Parinkymmenen neliön yksiö on täynnä huolta. Perheen äiti, 27-vuotias Turkan Muradova, puhuu hiljaisella ja vakavalla äänellä. Hän pukee sanoiksi pahinta pelkoaan. Hänellä on suuri huoli miehensä menettämisestä.
31-vuotiaalla perheenisällä todettiin marraskuussa suoliliepeen tuberkuloosi. Tauti ei ole enää tartuttavassa vaiheessa, mutta hoito on vasta alussa. Hoitoa on jäljellä vielä yhdeksän kuukautta. Perheenisä käy ottamassa päivittäin lääkkeet Satakunnan keskussairaalassa.
Aiemmin perhe on saanut kielteisen turvapaikkapäätöksen. Viime viikolla saapui hallinto-oikeuden päätös, jossa todettiin, ettei heidän käännyttämiselleen nähdä esteitä. Nyt perhe pelkää, että heidät poistetaan maasta pian ja tuberkuloosihoito jää kesken.
Perheen isä ei halua nimeään tai kuvaansa julkisuuteen, mutta kertoo pelkäävänsä terveytensä puolesta.
– Puhun joka päivä lääkettä hakiessani peloistani, mutta minua rauhoitellaan ja sanotaan, että kaikki vielä järjestyy ja minä paranen. En tiedä uskallanko uskoa siihen, isä toteaa.
Perhe on kotoisin Kaukaasiasta, entisestä neuvostotasavallasta. Sen tarkemmin he eivät halua kotimaastaan turvallisuussyistä kertoa. Suomeen he saapuivat Latvian viisumilla, joten he pelkäävät, että Suomi siirtää heidät Dublin-sopimukseen vedoten Latviaan, josta heidät puolestaan palautettaisiin kotimaahan.
Lapsetkin kantavat huolta ja pelkoa
Lapset istuutuvat pöydän ääreen. 6-vuotias Zahra ja 8-vuotias Aykhan tarttuvat värikyniin. Molempien papereihin piirtyvät talo ja aurinko. Lapset kuuntelevat tarkkaavaisina, mutta eivät puhu mitään.
Äiti ja isä ovat suojelleet lapsiaan ja kertoneet valikoiden tietoja isän terveydestä ja turvapaikkahakemuksen käsittelystä. Äiti kuitenkin tietää, että lapset ovat sen verran isoja, että ymmärtävät tilanteen vakavuuden.
– Poika varsinkin tajuaa jo liikaakin. Hän on sanonut, ettei halua taas aloittaa kaikkea alusta. Hän on fiksu poika, joka haluaa pärjätä hyvin koulussa.
Perhe yrittää pitää kiinni tavallisista arjen rutiineista ja keksiä paljon yhteistä tekemistä, jotta ikävien asioiden miettimiseen jäisi vähemmän aikaa. Paikallisen seurakunnan jäsenistä on löytynyt perheelle ystäviä. Turkan puhuu lämpimästi äideistä, jotka ovat tarjonneet tukea koko perheelle.
Tukea on tarjonnut myös lakimies Emmi Wehka-aho, joka on auttanut viime vuoden huhtikuussa Suomeen tullutta perhettä syksystä saakka. Hänen mielestään perheen turvapaikkapäätöksessä ei ole huomioitu lasten etua.
– Perheen haavoittuvaa asemaa ei ole huomioitu päätöksissä riittävästi. He tarvitsevat hyvin monialaista apua, eikä vielä ole selvitetty vastaanottavan maan edellytyksiä vastata perheen erityisen tuen ja sairaanhoidon tarpeisiin.
Lakimies Wehka-aho painottaa, että perheen isä on saanut lääkäriltään lausunnon, jossa todetaan maastapoistamisen kesken hoitojen olevan riski potilaan terveydelle ja hänen lähipiirilleen.
Lääkärit: Hoidon keskeytyksiä tulisi välttää
Tartuntatautien asiantuntijat eivät voi ottaa kantaa porilaisperheen tapaukseen, mutta kommentoivat hoitoja yleisellä tasolla.
HUS:in infektiosairauksien ylilääkäri Asko Järvinen muistuttaa, että maailman terveysjärjestö WHO on antanut suosituksen, ettei turvapaikanhakijoita siirreltäisi maasta toiseen kesken tuberkuloosihoitojen. Järvisellä ei ole tietoa siitä, että Suomesta olisi poistettu aiemmin sairastuneita kesken hoidon.
– Olen kuitenkin kuullut tapauksista, joissa turvapaikanhakijoita on siirretty kesken hoidon Suomen sisällä.
