– Syntymäpäivänä ensin pelotti ja suunnittelin jo lapsen hautajaisia, itkin aivan hurjasti, mutta sitten päälle tuli joku ”vikasietotila” tai ”teflonpinta” ja juttelin sekä lapselle että itselle, kuinka tästä on vain selvittävä. Seuraavat kuukaudet menivätkin tässä tilassa. Tein ja suoritin, nukuin ja toimin, koska muuta vaihtoehtoa ei ollut. (Keskoslapsen vanhemman kertomus Hanna Maria Kortteen gradusta Tampereen yliopistossa)
Jo pitkään on tiedetty, että lapsen keskosuus tai vakava sairaus voi aiheuttaa vanhemmille masennusta ja stressiä. Asiaa on tutkittu myös Suomessa, muun muassa Mira Huhtalan väitöskirjatutkimuksessa Turun yliopistossa.
Britanniassa on nyt julkaistu tutkimus ongelmien laajuudesta.
Avustusjärjestö Bliss tekee työtä keskosten ja sairaana syntyneiden vauvojen perheiden hyväksi. Järjestö julkaisi tutkimuksen, jossa selvitettiin vastasyntyneiden osastolla hoidossa olleiden vauvojen vanhempien henkistä terveyttä.
Pikkupotilaiden vanhemmista 80 prosenttia koki, että epävarmuus ja huoli heikensivät heidän mielenterveyttään. 35 prosentin mukaan heidän henkinen tervetensä oli "merkittävästi heikompi" lapsen sairaalahoitojakson jälkeen.
Myös diagnosoituja ongelmia esiintyy yllättävän monella. 23 prosenttia sai vauvan sairaalahoidon jälkeen ahdistusdiagnoosin, ja 16 prosenttia sai diagnoosin traumaperäisestä stressihäiriöstä.
Periaatteessa kaikissa Britannian vastasyntyneiden hoitoyksiköissä pitäisi olla tarjolla psykologista ja sosiaalista tukea, mutta käytännössä esimerkiksi Englannissa 41 prosenttia vastasyntyneiden osastoista ilmoitti, ettei vanhemmilla ole mahdollisuutta päästä ammattiavun piiriin.
Epävarmuus ja suru voivat jatkua pitkään
Huoli ja epävarmuus eivät pääty sairaalasta lähtiessä. Kotona pienen vauvan hoito ilman ammattiapua voi pelottaa. Osa terveysongelmista saattaa kestää pitkään tai olla jopa pysyviä.
– Olen katkera, etten koskaan voinut imettää. Ja katkera myös kaikille terveiden keskosten vanhemmille. Minulla on vaikeasti vammainen lapsi. En ole tavallinen äiti. Olen väsynyt ja kokenut parin vuoden aikana kamalia asioita. (Keskoslapsen vanhemman kertomus Hanna Maria Kortteen gradusta)
Mielenterveyden ongelmiin pitäisi saada apua mahdollisimman nopeasti ja helposti. Silti Blissin tutkimukseen haastatelluista 589 brittivanhemmasta liki kaksi kolmasosaa katsoi, ettei heille ollut lapsen sairaalahoidon aikana tarjolla neuvontaa tai keskusteluterapiaa. Hoitojakson päätyttyä avutta koki jääneensä 45 prosenttia vanhemmista.
Vain kahdeksan prosenttia vanhemmista kertoi saaneensa hyvän määrän psykologista tukea.
– Tällä hetkellä yksikään Britannian alue ei täytä kansallisia vaatimuksia psykologisesta tuesta vanhemmille. Tutkimuksemme todistaa, miten vahingollista se voi olla vanhempien terveydelle ja hyvinvoinnille, sanoi Blissin toimitusjohtaja Caroline Lee-Davey.