Manse, Mansester, Nääsville, Tampester... Rakkaalla kaupungilla on monta nimeä ja kosolti ainutlaatuisia ulottuvuuksia, joista korkein on Näsinneula. Elävä arkisto tuntee vastuunsa ja pyrkii parhaansa mukaan taltioimaan tamperelaisuuden hienoja ilmentymiä myös tuleville sukupolville. Paas katsoen!
Shokkivuosi 1918
Kurun suruvuosi 1929
Kotimme Tampere
Tampere, Suomen ensimmäinen teollisuuskaupunki
Ullakolta Tammerkosken rantaan, Tamvisioon ja Tohloppiin
Manserockista hyvää päivää!
Jumankauta juu nääs päivää!
Urheilumiehiä: Raipe, Juti ja Alatalon Mikko
Lapsuuden sankarit: Hermanni, Rölli ja Ransu
Tee itse oma Tampere-filmisi!
Tammerkosken sillalla näin heilini ensi kerran Sill’ oli yllä toffelipalttoo, ai, ai, ai ja toffelipalttoo...
Shokkivuosi 1918
Suomi ajautui veriseen sisällissotaan heti itsenäistymisensä jälkeen. Tammikuussa 1918 alkaneen sodan käännekohta koettiin maalis-huhtikuun taitteessa Tampereella. Pohjoismaiden sotahistorian suurimmassa kaupunkitaistelussa kuoli 700–900 valkoisten ja 1000–1500 punaisten puolella taistellutta. Lisäksi liki 12 000 punaista tai sellaiseksi katsottua vangittiin.
Elävästä arkistosta löytyy äänitteitä, jotka kertovat, millaisena sisällissodan aika näyttäytyi tamperelaisten työväenmiesten ja -naisten muistoissa. Alla kaksi esimerkkiä.
Lauri Viidan isosisko Liisi Viita oli vielä pikkutyttö Tampereen valloituksen aikana. Perhe pakoili ammuskelua ja tykkitulta eri puolilla kaupunkia Tampereen valloituksen aikana. Kun Finlaysonin kirkossakin lensi kiväärinkuula yhdestä ikkunasta sisään ja toisesta ulos, äiti vei lapset Aleksanterin kirkkoon, joka oli täynnä pakolaisia. Käymälänä toimivat eteiseen asetetut ämpärit. Epäilyihin punaisten aatteellisen pohjan hämäryydestä Viita toteaa varmasti: ”Kyllä se työväenaate oli.” Sotaan punakaartilaiset olivat kuitenkin lähteneet melko kylmiltään. Liisin isä oli kerran tarjoutunut opettamaan heille kiväärinkäyttöä, mutta tarjous hylättiin: toisen ei kuulemma tarvinnut olla parempi kuin toisenkaan.
25-vuotias Lydia Vesasto pestautui Tampereen työväentalon kahvinkeittäjäksi syksyllä 1917. Valkoisten vallatessa Tamperetta muut pakenivat, kun Näsinkalliolta alkoi tulitus. ”Mä lähdin pois vasta, kun tuli kuula ikkunaruutuun.” Hän oli vankina seitsemän viikkoa ja nukkui halko pään alla ja palttoo peittoa. Kasarmilla näki, kuinka miehiä vietiin santamontulle ammuttavaksi. Vapauduttuaan hänellä ei ollut työtä eikä ruokaa. Entisessä työpaikassa käydessään hän sai kuitenkin syötävää. ”Ne käski joka päivä käydä syömässä mutta en kehdannut.”
Sisällissodalle on haettu ymmärrystä myös tv-draaman kautta. Tampereella vuonna 1967 kuvattu tv-näytelmä Lennu, Tampere 1918 palasi ajassa 50 vuotta taaksepäin. Elettiin huhtikuun alkua vuonna 1918, Tampereen valtauksen ratkaisun hetkiä.
Tappavat ihmistä! – Ei lahtari mikkää ihmine oo.
Lyyti torppaa Martan kauhistelun tv-draamassa Lennu, Tampere 1918
Kurun suruvuosi 1929
Syyskuun seitsemäntentä vuonna 1929 tapahtunut höyrylaiva Kurun uppoaminen jätti kaupunkilaisiin syvät jäljet, järkytti kaikkia suomalaisia ja nousi uutisotsikoihin myös maailmalla. Sadat ihmiset katsoivat rannalta, miten syysmyrskyn heittelemä alus vajosi Näsijärveen Tampereen edustalla. 136 ihmistä hukkui, suuri osa heistä alle 25-vuotiaita. Vain 22 ihmistä onnistuttiin nostamaan järvestä hengissä.
