttiin pian tekemään ilmatiedustelua.
Kyyhkyjen rooli kuitenkin noteerattiin mm. Britanniassa, missä linnuille myönnettiin jopa kunniamerkkejä tiedustelusta ja viestin viemisestä.
Neuvostoliiton aikaan suosituimpia vakoilukameroita Itä-Euroopassa oli Totška-58. Muun muassa KGB:n ja Stasin käyttämä kamera oli niin pieni, että sen sai näppärästi kätkettyä esimerkiksi solmioon niin, että linssi oli piilossa solmioneulassa. Pieni laukaisin piilotettiin housun taskuun.
Vuonna 1951 markkinoille julkaistiin japanilainen Echo 8, siihen mennessä maailman pienin kamera, joka näytti aivan tupakansytyttimeltä.
Lähteinä käytetty International Spy Museum, Historia.net sekä Mikko Porvalin kirja Tiedustelun näkymätön historia – Antiikista maailmansotiin.