Toisinaan saattaa tuntua siltä, että haluaisi aloittaa elämänsä uudestaan – saada uuden alun. 1820-luvun lopulla näin totisesti kävi porvoolaiselle nuorukaiselle nimeltä Anders Vilhelm Blomberg, joka sittemmin tunnettiin myös nimillä Gustav Malmberg ja Gustaf Strömberg – ja kenties vielä jokin muukin -berg. Aivan putkeen kyseisen Blomberg-Malmberg-Strömbergin uudet alut eivät tosin menneet, sillä vuonna 1828 hän jäi kiinni vakavasta rikoksesta, väärentämisestä.
Jo kun Blomberg itse oli teini-ikänsä kynnyksellä, hänen isänsä menehtyi. Niinpä noin vuonna 1816, 13-vuotiaana, Blomberg lähti äitinsä hoivista Pietariin, suutarin oppiin. Tässä yhteydessä Blomberg myös omaksui ensimmäisen uuden identiteettinsä. Hänestä tuli Gustaf Strömberg.
Sinänsä nimen vaihtamisessa vaikkapa juuri kisälliksi ryhdyttäessä ei tuohon aikaan ollut mitään erikoista, kertoo muun muassa juuri Blombergin tapausta tutkiva historioitsija Mari Välimäki Turun yliopistosta. Vastaavasti opiskelijaksi ryhdyttäessä opiskelijat saivat tyypillisesti itselleen uudet, latinankieliset nimet. Näin esimerkiksi Mikael Agricola sai aikoinaan oman sukunimensä, maanviljelijä-isänsä ammatin mukaan. Vielä yksi luonteva tilaisuus nimenvaihdolle oli kirjauduttaessa sotaväkeen, ja kun Blomberg vuonna 1824 palasi Porvooseen ja teki juuri tämän, hänen uudeksi nimekseen tuli Gustav Malmberg.
Kolmisen vuotta avioliiton satamassa
Vuonna 1825 Blomberg työskenteli uudella Malmberg-nimellään Hahkialan kartanossa, Hauholla. Siellä hän tutustui kartanossa taloudenhoitajana työskennelleeseen naiseen, Gustava Brandtiin. Pian he solmivat avioliiton ja muuttivat Mäntsälään. Seuraavina vuosina mies esiintyi paitsi Malmbergina myös ristimänimellään eli Blombergina.
Mutta sitten, vuonna 1828, pariskunnan avio-onni jostain syystä särkyi, Blomberg tekaisi itselleen taas uuden alun, ja hänen identiteeteillä pelailunsa muuttui vaaralliseksi.
Käytännössä Blomberg otti hatkat ja lähti Helsinkiin. Siellä hän törmäsi erääseen vanhaan tuttuunsa, pyysi päästä käymään hänen luonaan ja käyttöönsä kynän ja paperia. Hänen kun piti kirjoittaa kotiin vaimolleen.
Tosiasiassa Blomberg kuitenkin käytti kirjoitustuokionsa laatien itselleen joukon vääriä papereita. Näissä dokumenteissa ensimmäinen silmiinpistävä piirre on se, että nyt hän palasi aiempaan Gustaf Strömberg -aliakseensa, ja toinen se, että niiden mukaan hän ei ollut aviossa. Niissä näet Porvoon Tuomiokirkon apupappi Carl Gustav Nordström mukamas todistaa, että hän ”tiettävästi ei ole naimisissa” ja toinen kirkonmies, Gustaf Seven, että ”hän ei ole aviossa”.
Väärentämällä eroon vaimosta?
Turun yliopiston Väärentäjät-tutkimushankkeessa, johon Välimäen tutkimus kuuluu, tiedetään, että 1800-luvun alussa alempisäätyisten piti aina kantaa tarvittavia pappistodistuksia ja muita kriittisiä papereita mukanaan. Erityisen tärkeitä hyvät, moitteettomat paperit olivat työnhakua varten. Tällaisista tiukoista vaateista johtuen papereita myös väärennettiin runsaasti. Monien aitoihin todistuksiin kun oli kertynyt erinäisiä rasitteita, kuten vaikkapa aviottomia lapsia, juoppoutta, rötöstelyä, tai muuta epäsopivaa.
