Aamulla jalkapohjissa tuntui siltä, kuin joku olisi yön ajan hakannut niitä pesäpallomailalla. Vanhan kotitalon portaat olivat kivuliaat ja raskaat kulkea. Salla Paajanen mietti, miten vajaat viisi vuosikymmentä mainiosti palvellut oma keho tuntui nyt kerta kaikkiaan luovuttaneen. Sydänkin pumputteli menemään ihan omia aikojaan. Taas pitäisi varata joku kallis erikoislääkäri.
Töissä iloisena ja aikaansaavana tunnetun tv-kasvon pokka piti. Ammattilaiset auttoivat loihtimaan kasvoille kauniin meikin ja hymy kuului työnkuvaan. Sitten vain noudattamaan omaa mottoa: Ilo pintaan vaik syän märkänis. Katsojien ei tarvitsisi tietää, että univormun alla olo oli kertakaikkisen kamala.
– Menin esittämään tv-juontajaa. Eikä tämä ole vain esiintyvien ihmisten juttu. Töissä on hirvittävän raskasta olla pahan olon kanssa. Se on silti tehtävä, ja taatusti aikamoista tasapainottelua vaikka asiakaspalvelutyössä. Pahimmissa oloissa on kamala ajatella, että työelämää olisi edessä vielä parikymmentä vuotta.
Kotimatkalla tuli itku. Sallan olo oli sysimusta.
Niveliä ja jänteitä jomotti, migreenikohtaukset olivat riistäytyneet hallinnasta, ja lääkäri etsi vähän alle viisikymppisestä Sallasta milloin reumaa, milloin fibromyalgiaa ja uniapneaa.
– Lopulta, kun romahdin erään runon äärellä töissä itkemään, työkaverini patisti minut psykiatrille. Sillä kertaa sain parin kuukauden sairausloman, nukahtamislääkkeet ja masennuslääkkeet. Olin valvottujen öiden ja vaihtelevien oireiden jäljiltä niin kertakaikkisen uupunut, että nukkuminen oli opeteltava uudelleen, Salla muistelee.
Ensin tuli ilo, sitten kiukku
Lopulta oivallus vuosia vaivanneiden oireiden juurisyystä syntyi töiden kautta. Salla luki uutisjuttua uusista estrogeenitutkimuksista ja mietti, että näytöllä vilisi juuri hänen kokemiaan oireita.
– Vaikka minua oli vuosien aikana tutkinut moni erikoislääkäri, ei kukaan ollut osannut yhdistää oireitani vaihdevuosiin.
Mietin, miksi kukaan ei ole kertonut, että ne voivat olla paljon muutakin kuin kuumia aaltoja!
Kun Sallan vaihdevuosioireet alkoivat, ne tulivat täysin erilaisina kuin hän oli ennakoinut. Oikeastaan voisi sanoa, ettei Salla sisarusparvensa vanhimpana ollut juuri ennakoinutkaan. Hän tiesi toki kuumista aalloista ja kuukautisten poisjäämisestä, mutta hänen kuukautisensa näyttivät vallan vastakkaisia elkeitä.
– Oli kamalaa juontaa parin tunnin mittaista tv-lähetystä peläten, että seison kohta studiossa omassa verilammikossani.
Gynekologi vahvisti Sallan päätelmän, määräsi hormonikorvaushoidon, ja tomumajaan saatiin taas valot päälle.
– Olon kohentuminen oli häkellyttävää. Nivelkivut häipyivät kokonaan, ja yöunet paranivat. Jalkapohjakivut, olkapäävaivat ja kivuliaat limakalvo-oireet rauhoittuivat myös. Kun minulla ei enää ollut massiivisia verenvuotoja, rauta-arvotkin normalisoituivat. Sydänoireet loppuivat.
Lisääntynyt energia näkyi elämänilon palaamisena, mutta samalla Sallan mielessä nousi kiukku. Miten voi olla mahdollista, että vaihdevuosien hoito on Suomessa niin huonolla tolalla?
Miten elämänvaihe, joka aiheuttaa pahimmillaan tolkuttoman kalliita tutkimuskierteitä, työpoissaoloja ja valtavasti henkilökohtaista kärsimystä voi olla edelleen niin huonosti havaittu ja hoidettu?
Kyse ei ole vain hetkellisestä hankalasta olosta. Estrogeenin vähyys altistaa myös monille vakavaille sairauksille. Se suurentaa riskiä esimerkiksi diabetekseen, dementiaan, luiden haurastumiseen ja sepelvaltimotautiin. Ja silti vain osalla on mahdollisuus saada kalliita yksityisiä hoitoja tai työterveyden palveluita niitä kipeästi tarvitessaan.
Fyysisten oireiden lisäksi vaihdevuodet voivat aiheuttaa jopa itsemurha-ajatuksia. Gynekologi Maija Kajan kertoo Ylen artikkelissa, että osa hänen potilaistaan on ollut työkyvyttömyyseläkkeellä sellaisten oireiden vuoksi, jotka olisi saatu hoidettua oikeanlaisella hormonikorvaushoidolla kuntoon. Hän muistuttaa, että inhimillisen tragedian lisäksi kyse on myös suuresta taloudellisesta menetyksestä yhteiskunnalle.
Kansalaisaloitteella tasapuolisuutta kohti
Kaikilla vaihdevuodet eivät tuo mukanaan yhtä dramaattisia oloja, mutta Salla tietää, että oireita myös salaillaan – ja ihan ymmärrettävistä syistä.
– Monelle oireet tuntuvat niin intiimeiltä, ettei niistä tee mieli kahvipöydissä keskustella.
Lähdepä nykyisessä työelämässä juttelemaan työnantajalle, että olisi vaikeat vaihdevuosioireet. Sehän kuulostaa kiitoradalta vanhuuteen!
Gynekologi Maija Kajan on Salla Paajasen kanssa mukana aloitteessa, joka peräänkuuluttaa parempaa ja tasa-arvoisempaa vaihdevuosihoitoa niihin erikoistuneiden klinikoiden ja lisääntyneen osaamisen avulla. Juuri nyt Salla kerää vastuuhenkilöryhmän kanssa nimiä kansalaisaloitteeseen, joka tähtää vaihdevuosien osaamiskeskusten perustamiseen julkisen terveydenhuollon palveluna.
– En uskalla edes kuvitella, mitä oma hoitoni olisi maksanut, jos en olisi ollut niihin aikoihin kattavan työterveyden piirissä. Ainakin yhden ulkomaanmatkan verran minultakin meni omastakin pussista, kun hoitotasapainoa haettiin. Vaihdevuosien hoito on Suomessa käsittämättömän epätasa-arvoista, Salla toteaa.