PIETARI Krestovskin saarella eli Ristisaarella seisoo kesäisessä auringossa valtavan avaruusaluksen näköinen rakennus. Stadionilla pelataan Pietarissa jalkapallon MM-ottelut.
Pietarilaiset tuntuvat olevan tyytyväisiä uuteen stadioniinsa.
– Stadion on hyvin kaunis. Olin hämmästynyt, miten hyvin kaikki oli mietitty. Riippumatta missä istuu, kentällä kaikki on nähtävillä, pietarilainen Oleg Vorobjov sanoo stadionin luona.
Rakennusprosessi sen sijaan on häpeän aihe. Se on räikeä esimerkki Venäjän stadionhankkeita piinanneista ongelmista.
Zenit Arena -stadionin suunnitteli kuuluisa japanilainen arkkitehti Kishō Kurokawa (1934–2007). Rakennustyöt aloitettiin 2007, ja ne kestivät peräti kymmenen vuotta.
Alun perin stadionin maksajana piti olla maakaasujätti Gazprom. Lahden toisella puolella siintää futuristinen pilvenpiirtäjä, rakenteilla oleva Lahta-keskus, jonne Gazprom sijoittaa päämajansa.
Yhtiö kuitenkin vetäytyi hankkeesta, ja lasku jäi Pietarin kaupungin hoidettavaksi.
– Ikävä kyllä valtionjohtomme ei kykene enää rakennuttamaan yksinkertaisintakaan kohdetta. Stadion ei nyt sentään ole mikään avaruusalus, huokaa kansainvälisen korruptionvastaisen järjestön Transparency Internationalin Pietarin toimiston johtaja Dmitri Suharev.
Tutkimusta odotellaan
Rakennustöiden hinta nousi 7 miljardista ruplasta 50 miljardiin. Valuuttakurssien vaihtelut huomioon ottaen lopulliseksi kustannukseksi tuli runsas miljardi euroa.
– Ikävä kyllä vieläkään ei ole tehty tilintarkastusta. Vieläkään ei ole selvää, mihin sellaiset valtavat rahat menivät, Dmitri Suharev sanoo.
Suunnitelmat muuttuivat ja urakoitsijat vaihtuivat. Suurimman osuuden sai suurliikemies Oleg Deripaskan tuolloin omistama Transstroi-yhtiö, jolla ei ollut aiempaa kokemusta stadionien rakentamisesta. Deripaska on yksi niin sanotuista oligarkeista, joilla on tiiviit suhteet Venäjän johtoon.
– Sen sijaan, että olisi houkuteltu tehtävään jokin alaan erikoistunut yhtiö, venäläinen tai ulkomainen, urakka annettiin venäläiselle oligarkille. Lopputuloksena saatiin kauhistuttavat kustannukset ja kauhistuttavat rakennusajat, Suharev sanoo.
Hän vertaa Pietarin hanketta miljardööri Sergei Galitskin Krasnodariin rakentamaan huippunykyaikaiseen stadioniin. Galitskin omistaman Krasnodar-jalkapalloseuran stadion valmistui 3–4 vuodessa.
– Se on erinomainen näyttö siitä, miten yksityiset yhtiöt osaavat rakentaa, Suharev sanoo.
Laajalti ylistetty Krasnodarin stadion tosin sivuutettiin, kun MM-kisapaikkoja valittiin.
Kaliningradin stadion poiki rikosjutun
Joitakin rikosjuttuja MM-kisojen rakennushankkeet ovat jo poikineet.
Pietarin stadionhankkeesta syytteet sai entinen Pietarin varakuvernööri Marat Oganesjan. Tässä tapauksessa oli kyse 50 miljoonan ruplan eli noin 700 000 euron arvoisen näyttötaulun tilauksesta.
Kaliningradin stadionin rakentamiseen osallistunut miljardööri Zijavudin Magomedov ja tämän veli Magomed istuvat tutkintavankeudessa epäiltyinä kavalluksista.