Blombergin väärennöstapaus onkin siitä kiehtova, että mitään mainittavia rikkeitä hänen taustassaan ei tunneta. Välimäki jopa kertoo, että kun Blomberg pian jäi väärennöksistään kiinni, hänen kotiseurakuntansa Mäntsälän kirkkoherra Abraham Ehnroos todisti oikeudessa, että mitään erityistä kirjattavaa häntä vastaan ei ollut. Mitä nyt mies ei ehkä ollut sieltä hurskaimmasta päästä eikä juurikaan käynyt jumalanpalveluksissa.
– Jotain siellä, kun hän menee naimisiin, ja jotain siellä Mäntsälän seudulla menee pieleen. Luulen, että se itsensä elättäminen on vaan ollut jotenkin vaikeaa, ja ilmeisesti myöskään tämän puolison kanssa elämä ei ole ollut helppoa, arvelee Välimäki.
Mutta väärennöksistä kiinni jäämisen jälkeen elämästä vasta vaikeaa tulikin. Blomberg tuomittiin menettämään kunniansa, irtolaisuuteen, sekä kykenemättömänä maksamaan sakkoja myös saamaan 84 raipaniskua. Lisäksi hän joutui Sveaborgiin eli nykyiseen Suomenlinnaan pakkotyöhön.
Blomberg jäi vieläpä tekosistaan kiinni oikeastaan saman tien, Helsingissä työnhakua aloitellessaan. Hän oli tuolloin vasta 25-vuotias. Hänen ratkaiseva virheensä oli kirjoittaa yksi todistus sellaisen apupapin nimiin, jonka tehtävä oli todellisuudessa ennättänyt päättyä jo vuotta aiemmin.
Seuraava livistys – ja lopullinen katoaminen
Seuraavan uuden alkunsa sankarimme sai, kun helsinkiläinen majatalon isäntä Lundström pestasi hänet Sveaborgin työleiriltä apulaisekseen markkinoille. Pian kuitenkin koleraepidemia tyrehdytti markkinatoiminnat, ja niin Blomberg sai lähteä Tuusulan seudulle torppari Anders Gustaf Eriksson Antilan leipiin.
Vaan eipä elo tasaantunut Tuusulassakaan. Jokusen viikon kuluttua, kun torppari oli poissa, Blomberg livisti tämän vaimon, Anna Christina Gammelbergin kanssa, muun muassa vuotia, liinavaatteita ja muita tykötarpeita mukanaan. Vuonna 1831, noin 28-vuotiaana, Blomberg saikin syytteet huoruudesta ja osallisuudesta omaisuuden kavaltamiseen.
Blombergin vietettyä vuoden tutkintavankeudessa Hämeenlinnassa, tilanne alkoi raueta. Oikeudessa huoruudesta ei saatu näyttöä, ja torpparin vaimokin palasi takaisin miehensä luokse.
Lopulta Välimäki harmittelee Blombergin tapauksessa sitä, että tämä oli selvästi lahjakas mies, jolla olisi ollut hyvät edellytykset onnistua. Hän esimerkiksi osasi kirjoittaa, osasi ruotsiakin, ja oli väärennöstensä perusteella erinomaisesti perillä mitä kaikkea papereissa sinänsä piti olla.
– Hän yrittää tässä elämässään kovasti selvitä, ja ilmeisesti sitten omilla valinnoillaan sössii kaiken, Välimäki huokaa.
Viimeisenä temppunaan Blomberg tarjoilee sen, että hänen sittemmistä vaiheista ei ole löytynyt mitään tietoa. Hän on ikään kuin kadonnut. – Tai sitten tutkijat eivät vain vielä tiedä, millä nimellä hänen viime vaiheensa voisi jäljittää.
Kuka tietää, ehkä hän sittenkin, kolmenkympin kynnyksellä, löysi sen alun, mitä oli vuosikaudet etsinyt.
Tämä tarina perustuu Turun yliopiston Väärentäjät-hankkeen tutkimukseen, jossa Mari Välimäki perehtyy muuttamiseen ja liikkumiseen liittyviin väärennöstapauksiin. Lisää erilaisia tarinoita väärentäjistä ja heidän motiiveistaan Elävän historian jaksossa Väärennös kuin murha – Väärät setelit avasivat 1800-luvun väärentäjien villin maailman