Suosittelemme lukemaan Yle Tampereen artikkelin höyrylaiva Kurun haaksirikosta: "Järveltä kuului voimakas ja järkyttävä hätähuuto" – Tasan 90 vuotta sitten höyrylaiva Kuru vei Näsijärven pohjaan melkein 140 ihmistä
Tragedia vaikutti koko syksyn julkisiin tilaisuuksiin. Huvit peruutettiin eikä kaupunki juhlinut lokakuussa 150-vuotisjuhliaan. Uusi Hämeensilta oli valmistunut alkuvuodesta ja se oli ollut tarkoitus vihkiä näyttävästi käyttöön yhdessä Wäinö Aaltosen sillalle veistämien pronssipatsaiden kanssa kaupungin syntymäpäivänä 1.10.1929. Oheisessa filmissä nähdään, miten patsaat toimitetaan paikoilleen vaatimattomin menoin.
Kotimme Tampere
Millaista elämä Tampereella sittemmin on ollut? Yksi näkemys siitä nähtiin televisiossa vuonna 1973. Tuolloin esitettiin kymmenosainen draamasarja Mustat ja punaiset vuodet. Vuosiin 1932–1973 ajoittuva, Tampereelle sijoittuva ja metallimies Jokisen perheen ympärille kiertyvä tarina kertoo hämmästyttävän luontevin vedoin sen, miten Suomi tuona aikana muuttui. Kunnianhimoinen ja ehyt suurtyö jäi katsojien kestosuosikiksi.
San mun sanoneen, että kaikki ne ny kohta tänne änkee. Nehän on kaikki kotosinkin Pispalasta. Semmottekki, jotka on kerran käyny täällä kääntymässä.
Tilda ja Elli miettivät, miksi heidän talonsa puretaan (Mustat ja punaiset vuodet)
Kurun turmasta huolimatta vesiliikenne jatkui. Tässä filmissä vietetään kuumaa kesäpäivää Tarjanteella vuonna 1945.
Vuonna 1954 Tampere juhli 175-vuotisjuhliaan. Kahta vuotta myöhemmin valmistuneessa lyhytfilmissä kerrotaan, mihin kaupunkilaisten verovarat käytettiin. Käy mm. ilmi, että Tampere oli ensimmäisenä kaupunkina maassamme ryhtynyt jakamaan kunnallisia palkintoja ja apurahoja taiteen edustajille.
Näsijärven rannalle Särkänniemeen puuhattiin 1960-luvun alussa eläintarhaa. Lajikirjo supistui kuitenkin pian vain kaloihin: vuonna 1969 niemellä avattiin akvaario. Samassa yhteydessä avattiin myös planetaario ja Puijon tornin innoittamina alettiin puuhata kaupunkiin kunnon näköalatornia. Näsinneula valmistui vuonna 1971.
Nuoriso tunnettiin nopeudestaan. Maan vanhin moottoripyöräkerho syntyi 1960-luvun alussa Kalevassa Korona-baarin pihalla. Vuonna 1970 kamera tallensi Koronan jengin toimia filmille.
Kaupunginosista korkein ja kenties myös tunnetuin oli Pispala. Kirjailija Lauri Viita sai johdattaa sinne toimittajan jos toisenkin.
Vuonna 1971 tehty dokumentti puolestaan esitteli tv-katsojille Pohjoismaiden suurimman kauppahallin. Se löytyi tietysti Hämeenkadulta. Elämä Tampereen kauppahallissa näyttäytyy niin kuhinana kuin kiireettömyytenäkin. Lihaa nuijitaan ja leikataan, kaloja suomustetaan.
Filmikamera tallensi korvaamattomia näkymiä ja tarinoita myös Amurista. Etenkin Finlaysonin työntekijöiden asuttaman kaupunginosan kohtaloksi tuli tulla puretuksi 1960-luvun lopulla. Satavuotisesta työläisidyllistä jätettiin muistuttamaan vain yksi kortteli.
Kaikkein huonoimmassa asemassa ovat eläkeläiset ja pienituloiset asukkaat.