Satakunnan sairaanhoitopiirin tartuntataudeista vastaava lääkärin Raija Uusitalo-Seppälä haluaa painottaa jatkuvuuden ja valvonnan merkitystä tuberkuloosihoidossa. Hoitovastuun pitää olla selvästi yhden hoitavan tahon käsissä, sillä hoidot ovat pitkiä - aina puolesta vuodesta vuoteen saakka.
Tuberkuloosiin sairastuneen tulee sitoutua säännölliseen hoitoon ja tuberkuloosilääkkeet annetaan päivittäin valvotusti niin, että terveydenhuollon ammattilainen valvoo lääkkeen ottamisen. Näin varmistetaan, ettei hoito jää kesken, eikä siihen tule katkoksia.
Sairauteni myötä mieleen hiipi taas pelko saanko elää vai en.
Tuberkuloosia sairastava isä
Hoidon keskeytyksiin sisältyy suuri riski, sillä hoitamattomana tuberkuloosi voi johtaa jopa kuolemaan. Vaarana on myös lääkkeille reagoimattomien tuberkuloosikantojen synty, jos hoito jätetään kesken tai sitä jatketaan vajaalla hoidolla. Tällöin voidaan Uusitalo-Seppälän mukaan puhua jo globaalista ongelmasta.
– Pitäisin suurena riskinä myös sitä, että käännytetyt turvapaikanhakijat voivat kadota maan alle välttääkseen maastapoistamisen. Tällöin hoitokontakti katkeaa ja tämä voi koitua muidenkin vahingoksi, Uusitalo-Seppälä toteaa.
Saanko elää vai en?
Äiti ja isä taiteilevat molemmat henkisen jaksamisensa äärirajoilla. Äidin silmät täyttyvät kyynelistä ja häpeästä, kun hän myöntää, että hän on jo kerran luovuttanut. Äiti yritti itsemurhaa ja joutui pitkäksi aikaa sairaalahoitoon.
– Enää en tekisi itselleni niin. Lapset ja mieheni tarvitsevat minua.
Isä kamppailee terveytensä, mutta myös menneisyytensä kanssa. Hän kertoo sen tutun tarinan. Poliittisesti aktiivisena toisinajattelijana hän oli kotimaassaan hengenvaarassa. Omien sanojensa mukaan hänet vietiin useita kertoja kodistaan ja kidutettiin.
Vaimo jatkaa tarinaa ja kertoo, että mies ei koskaan halunnut näyttää lapsille kidutuksen jättämiä jälkiä. Isä sanoo haluavansa olla lapsille esikuva. Vahva mies, joka seisoo omilla jaloillaan ja tekee paljon töitä.
– Sairauteni myötä mieleen hiipi taas pelko saanko elää vai en, mies toteaa hiljaa.
Migri: Tartuntatautihoito ei automaattisesti estä karkotusta
Maahanmuuttovirastosta vakuutetaan, että turvapaikkapäätöksissä otetaan huomioon hakijoiden terveydentila. Turvapaikkayksikön tulosalueen johtaja Juha Similä ei voi kuitenkaan ottaa kantaa porilaisperheen tilanteeseen.
Yleisellä tasolla tartuntataudeista puhuttaessa Similä viittaa ulkomaalaislain pykälään 51. Siinä määritellään tilapäinen terveydellinen syy, joka voi estää maasta poistamisen.
Tuberkuloosin sairastaminen ei kuitenkaan tarkoita automaattisesti palauttamisen lykkäämistä. Maasta poistamiselle kesken hoitojen ei ole laissa esteitä. Similä kuitenkin korostaa, että ketään ei siirretä hoidon akuutissa eli tartuttavassa vaiheessa. Huomioitava on myös tarkkaan millaisiin oloihin sairastunutta ollaan siirtämässä.
– On selvitettävä millaisessa vaiheessa hoito on ja mitkä sen tartuntariskit ovat. Mutta on mahdollista, että maasta voitaisiin poistaa kesken hoitojenkin, jos hoito vaan saadaan jatkumaan seuraavassa maassa, Juha Similä toteaa.
Vetoomus Suomen kansalle
Porilaisen Teljän seurakunnan kirkkoherra Kaisa Huhtala kantaa syvää huolta perheen kohtalosta. Hän tutustui heihin viime kesänä, kun eräs seurakuntalainen kertoi perheen ahdingosta.
Huhtala julkaisi toissapäivänä aiheesta nettiadressin, joka on osoitettu sisäministeri Kai Mykkäselle (kok.). Mukana on perheen äidin, Turkan Muradovan vetoomus Suomen kansalle.
– Uskon, että jokainen suomalainen pystyy samaistumaan minuun äitinä. Haluan perheelleni ja lapsilleni vain hyvää. En pyydä mitään liikoja, en mitään suurta. Vain että saisimme jatkaa täällä normaalia elämää, Turkan toteaa.