Kun muutin Saksaan ensimmäisen kerran vuonna 2015, teitittelin kaikkia. Olihan koulun saksan tunneilla opetettu, että saksalaisessa kulttuurissa pitää aina teititellä, paitsi lapsia, omia perheenjäseniä ja läheisiä ystäviä.
Hämmästyin, kun entuudestaan tuntematon berliiniläinen kuvaaja ryhtyikin suoraa päätä sinuttelemaan.
Mikä helpotus. En kokenut sitä tietenkään loukkaavana, ainoastaan yllättävänä. Tajusin, että toimittajat sinuttelevat toisiaan Berliinissä. Ei aina, mutta useimmiten.
Lähdin sitten kuvauskeikalle Frankfurtiin. Berliinin kokemuksesta viisastuneena ehdotin sinunkauppoja paikalliselle kuvaajalle ja äänitarkkailijalle, mutta epäonnistuin täysin. He hymyilivät vaivautuneina ja sanoivat kyllä - mutta jatkoivat teitittelyä.
Pian huomasin, että nämä läheiset kollegat teitittelivät myös toisiaan. Minä sekoitin järjestystä.
Yritin lukemalla selvittää, milloin voin sinutella ja milloin pitää teititellä.
Käytöstapaopas Kniggen mukaan vain vanhempi tai hierarkiassa korkeammassa asemassa saa ehdottaa sinunkauppoja. Jos henkilöt ovat samalla tasolla organisaatiossa, vanhempi saa ehdottaa. Nainen saa ehdottaa sinunkauppoja, mies ei. Kaikki muu on moukkamaista.
Saksassa on takavuosina jopa voinut saada sakkoja sinuttelusta, jos tilanne on koettu loukkaavaksi. Vuonna 1977 torimyyjä sai Nürnbergissä 2 250 Saksan markan sakot poliisikomisarion itsepintaisesta sinuttelusta.
Mutta mihin suuntaan ollaan menossa? Onko trendinä sinuttelun vai teitittelyn lisääntyminen?
Vastaus on ristiriitainen. On aloja, joissa sinutellaan usein kollegojen kesken, esimerkiksi toimittajat, taiteilijat ja IT-ammattilaiset. Myös käsityöläiset voivat sinutella toisiaan. Liike-elämässä ja hallinnossa sen sijaan teititellään periaatteessa aina.
Historiakin vaikuttaa. DDR:ssä kommunistiset toverit sinuttelivat toisiaan usein. Sen takia Berliinissä sinutellaan enemmän kuin läntisessä Saksassa, jossa porvarillinen teitittely on aina ollut pääsääntö.
Joidenkin lähteiden mukaan trendi vie kohti teitittelyn lisääntymistä, kun 1968-sukupolven sinuttelu on jäämässä pois.
Eräässä oppaassa kerrotaan, että etäisyys on saksalaisten veressä. Etäisyys ja muodollisuus ovat Saksassa hyveitä.
Toisaalta koulujen oppilaat pohjoisessa Saksassa sinuttelevat enemmän kuin eteläisessä Saksassa. Ja pohjoisessa sinuttelu yleistyy. Skandinavian läheisyyden uskotaan olevan tämän syy.
Kalusteliike Ikea on herättänyt huomiota ja jopa närää Saksassa sinuttelemalla asiakkaitaan mainoksissa ja opasteissa. "Milloin olet viimeksi vaihtanut patjasi?" Ikean mainoksissa kysytään. Ikean myyjät eivät tosin välttämättä sinuttele asiakkaitaan.
Saksalaisessa Lidl-kauppaketjussa sinutellaan sisäisesti, lehtitietojen mukaan jopa johtajaa.
Kaupassa minua teititellään aina. Jos lähden baariin, pubissa sinutellaan ja hotellin aulabaarissa teititellään.
Teitittely ei tosin välttämättä tarkoita hyvää tai kohteliasta palvelua, varsinkaan Berliinissä. Täällä palvelualojen työntekijät osaavat teitittelystä huolimatta olla hyvin moukkamaisia ja ylimielisiä.
Asiakkaan sinuttelu olisi selvä virhe useimmissa palvelutilanteissa, mutta huono käytös kuuluu vain asiaan.
En tiedä, milloin minun pitäisi olla rennompi ja epämuodollisempi. Haluan pelata varman päälle. On helpompaa olla ensin liian muodollinen, ja sitten tilanteen salliessa tuttavallisempi, kuin päinvastoin.
Taidan jatkaa teitittelyllä, vaikka tunnen olevani kauhean jäykkä. Mutta onneksi jäykkyys on Saksassa ihan hyväksyttävää.