Amuri-dokumentin selostaja (1967)
Tampere, Suomen ensimmäinen teollisuuskaupunki
Tampere on Suomen ensimmäinen teollisuuskaupunki. Kehitys oli nopeaa ja kulki käsi kädessä kaupungin kasvamisen kanssa. Kun koko kaupungissa vuonna 1809 asui alle tuhat ihmistä, oli asukasluku 1850-luvulla jo 4000. Heistä puolet työskenteli Finlaysonin puuvillatehtaassa. Vähitellen teollisuus myös monipuolistui, ja Finlaysonin rinnalle kaupunkiin kohosivat Tampellan konepaja ja pellavatehdas, Frenckellin paperitehdas ja Tampereen verkatehdas. Suomen ensimmäinen sähkövalo otettiin käyttöön vuonna 1882 Finlaysonin kutomossa.
Vuonna 1934 valmistunut Aho & Soldanin mainosfilmi Atlas esitteli Suomen Trikoon tuotteita niiden luonnollisessa käyttöympäristössä.
Yksi teollisuudenlaji oli kumiteollisuus. Suomen Gummitehdas perustettiin kyllä Helsingissä, mutta siirtyi vuonna 1904 Tampereen kylkeen Nokialle. Tässä vuonna 1964 kuvatussa lyhytkuvassa seurataan kumisaappaan valmistusta aina siitä lähtien, kun raakakumi saapuu tehtaalle. Saappaanvalmistuksen jälkeen näemme, miten tennistossut syntyvät.
Vuonna 1968 toimittaja Jaakko Jahnukainen vieraili Finlaysonin tehtaalla. Kotimainen tekstiiliteollisuus panosti silloin vahvasti vientiin: aivan uudella tavalla värjätystä kankaasta odotettiin todellista hittituotetta.
Kun langankehruun aloittamisesta Finlaysonilla oli kulunut yli 170 vuotta, lopetti Lankatehdas Pyynikillä toimintansa kesäkuussa 1999. Dokumentissa seurataan tehtaan viimeisiä vaiheita ja annetaan ääni tehtaan naisille.
Tamperelaiset paitsi valmistavat tuotteita, myös käyttävät niitä. Tässä Tampereen mannekiini- ja valokuvamalliyhdistyksen tyylinäyte vuodelta 1972.
Ullakolta Tammerkosken rantaan, Tamvisioon ja Tohloppiin
Jopa Suomen yleisradiotoiminnan voidaan katsoa alkaneen Tampereella. Tämä tapahtui 1. marraskuuta 1923, jolloin sähköinsinööri Arvi Hauvonen lausui ensimmäset sanansa eetteriin tamperelaisella ullakolla. Alkoivat säännölliset yleisradiolähetykset, liki kolme vuotta ennen Yleisradion perustamista.
Radioasema muutti sittemmin Tammerkosken rantaan. Ohjelmanteko oli kekseliästä ja lähetyksiä kuunneltiin aina Tukholmassa asti. Vuonna 1930 rakennettiin uusi asema Pyynikille, missä Tampereen radion toiminta jatkui ensin puoli-itsenäisenä sulautuakseen sitten lopullisesti Yleisradioon vuonna 1934.
Televisiotoiminta puolestaan alkoi Helsingissä vuonna 1954 Tes-tv:n muodossa. Jo vuonna 1957 Tes-tv:lle perustettiin Tampereelle sisarkanava, Tamvisio. Yleisradio osti Tesvision ja Tamvision vuonna 1964, ja niistä muodostettiin TV2. Tamvision tunnetuin ohjelma oli vuonna 1961 alkanut sarjanäytelmä Heikki ja Kaija. Alkuaikojen lähetykset olivat suoria, eikä niistä siten ole tallenteita.
Heikin ja Kaijan vaiheita seurattiin kaikkiaan kymmenen vuoden ajan. Kun sarjan viimeinen osa oli purkissa, keitettiin studiossa tietenkin kunnon kahvit.
Tamvisio suuntasi alusta alkaen ohjelmaa myös lapsille. Keväällä 1961 aloitti Tenavatuokio, jonka perintöä on kanavan loppumisen jälkeen jatkanut Pikku Kakkonen.
Moni Neil Hardwickin ohjaamista käänteentekevistä draamasarjoista, esimerkiksi Pakanamaan kartta ja Sisko ja sen veli on kuvattu Tampereella. Vaikka jälkimmäisessä ei tamperetta puhuttukaan, on tapahtumapaikka vahvasti Tampere.
