Saara Järviö juoksee lenkkipolulla, kun vastaan tulee koira omistajansa kanssa. Koira juoksentelee vapaana ja nuuskii ympäristöään. Järviö jähmettyy paikalleen ja hänen sykkeensä nousee.
Riika Vähä-Ruona astuu linja-autoon, mutta ei ehdi huomata ajoneuvon keskiosassa makaavaa koiraa. Onneksi puoliso on mukana. Hän puristaa kovempaa Vähä-Ruonan kättä ja kuiskaa, että pystyt siihen kyllä.
Koirapelkoisen arki on jatkuvaa hereillä oloa. Kennelliiton mukaan Suomessa on tällä hetkellä 700 000 koiraa, ja karvaturrit pääsevät koko ajan liikkumaan kaupungeissa vapaammin. Nelijalkaisia ystäviämme saa ottaa joihinkin kahviloihin, kauppakeskuksiin ja julkisiin kulkuvälineisiin. Koirat eivät ole enää pitkään aikaan olleet pelkästään kodin vartijoita tai metsästysapulaisia.
– Olen alkanut tietoisesti siedättää itseäni koiriin, koska niitä liikkuu joka paikassa. En ole kuitenkaan päässyt pelosta kokonaan eroon, Riika Vähä-Ruona kertoo.
Koirapelko syntyi jo lapsena
Riika Vähä-Ruonan koirapelon laukaisi yksittäinen ikävä välikohtaus lapsuudessa. Hän oli 11-vuotiaana virpomassa, kun oven takaa juoksi iso musta koira hänen kimppuunsa.
– Kaaduin rapuilta maahan ja koira puri kättäni. Se oli vuoden kipeä, ja näin tapahtuneesta paljon painajaisia. Tapahtuneen jälkeen en saanut yhtään positiivista koirakokemusta, vaan kohdalleni osui vain hyppiviä, huonosti koulutettuja tai nuoria koiria, Vähä-Ruona harmittelee.
Yksikin koirahyökkäys saattaa aiheuttaa koirapelon. Poliisin tilastoista selviää, että koirahyökkäysten määrä on kasvanut Suomessa voimakkaasti. Vuonna 2015 koirahyökkäyksiä oli 519 ja viime vuonna määrä oli jo 788. Hyökkäykset ovat kohdistuneet joko ihmisiin tai toisiin koiriin.
Saara Järviön pelko sen sijaan kehittyi monien huonojen koirakokemusten seurauksena. Lapsuudessa hänen ympärillään sattui olemaan paljon koiria, jotka hän koki pelottaviksi.
– Naapurustossa oli pihoja, joilla pidettiin koiria vapaana. Kun pyöräilin ohi, ne lähtivät haukkuen perään, Järviö muistelee.
Pelko voi hallita elämää
Psykoterapiakeskus Vastaamon psykoterapeutti Antti Kiikko tietää, että usein isot ja mustat koirat koetaan pelottavimmiksi. Hänellä itsellään on kaksi rottweileria, jotka ovat rakenteeltaan melko isoja ja rotevia. Kiikko kuitenkin ymmärtää pelkoa.
– Vastaanotollani käy jonkin verran koirapelkoisia. Fobian asteelle pelko muuttuu silloin, kun se vaikuttaa jokapäiväiseen elämään.
Kiikon mukaan ihminen monesti ymmärtää, ettei koira ole pelottava. Silti ei välttämättä pääse irti siitä käsityksestä, että kohta koira puree tai jotain muuta pahaa tapahtuu.
Silti paras tilanne on se, kun koira viedään toiseen huoneeseen.
Saara Järviö
Riika Vähä-Ruona kokee, että hänen pelkoaan usein vähätellään. Koiranomistajien on vaikea ymmärtää, että pelko ei ole rationaalinen. Vakuuttelu koiran kiltteydestä ei auta.
– Vaikka olisin totuttanut itseni jonkun tutun koiran seuraan ja voisin ehkä hieman silittää sen päälakea, niin mielessäni käy, että se voi purra koska tahansa, Vähä-Ruona myöntää.
Koirapelkoa lisää se, ettei Vähä-Ruona osaa lukea koiran eleitä ja liikkeitä. Saara Järviö puolestaan on saanut ystäviltään avuksi toimintamalleja, jotka auttavat tutun koiran kohtaamisessa. Silti tilanteen on oltava hallittu, jotta hän voi olla pelkäämättä. Siksi eniten pelottavat irti olevat kohti juoksevat koirat.