Suharev suhtautuu dagestanilaisveljeksiä vastaan nostettuun rikosjuttuun epäillen: Kyseessä saattaa pikemminkin olla uusi eliitin sisäinen välienselvittely kuin yritys rangaista syyllisiä.
Venäjällä liikkuu huhuja ja spekulaatioita, että taustalla voisi olla pyrkimys saada Magomedovit luopumaan tuottoisasta osuudestaan Mustanmeren rannikolla sijaitsevassa Novorossiiskin kauppasatamasta.
Oligarkit kahmivat urakoita
Jalkapallon MM-kisat eivät ole Venäjälle halpaa hupia.
Kisojen järjestämisen kustannukset ovat nousseet noin 10 miljardiin euroon.
Sotšin ennätyskalliisiin olympialaisiin verrattuna kustannukset näyttävät pysyneen jonkinlaisessa kurissa.
Transparency Internationalin Dmitri Suharev sanoo, että rahankäytöstä on vaikea saada tarkkaa selkoa.
– Venäjän vallanpitäjät ovat oppineet virheistään Sotšin olympialaisissa, jolloin informaatio oli avoimesti saatavilla. Tällä kertaa toimittiin niin, ettei kukaan sivullinen voi tarkistaa mitään, Suharev sanoo.
Suharevin mukaan nyt hankkeita hoidettiin ei-kaupallisen järjestön kautta, joka ei julkista tarkkaa kirjanpitoaan toisin kuin valtiolliset elimet.
Urakoita stadionien ja muun infrastruktuurin rakentamiseen saivat Kremliin hyvissä suhteissa olevat suurliikemiehet. Monet heistä ovat läntisillä pakotelistoilla.
Presidentti Vladimir Putinin ystävä, liikemies Gennadi Timtšenko rakensi Nižni Novgorodin ja Volgogradin stadionit neuvoteltuaan ensin rakennushintaa roimasti ylöspäin.
Timtšenko on Venäjän ja Suomen kansalainen ja helsinkiläisen jääkiekkoseuran Jokerien osaomistaja.
Helmikuussa Venäjän urheiluministeriö haastoi muun muassa Timtšenkon yhtiön oikeuteen aikataulujen ylityksistä.
Siirtotyöläisiä kovissa oloissa
Korruptioepäilyjen lisäksi rakennushankkeita on varjostanut työläisten riistäminen.
Venäjän rakennusalalla on hyvin yleistä käyttää erityisesti Keski-Aasian entisistä neuvostotasavalloista tulevia siirtotyöläisiä halpatyövoimana.
Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch kiinnitti kesäkuussa 2017 julkaistussa raportissaan huomiota siihen, että työläisille ei aina maksettu palkkoja tai palkanmaksussa esiintyi 3–4 kuukauden viivästyksiä. Usein työsopimuksia ja muita vaadittuja asiakirjoja puuttui.
Rakennusliiton varapuheenjohtaja Kyösti Suokas on perehtynyt stadionhankkeisiin Venäjällä ja vuoden 2022 kisojen isäntämaassa Qatarissa.
Hän on ollut useaan otteeseen Rakennustyöläisten maailmanjärjestön, BWI:n tarkastajana stadiontyömailla muun muassa Kaliningradissa ja Sotšissa.
Ongelmat ovat isoissa rakennuskohteissa aina samat, Suokas sanoo.
– Työmailla on paljon siirtotyöläisiä maista, joissa on alempi elintaso. Palkat ovat hyvin vaatimattomia, ja majoitus- ja muut olosuhteet saattavat olla hyvin heikkoja, Suokas kertoo.
– Venäjä ei sen kummempi poikkeus tässä ole, hän korostaa.
Palkkataso vaihteli
Sotšin työmaalla tarkastajat joutuivat selvittämään työntekijöiden palkkoja. Osa palkoista oli maksamatta ja ilmeisesti myös jäi maksamatta.
– Kun laskin heidän tuntipalkkojaan, niin euroiksi muutettuna se oli euro neljätoista senttiä. Sen kyllä huomasi työntekijöistäkin, Suokas kertoo.