Tampere on toiminut myös monien erinomaisten lastendraamojen miljöönä. Tässä kaksi esimerkkiä vuosilta 1983–1985: Kuka uskoo haikaraa ja Kuvahait.
Vuodesta 1974 alkaen TV2 on sijainnut Tohloppi-järven rannalla Ristimäessä. Tänä päivänä toiminta Tohlopissa on laajentunut suuresti ja nimikin vaihtunut Mediapolikseksi. Alla olevat videot näyttävät, millaista oli Pelle Hermannin kuvauksissa vuonna 1984 sekä Mediapoliksessa Tampere-päivänä 28.9.2019.
Heikki ja Kaija ei jäänyt ainoaksi Tampereella kuvatuksi pitkäksi tv-sarjaksi. Tuorein esimerkki on tietysti Uusi päivä, joka tosin "virallisesti" sijoittuu Virtaus-nimiseen kaupunkiin.
Manserockista hyvää päivää!
Manserockista tuli 1970-luvulla yleisnimi Tampereen seudun rockille, mutta toisinaan sillä on tarkoitettu myös aivan määrättyä suomirokin tyylisuuntaa – "suomenkielistä, hieman huumorilla höystettyä". Nimitys vakiintui Coitus Intin ja Alwari Tuohitorven vuonna 1975 tekemän samannimisen kiertueen myötä. Termillä oli tarkoitus myydä tamperelaisbändejä paketissa, mutta käsite vakiintui yleiseen käyttöön.
Vuonna 1975 nauhoitetussa keskustelussa Juice Leskinen, Alwari Tuohitorven Jukka Rautiainen ja Tabula Rasan Tapio Suominen painottavat tamperelaisen rocklehdistön ja konserttijärjestäjien merkitystä. Juicesta on tärkeää, että Tampere on opiskelijakaupunki, sillä opiskelijayleisön ennakkoluulottomuus tarjoaa mahdollisuuksia uusille bändeille. Alwari Tuohitorven tyyppisille yhtyeille ei Rautiaisen mukaan ole kuitenkaan yhtään kunnon esiintymispaikkaa.
Vuonna 1968 perustettu Alwari Tuohitorven Lannanlevittäjät teki uuden tulemisensa Alwari Tuohitorvena vuonna 1974. Glam rock -aallon myötä se omaksui näyttävät esiintymisasut ja siirtyi progevivahteisesta rockista iskevään boogieen. Slade-yhtyeen inspiroima "runtta-runtta" upposi kuulijoihin huomattavasti paremmin kuin pitkät taiteelliset teokset. Nimikin lyheni Alwari T:ksi.
Hämäläisen progen lippulaiva Tabula Rasa julkaisi vuonna 1975 Tukholmassa äänitetyn esikoisalbuminsa. Yhtyeeseen kuuluivat tuolloin Heikki Silvennoinen, Jarno Sinisalo, Jukka "Juke" Aronen, Tapio Suominen ja Jukka Leppilampi. Tekstejä bändille teki Mikko Alatalo.
Yksi uusista tulokkaista oli Kaseva, bändi, joka ennen ensilevynsä julkaisua vuonna 1974 ei ollut tehnyt yhtään keikkaa. Kappaleitaan yhtye kyllä oli harjoitellut vuosikausien ajan englanninkielisin tekstein. Levytyssopimuksen ehtona olikin kappaleiden kääntäminen suomeksi. Vuonna 1975 Vesa-Matti Loiri haastatteli Kasevan lauluntekijöitä Asko Raiviota ja Mikko Jokelaa. Ilmenee, että laulujen taustalla oli "sekä fantasiaa että elävää elämää".
Tampereen kupeesta Ylöjärveltä ponnisti vuosikymmenen lopulla tapaus nimeltä Eppu Normaali. Vuonna 1978 bändi näytti ja kuulosti Särkänniemessä raikkaalta. Neljä vuotta myöhemmin julkaistusta Murheellisten laulujen maasta tuli suurhitti vastoin odotuksia: bändin alkuperäisenä tarkoituksena oli irvailla suomalaisten synkkää iskelmämakua.
Mikä oli Eppujen image? Sitä miettivät Juha Torvinen, Pantse Syrjä, Tapani Kansa ja Mikko Alatalo vuonna 1981.
Manserockin iso nimi on tietysti myös Popeda. Alla kaksi klassikkoa keskeltä kultaisinta 80-lukua.
