Pyrkiessään maailman mahtivaltioksi Kiina on laittanut yhä enemmän paukkuja niin sanottuun soft poweriin, pehmeään voimaan.
Pehmeää voimaa on kaikki se, jolla Kiina pyrkii rakentamaan imagoaan ja lisäämään viehätysvoimaansa ulkomailla. Sitä ovat opiskelijavaihto, Kiinan ulkomaille suunnatut mediat, avustusprojektit Afrikassa, mutta myös kungfu-elokuvat ja Ähtärin pandat.
On arvioitu, että Kiina käyttää pehmeään voimaan vuosittain useiden miljardien tai jopa kymmenen miljardin dollarin arvosta varoja. Tarkan luvun tietävät vain Kiinan johtajat.
Kiinan pehmeän voiman vaikutuksia on hankala mitata. Selvää on, ettei Kiina ole länsimaissa onnistunut vaikuttamisessaan kovin hyvin.
– Jos Kiinan soft power -pyrkimykset määritellään mediakeskeisiksi, niin voi todeta, ettei Kiinan läntisessä mediakuvassa ole viime vuosina havaittu merkittävää muutosta. Tämä siis Kiinan huomattavista rahallisista panostuksista huolimatta, sanoo tutkija Jukka Aukia.
Shanghaissa Fudanin yliopistossa stipendiaattina oleva Turun yliopiston tutkijatohtori Aukia on tehnyt väitöskirjansa Kiinan pehmeästä voimasta.
Kiina ei tunnusta uskottavuusongelmaa
Länsimaissa positiivisen Kiina-kuvan rakentaminen on vaikeaa, koska esimerkiksi ihmisoikeusrikokset, opposition tukahduttaminen ja ruokakriisit ovat hyvin ihmisten tiedossa ja mielissä.
Tätä uskottavuusongelmaa Kiina ei näytä pyrkivänkään ratkaisemaan, Jukka Aukia sanoo.
– Oikeastaan päinvastoin, Kiinan keskushallinto on viime vuosina lisännyt kotimaisen kulttuuriteollisuuden valvontaa ja sensurointia. Samalla sen pitäisi tuottaa pehmeän voiman tuotteita, jotka otettaisiin kansainvälisesti hyvin vastaan. Tässä on ristiriita, jota ei yksinkertaisesti haluta tai pystytä näkemään, Aukia sanoo sähköpostihaastattelussa.
Juuri nyt Kiinan julkisuuskuvaa länsimaissa koettelee rankasti matkapuhelinjätti Huaweihin kohdistuvat vakoiluepäilyt.
– Vakoilusyytökset totta kai vahingoittavat Kiinan mainetta. Toisaalta tilanne antaa Kiinan johdolle mahdollisuuden syyttää länttä tekopyhyydestä ja Kiina-fobiasta. Näitä tilaisuuksia jätetään harvemmin käyttämättä.
Tavoitteena nostaa suosio talouden tasolle
Kiina alkoi kiinnittää enemmän huomiota kulttuurivientiin 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa. Pehmeästä voimasta alettiin puhua viimeistään viisi vuotta sitten, kun presidentti Xi Jinping julisti, että Kiinan on luotava itsestään hyvä kertomus ja kommunikoitava paremmin muun maailman kanssa.
– Xi Jinping on usein todennut, että Kiinan tulisi lisätä kansainvälistä suosiotaan vastaamaan maan taloudellista painoarvoa. Xi mainitsee yleensä pehmeän voiman samassa yhteydessä, jossa toivoo Kiinan kertovan paremmin oman tarinansa maailmalle, sanoo tutkija Jukka Aukia.
Imagon rakentaminen on Kiinalle koko ajan tärkeämpää sen pyrkiessä maailman johtavaksi valtioksi vuoteen 2049 eli Kiinan kansantasavallan 100-vuotispäivään mennessä.
– Kiina haluaa kasvattaa pehmeää voimaa, jotta se pystyy paremmin hyödyntämään kehittyviä talouksia, muokkaamaan kansainvälisen hallinnon normeja ja yleensä kasvattamaan vaikutusvaltaansa, Aukia summaa.
Kiina itse näkee myös uuden silkkitien osana pehmeää voimaansa.
Monissa Afrikan maissa ja esimerkiksi Venäjällä ihmisillä on Kiinasta mielipidekyselyjen mukaan hyvinkin positiivinen käsitys. Yhdysvalloissa, Euroopassa ja useissa Kiinan naapurimaissa suhtautuminen on paljon kriittisempää.
Konfutse-instituutteja on jo yli 500
Näkyvä osa Kiinan pehmeää vaikuttamista on kulttuurivienti. Kiinan kieltä ja kulttuuria edistäviä Konfutse-instituutteja on perustettu vilkkaalla vauhdilla yliopistojen yhteyteen suurimmassa osassa maailman maita.