– Siellä oli väkeä jotka selvästikään eivät olleet kokeneita rakennustyöntekijöitä. Varustus oli vähän miten sattuu. Kivitöitä tehtiin ulkona jopa kumisandaaleissa.
Kaliningradin työmaalla palkkatason kerrottiin olevan noin kymmenen euroa tunnilta.
– Sen huomasi väestä: Jokainen tiesi mitä teki, he painoivat töitä ihan tosissaan ja ammattitaito oli selvästi kovempi.
Puutteita tuli vastaan myös työturvallisuudessa.
– Erityisesti Sotšin työmaalla oli sellaisia telineitä, etten olisi mistään hinnasta niille noussut. Siellä oli ihan karmeita virityksiä, Suokas sanoo.
BWI on laskenut, että stadionhankkeiden työtapaturmissa kuoli ainakin 21 rakennustyöläistä.
Työvoimaa Pohjois-Koreasta
Räikein tapaus sattui Pietarissa, jossa ilmeni, että stadionhankkeen rakennustöissä käytettiin myös pohjoiskorealaisia työläisiä.
Asiasta raportoi ensimmäisenä norjalainen Josimar-julkaisu.
Pohjoiskorealaisia voi käytännössä pitää suoranaisena orjatyövoimana. Suuri osa heidän palkastaan menee Pohjois-Korean valtiolle ja he työskentelevät tiukassa valvonnassa.
Toisaalta työt ulkomailla ovat silti haluttuja Pohjois-Koreassa. Palkka on joka tapauksessa parempi kuin kotimaassa.
Onko Fifalla vastuuta?
Kansainvälinen jalkapalloliitto Fifa suhtautuu Suharevin mielestä rakentamiseen liittyvään korruptioon leväperäisesti.
Järjestöllä on tiukat vaatimukset infrastruktuurista ja turvallisuudesta. Vähemmän kiinnostaa, miten tuo kaikki rakennetaan.
– Fifa ei vaadi, että älkää varastako näistä stadionhankkeista. Sellaista tiukkaa määräystä ei ole, Suharev sanoo.
– Eiväthän ne ole Fifan rahoja.
Dmitri Suharev katsoo, että kansainvälisten urheilujärjestöjen pitäisi asettaa isäntämaille ehtoja rakentamista koskevien tietojen läpinäkyvyydelle, saatavuudelle ja avoimuudelle.
Välttääkö Venäjän valkoisten norsujen marssin?
Toinen kysymys on, riittääkö rakennetuilla stadioneilla käyttöä kisojen jälkeen.
Usein urheilun megatapahtumien jälkeen isäntämaille on jäänyt käsiin urheiluareenoita, joilla ei ole järjellistä käyttöä ja joiden ylläpito syö julkisia varoja.
Puhutaan niin sanotuista valkoisista elefanteista. Brasilian vuoden 2014 MM-kisoista muistetaan erityisesti stadion, joka rakennettiin Manausin viidakkokaupunkiin 300 miljoonalla dollarilla.
Pietarin Zenit-areenalle riittänee katsojia, kun kyseessä on suurkaupungin johtavan joukkueen peliareena. Tilanne voi olla erilainen esimerkiksi Mordvan pääkaupungissa Saranskissa.
Presidentti Putin on jo korostanut, että kisoja varten rakennettu infrastruktuuri pitää käyttää urheilukulttuurin edistämiseen.
– Missään nimessä ei voida sallia, että näille areenoille ilmaantuisi jotain markkinoita, jollaisia nousi Moskovan urheilupaikoille 90-luvun puolivälissä. Kategorisesti ei voida sallia sellaista käyttöä näille erinomaisille kohteille, Putin sanoi.
Lisää aiheesta:
Maailmanpolitiikan arkipäivää: MM-kisojen kylmä peli
Venäjän talousvaikeudet uhkaavat kaikkien aikojen kalleimpia jalkapallokisoja 23.4.2015
Aiheesta muualla:
BWI:n raportti: New Report: FIFA’s foul play at the 2018 World Cup Russia kesäkuu 2018
Human Rights Watchin raportti: Red Card 14.6.2017