Yli 50 eri lajikkeella, joista valita, raparperi on lähes lyömätön puutarhoissamme. Lajikkeiden väri, kestävyys ja maku vaihtelevat. Sen mukaan, minkä lajikkeen valitsee, voi kasvattaa raparperia lähes tulkoon koko maassa.
Yksinkertainen hoitaa, mutta tarvitsee paljon tilaa rehottaa
Raparperi on puutarhakasvi, joka voi kasvaa melkein missä tahansa. Usein sanotaan, että se ei vaadi mitään. Suurimman sadon se kuitenkin antaa hyvin läpäisevässä, kosteutta pidättävässä ja ravinteikkaassa maassa.
Tavallisesti raparperin taimi tarvitsee noin neliömetrin tilaa levittäytyäkseen, mutta lajikkeiden välillä on eroa. Tietyt lajikkeet viihtyvät varjoisilla alueilla. Kohopenkissä viljely voi antaa varhaisen sadon, mutta voi johtaa siihen, että maa kuivuu nopeammin, mikä tarkoittaa lisäkastelua kuivina kesinä.
Uudesta raparperintaimesta ei saa korjata satoa ensimmäisenä vuonna
Sato toisena vuonna riippuu siitä, miten hyvin taimi on asettunut aloilleen ja mahdollisesti siitä, miten suuri se oli istutettaessa. Sadonkorjuukausi ulottuu tavallisesti juhannukseen tai heinäkuun alkuun. Jos taimi on hyvänkokoinen, siitä voi jatkaa sadon korjaamista koko heinäkuun.
Korjaa satoa niin, että nykäiset tai kierrät varret irti kiinnikkeestään. Älä leikkaa varsia, koska jäljelle jäävä osa voi alkaa homehtua ja sen kautta kasviin pääsee sairauksia ja pieneliöitä. On tärkeää, että kasvilla on tarpeeksi energiaa valmistautua seuraavaan kauteen.
Raparperin maku on parhaimmillaan alkukesästä. Jos sen antaa kukkia, varsista tulee puisevia. Jos haluaa jatkaa sadon korjaamista, pitää poistaa nuput sitä mukaa kuin niitä ilmestyy. Tämä on erityisen tärkeää nuorille taimille niiden kasvupaikalle asettumisen vahvistamiseksi.
Raparperin kukka on toki pölyttäjien suosiossa, joten anna sen kukkia, jos mahdollista.
Vanhempi raparperin taimi (10–15-vuotias) voi alkaa antaa huonommin satoa. Siinä tapauksessa sen voi jakaa juurakosta ja istuttaa sen uuteen paikkaan.
Kasvata raparperia siemenestä
Raparperia on helppo ja hauska kasvattaa siemenestä, kauniit lehdet ilmestyvät nopeasti. Valikoima kaupoissa on nykyään aika hyvä, mutta jos haluaa tietyn lajikkeen, voi olla tarpeen hankkia siemeniä. Kukkineesta taimesta voi korjata siemenet talteen, mutta pitää muistaa, ettei niistä tule välttämättä samaa lajiketta kuin emotaimesta, koska raparperi on ristipölytteinen ja toisen lajikkeen siitepöly voi levitä hyönteisten mukana satojen metrien päässä olevista taimista.
Pimeässä kasvava raparperi on herkkua
Ottaakseen varaslähdön raparperikauteen, voi panna sangon taimen päälle heti ensimmäisten nuppujen tultua näkyviin maasta keväällä. Se pakottaa kasvin tekemään hauraita, vaaleita varsia. Näitä värittömiä varsia kutsutaan ruotsiksi nimellä ”glasrabarber”.
Tämä vaalea, hauras raparperi on maultaan miedompi ja kesympi kuin auringonvalossa kasvava. Tällainen kasvatustapa merkitsee stressiä taimelle, joten sen pitää saada palautua kunnolla jälkeenpäin antamalla sen jatkaa kasvamista auringonvalossa.
Yli 50 tunnettua lajiketta: Me valitsimme neljä Strömsön puutarhaan
Holsteiner blut on hyvä, perinteinen lajike. Se on suhteellisen myöhäinen, mutta nopeasti kasvava ja varsiltaan läpeensä punainen. Varsista tulee vihreämpiä loppukesästä. Kehittyy parhaiten puolivarjossa.
Glaskins Perpetual on nopeakasvuinen, vanha perinnelaji, jossa on viinipunaiset varret. Sen oksaalihappopitoisuus on alhaisempi kuin monien muiden lajikkeiden, mikä tekee siitä hyvän vaihtoehdon herkkävatsaisille. Koska glaskins on nopeakasvuinen, voi siitä hyvällä onnella saada maistiaisia jo samana kesänä, vaikka tavallisesti raparperin pitäisi antaa juurtua kunnolla ensimmäisenä vuonna.
Raspberry red on pidetty lajike, jossa on pitkät, punaiset varret. Se on varhainen lajike, joka antaa runsaan sadon.
Elmblitz on hiukan matalampi lajike, jossa on mieto, hyvä maku. Se kasvaa voimakkaasti ja antaa suuren sadon. Elmblitz on kestävä ja sen punaiset varret ovat sisältä vihreät. Sen oksaalihappopitoisuus on muita lajikkeita alhaisempi.
Oksaalihappoa voi pitää luontaisena torjunta-aineena
Oksaalihappo on vahvimmillaan raparperin lehdissä. Mitä nuoremmat varret ja mitä vanhempi taimi, sitä alhaisempi oksaalihappopitoisuus. Terveet ihmiset voivat syödä useamman kilon raparperia ilman että on vaaraa saada myrkytysoireita (lähde: Elintarvikevirasto). Oksaalihappo on vahingollista munuaisille, mutta sillä ei ole merkitys maun kannalta. Raparperin hapan maku on peräisin omenahaposta, joka on vaaratonta.
Sen lisäksi että raparperi on hyvin kestävä, tuhohyönteiset eivät sitä usein kiusaa. Päinvastoin oksaalihapon ansiosta sitä voidaan jopa käyttää torjuntaan. Lehdistä voi keittää liemen, jolla voi suihkutella, tai voi levittää tuoreita lehtiä kasvien juurelle.