– Tiedän, että kun koiran antaa tulla haistamaan, se rauhoittuu. Silmiin ei saa tuijottaa. Silti paras tilanne on se, kun koira viedään toiseen huoneeseen, hän sanoo.
Julkisessa kulkuvälineessä koiraa ei välttämättä pääse pakoon
Minna Tuomarmäki kulkee joka aamu Kaarinasta Turun keskustaan töihin työparinsa Piika-koiran kanssa. Sen tehtävänä on olla Valo-Valmennusyhdistyksessä asiakkaiden tukena ja rauhoittajana. Autoa Tuomarmäki ei omista, joten työmatka täytyy taittaa linja-autolla.
– Olemme aina päässeet bussiin ja pääsääntöisesti olemme monen työ- tai koulumatkan piristys. Mutta niitäkin tapauksia saattaa tulla vastaan, missä joku matkustaja pelkää Piikaa, Tuomarmäki sanoo.
Ikäviä tilanteita saattaa sattua etenkin silloin, jos matkustaja on vaikkapa keskittynyt puhelimeensa, ja Piika nuuskaisee jalkaa penkin alta. Kovin suuria reaktioita Piika ei kuitenkaan ole aiheuttanut, vaikka se onkin iso ja omaa myös susimaisia piirteitä.
– Monesti näen ihmisen ilmeestä, jos hän ei halua koiraa lähelleen. Silloin valitsemme paikan sen mukaan. Kysyn aina, saanko tulla koiran kanssa lähelle, Tuomarmäki kertoo.
Hän suosittelee koirapelkoisia välttämään äkkinäisiä liikkeitä, jos vain mahdollista. Äkkinäiset liikkeet saattavat herättää koiran kiinnostuksen. Kun koiraan ei kiinnitä huomiota, se tuskin huomioi matkustajia. Koirapelkoiselle tämä voi kuitenkin olla mahdotonta.
Vaikka koira aistii pelon ja muutkin ihmisen tunnetilat, terve koira ei kuitenkaan käy kenenkään päälle.
Minna Tuomarmäki
– Jos olen koiran kanssa samassa bussissa, tarkkailen koko ajan, missä koira on. Onneksi olen sattunut aina olemaan liikkeellä puolisoni kanssa, kun linja-autossa on ollut koira. Saan hänestä turvaa, Riika Vähä-Ruona kertoo.
– Kun kohtaan koiran julkisessa kulkuvälineessä, katson onko koira omistajansa hallinnassa, Saara Järviö sanoo.
Koirapelosta voi päästä eroon
Riika Vähä-Ruona ja Saara Järviö muistavat, että monet ovat kehottaneet heitä olemaan pelkäämättä, koska koira haistaa pelon. Se on kuitenkin vain lisännyt ahdistusta koirien kohtaamisessa. Tunteilleen kun ei voi mitään.
– Vaikka koira aistii pelon ja muutkin ihmisen tunnetilat, terve koira ei kuitenkaan käy kenenkään päälle, koiranomistaja Minna Tuomarmäki selventää.
Psykoterapeutti Antti Kiikko kertoo, että fobian poistaminen vaatii aina suurta tahdonvoimaa ja motivaatiota. Pelon kohdetta voi lähestyä ensin kaukaa ja pikkuhiljaa koiraan totutellen.
– On tärkeää asettaa tavoite tarpeeksi korkealle, jotta tekee asian eteen jotakin, mutta ei niin korkealle, että tehtävässä epäonnistuu. Jos tehtävä menee pieleen, motivaatio poistaa pelko katoaa, Kiikko sanoo.
Vaikka Riika Vähä-Ruona ja Saara Järviö sietävätkin jo tuttuja rauhallisia koiria, hallitsematon koira tuo pelon takaisin.
Hyvistä koirakokemuksista on saanut uskoa ihmisiin ja koirankäsittelytaitoihin, mutta pelko on vielä jäljellä.
Lue myös:
Tuire Kaimion kolumni: Elämää rajoittavaa eläinpelkoa ei voi ulkopuolinen ymmärtää
Koira pääsee yhä useammin mukaan kauppakeskukseen – Koda-husky suhtautuu levollisesti ihmisvilinään