Pohjoispohjalainen, mutta lupaavasti tamperelaistunut Mikko Alatalo tunnettiin niin muusikkona kuin tv-toimittajanakin. Alatalo toimitti aluksi lastenohjelmia, uutisia ja ajankohtaisohjelmia. Vuonna 1974 alkanut Iltatähti vakiinnutti hänet musiikkitoimittajaksi.
Vuonna 1977 Alatalo osallistui Suomen euroviisukarsintoihin kappaleellaan Rokkilaulaja. Karsintaesityksessä oli lavalla myös myöhemmin kansanedustajaksi noussut Pertti "Veltto" Virtanen, joka oli luvannut vetäistä haalarinsa alas, jos Rokkilaulaja voittaa Lontoossa pidetyn euroviisufinaalin. Harmittavasti laulu kuitenkin jäi Suomen-karsinnan kuudenneksi.
Saman vuoden marraskuulta arkistojen kätköistä löytynyt Iltatähti-ohjelman esitys paljastaa "alastoman" Alatalon. Miehen tavaramerkeiksi muodostuneet silmälasit ja kuohkea pehko ovat kadonneet ja tilalla on lapsenkasvoinen rasvatukka. Esityksessä on mukana myös Kummeli-mies Heikki Silvennoinen, joka siis keikkaili 1970-luvun lopulla ahkerasti samoissa kokoonpanoissa Alatalon kanssa.
Jo etukäteen haluan sanoa BCR- ja Mud-faneille, että nyt on tulossa huomattavasti kunnianhimoisempaa musiikkia.
Vesa-Matti Loiri esittelee Tabula Rasan Pop-Liisan katsojille (1976)
Jumankauta juu nääs päivää!
Viihde on vaikea laji, sen tietävät tamperelaisetkin. Aika hyvin ovat kuitenkin siinä pärjänneet.
Vuonna 1978 esitetty Tankki täyteen -sarja nosti kansansuosiksi konstaapeli Reinikaisen. Tenho Saurénin tulkitsema Reinikainen nousi lopulta niin suosituksi, että Neil Hardwickin velvollisuudeksi jäi luoda tälle oma nimikkosarjansa. Se tapahtui vuonna 1982.
Valtakunnan virallisin ohjelma on tietysti Alivaltiosihteeri. Vuonna 1990 radiossa alkanut ohjelma levisi virallista tietä televisioon vuonna 1994.
Tästä lisää kuunneltavaa "ensi hätään".
Lyhyt kysymys: mitä olisimme ilman Kummelia?
Urheilumiehiä: Raipe, Juti ja Alatalon Mikko
Lapsikin sen tietää, että Tampere on kiekkokaupunki. Tappara vai Ilves, Ilves vai Tappara?
Me Elävässä arkistossa emme toki ota näihin asioihin kantaa, mutta mieluusti nostamme aihetta esiin. Yllä kaksi esimerkkiä.
Myös Mikko Alatalo on urheilumiehiä. Kiinnostaisiko laskettelu, tennis?
Lapsuuden sankarit: Hermanni, Rölli ja Ransu
Moni legendaarisista lastenohjelmista on tehty Tampereella. Kiitos siitä! Ilman niitä lapsuutemme olisi ollut paljon tylsempi. Tässä muutama esimerkki uudemmalta ajalta.
Aika monta pelleilyä mahtuu yhteen elämänloikkaaan, mietti Pelle Hermanni vuonna 1985 vanhoja valokuvia katsellessaan. Mutta miten ura pellenä oli alkanut?
Vuonna 1997 saatiin tietää, että Röllimetsän kehittämistoimikunta on päättänyt lakkauttaa satuolennot. Paha juttu, Rölli!
Kattauksemme päättää yksi modernin ajan klassikoista, nimittäin Kokkelivekkulit. Mutta mitä ihmettä, eiväthän vekkulit Pablo ja Ransu edes valmista kokkelia?
Tee itse oma Tampere-filmisi!
Yle on julkaissut Vimeo-tilillä mykkiä filmiotoksia 1940–1970-luvuilta sekä vuodelta 1918 vapaasti kaikkien käyttöön. Valikoimassa on sekä mustavalkoisia että värillisiä, mykkiä filmi-inserttejä Suomen luonnosta, maaseudun ja kaupungin elämänmenosta. Aineisto on vapaasti käytettävissäsi!