Huhtikuinen ilta Montrealissa keväällä 2002 jäi varmasti paikallaolijoiden mieleen jo ennen aloituskiekon tiputtamista. Paikallinen urheilulehdistö oli arvuutellut pitkin viikkoa kuinka kauan aplodeja tultaisiin kuulemaan.
Sitten jääkiekkojoukkue Montreal Canadiensin ja vierailija Ottawa Senatorsin yli 21 000 kannattajaa nousivat ylös. Hallin yleisö osoitti lopulta seisten kymmenen minuutin ajan hurmoksellisesti suosiotaan.
Kotijoukkueen kapteeni Saku Koivu oli parantunut syövästä ja palannut jäälle.
Koivu ehti olla sivussa peleistä yli seitsemän kuukautta. Imusolmukesyöpä, non-Hodgkin-lymfooma, havaittiin syksyllä 2001.
– Kyllä tämän illan kymmenen minuuttia oli aika vaikuttavaa. Siinä oli aika vaikea pitää tunteet aloillaan, Koivu kuvaili pian ottelun jälkeen Urheiluruudun haastattelussa.
Pohjois-Amerikan ammattilaisliiga NHL oli vielä vuosituhannen alussa kookkaiden pelaajien hallitsema, aggressiivisen kontaktijääkiekon sarja. Pienikokoinen, 178-senttinen Koivu ansaitsi ennakkoluulottomalla pelaamisellaan kannattajien ja kanssapelaajien kunnioituksen, mutta kärsi myös NHL-uransa alkuvuosista lähtien useista loukkaantumisista.
Paluuottelun jälkeisessä haastattelussa Koivu totesi, että aikaisemmat vastoinkäymiset olivat varmasti valmistaneet häntä vakavan sairauden kohtaamisessa. Lisäksi Koivu kiitteli faneilta saamaansa tukea sairautensa aikana.
Maajoukkueura täyttä jalometallia
Suomessa Koivu oli sementoinut asemansa maan ykkössentterinä jo vuonna 1995. Tukholman MM-kisoissa varakapteeni Koivun johtama hyökkäystrio, Tupu–Hupu–Lupu-ketju, oli tärkeimpiä lenkkejä Suomen ensimmäisessä maailmanmestaruudessa.
Nuorisoketjun laitahyökkääjät Ville Peltonen ja Jere Lehtinen saivat hekin osansa kansansuosiosta koko maan kultajuhlassa.
Koivu jo oli parikymppisenä dominoiva sentteri. Vauhdikas luistelu yhdistettynä ensiluokkaiseen kiekonsuojaustaitoon saivat hänen pelaamisensa näyttämään ylivoimaiselta.
SM-liigassa ja maajoukkueessa Koivu oli jäällä vastustajille jatkuva uhka. Omalle joukkueelleen tunnollinen sentteri oli arvokas myös hyvänä puolustuspään pelaajana.
Koivu oli maailmanmestaruudesta lähtien odotettu vahvistus Suomen jokakeväiseen MM-ryhmään. Hän myös pyrki liittymään arvokisajoukkueeseen aina kun vain NHL-uraltaan ehti.
Suomalaispelaaja saavutti maajoukkueen kanssa neljä MM-mitalia sekä neljä olympiamitalia.
Suomen mestaruus, ylioppilas ja NHL-varaus
Marraskuussa 1974 syntynyt Koivu oli ikäpolvensa lahjakkaimpia kiekkoilijoita. Turkulainen nostettiin SM-liigaan ja Turun Palloseuraan kaudella 1992–1993 ja hän oli mukana voittamassa Suomen mestaruutta kevään päätteeksi.
Keväällä Koivu kutsuttiin myös maajoukkueen mukaan Saksassa pelattuihin MM-kisoihin. Keltanokan huonetoverina kisoissa oli joukkueen kokeneimpiin kuulunut Esa Tikkanen, joka oli jo tuolloin voittanut NHL:n pudotuspelit eli Stanley Cupin neljä kertaa.
Oheisessa raportissa 18-vuotiaan Koivun nuori ikä tuli selväksi myös tämän oheistoiminnasta: hän opiskeli vapaa-aikanaan ylioppilaskirjoituksiin.
Kevät 1993 olikin Koivun elämässä suuri taitekohta. TPS:n Suomen mestaruuden, ylioppilaskirjoitusten ja maajoukkueen Saksan-reissun lisäksi hänet varattiin NHL:ään.
Koivun varannut seura oli yksi NHL:n kuudesta perustajajoukkueesta, quebeciläinen Montreal Canadiens.
Montrealin ensimmäinen eurooppalainen
Koivu kypsytteli lähtöä Montrealiin kahden vuoden ajan. Vasta Tukholman maailmanmestaruuskevään jälkeen hän matkusti Kanadaan yhdessä TPS-puolustaja Marko Kiprusoffin kanssa.
Hän omaa kaikki taidot tulla suureksi pelaajaksi tässä liigassa.
Vincent Damphousse, Montreal Canadiens
Pohjois-Amerikassa Koivu saavutti nopeasti menestystä pelinäkemyksellään sekä lujaluonteisuudellaan. Vaikka loukkaantumiset varjostivat hänen uraansa ajoittain, ei miehen kyvyistä pelata jääkiekkoa maailman kovimman sarjan huipulla jäänyt epäilystä.
– Hänellä on kaikki edellytykset nousta vuoden tulokkaaksi. Hän omaa kaikki taidot tulla suureksi pelaajaksi tässä liigassa, joukkuetoveri Vincent Damphousse kuvaili Koivua oheisen raportin haastattelussa ennen kauden 1995 alkua.
Koivu valittiin Canadiensin ensimmäiseksi eurooppalaiseksi kapteeniksi syksyllä 1999 ja hän pelasi Montrealissa kaikkiaan 13 kautta. Vaikka Canadiens ei näinä vuosina yltänyt NHL:n korkeimmille sijoille, tuli Koivusta todellinen seuraikoni intohimoisessa jääkiekkokaupungissa.
Montrealista keskushyökkääjä siirtyi 2009 Kaliforniaan Anaheim Ducksiin, jossa seurakaverina luisteli maaotteluista tuttu laitahyökkääjä Teemu Selänne. Kaksikon pelejä seurattiin tarkasti Suomessakin.
Ura Anaheimissa kesti kevääseen 2014, jota seuranneena syksynä Koivu lopetti pelaajauransa. Entinen kapteeni jätti seremonialliset jäähyväiset NHL:lle ja faneille Montrealissa joulukuussa 2014.
Numero 11:lle omistettiin jäällä juhlatilaisuus ennen Canadiensin ja Anaheim Ducksin ottelua.