Nykyisellään Kiinan opetusministeriön alaisuudessa toimivia instituutteja on 548 142 maassa. Yksi niistä toimii Helsingissä.
Verkosto on laajentunut nopeasti, sillä ensimmäinen Konfutse-instituutti perustettiin Etelä-Korean Souliin vuonna 2004.
– Mitä tulee julkiseen diplomatiaan, niin siinä Kiina panostaa erityisesti mediaan ja koulutusvaihtoon, Jukka Aukia toteaa.
Kiina onkin maailman halutuimpia vaihto-opiskelun kohteita, toissa vuonna kolmanneksi suosituin. Kiinassa opiskeli tuolloin yli 440 000 ulkomaalaista vaihto-opiskelijaa. Kiina myös tukee taloudellisesti joidenkin maiden opiskelijoita.
Vastaavasti kiinalaisia vaihto-opiskelijoita oli ulkomailla toissa vuonna yli 600 000.
– Kiina lähettää kiinan kielen ja kulttuurin opettajia ulkomaille. Kiinaa on myös syytetty kansainvälisten opiskelijajärjestöjen kautta vaikuttamisesta.
Liialliseen vaikuttamiseen on reagoitu muutamissa yliopistoissa. Yhdysvalloissa Chicagossa ja Pennsylvaniassa ja Tukholmassa Konfutse-instituutteja on suljettu, koska niitä on epäilty Kiinan valtion vaikuttamispyrkimyksistä. Yleensä instituuttien hyöty on kuitenkin koettu molemminpuoliseksi.
Kiina kasvattaa mediaverkostoaan
Kiina on kasvattanut mediaverkostoaan vauhdilla. Valtion uutistoimistolla Xinhualla on määrä olla 200 toimistoa ulkomailla ensi vuoteen mennessä.
Kiinan media tekee paljon englanninkielisiä raportteja erityisesti Afrikasta. Valtiontelevision CCTV:n Afrikka-jutuissa kuvissa ovat usein kiinalaiset avustustyöntekijät.
Lännessä Kiinan media mielletään propagandaksi, mutta Jukka Aukia arvioi, että Kiinalla olisi median saralla mahdollisuuksia, jos se alkaisi noudattaa vapaan journalismin pelisääntöjä. Ei tosin ole mitään merkkejä siitä, että näin tapahtuisi.
– Näkisin, että läntisen lehdistön perinteisille toimintatavoille aidon vaihtoehdon tarjoaminen olisi potentiaalinen keino nostaa Kiinan kansainvälistä profiilia. Kuuluvamman äänen antaminen kehittyville maille voisi kiinnostaa globaalia yleisöä, mutta vain jos se tehdään jonkinasteisella vilpittömyydellä. Eli toiminnan pitäisi olla toimittaja- ja uutiskanavalähtöistä eikä ylhäältä alas annettua määräilyä.
Vaurastumisen esimerkki on vahvaa pehmeää voimaa
Kehitysmaissa Kiinan vahvinta pehmeää voimaa on sen esimerkki kansan vaurastumisesta. Satojen miljoonien kiinalaisten nouseminen pois köyhyydestä on Afrikasta katsottuna vaikuttavaa.
Afrikassa Kiinan investoinnit infrastruktuuriin ovat tuoneet suosiota ja Kiinan julkikuva onkin siellä parempi kuin muualla maailmassa. Esimerkiksi Etiopiassa, Ghanassa ja Malissa kolme neljäsosaa vastaajista on suhtautunut Kiinaan myönteisesti mielipidekyselyissä.
Tutkija Jukka Aukia sanookin, että Kiinan kehittyvistä maista saama tuki on pehmeän voiman voitto. Tavallinen kansa ei kuitenkaan ole Afrikassa aina hyötynyt Kiinan läsnäolosta, mutta eliitti usein sitäkin enemmän.
Kiina on luonut tiiviit suhdeverkostot valtiojohtajiin ja valtionyhtiöiden ympärille.
– Kehittyvissä maissa, joissa poliittinen ja taloudellinen ympäristö on vähemmän ”institutionaalisesti suojattu”, kiinalaiset toimijat pitävät yllä kahdenvälisiä suhteita poliittiseen, taloudelliseen ja sotilaalliseen johtoon. Tämä soft power -lähestyminen on leimallista Kiinan toimille Afrikassa.
Kiinan lähestymistapa Afrikkaan on erilainen kuin länsimaiden. Kiina on perinteisesti korostanut, ettei sillä ole siirtomaaisännän menneisyyttä eikä se halua sekaantua Afrikan maiden sisäisiin asioihin.
Kiina on painottanut Afrikan maiden suvereniteettia eikä se ole asettanut projekteilleen ehtoja vaikkapa demokratian tai ihmisoikeuksien noudattamisen suhteen. Osa tätä ovat lahjoitukset, korottomat lainat ja esimerkiksi maatalouden ja terveydenhuollon koulutusohjelmat.
Kyse ei ole pelkästään luonnonvaroista
Kiina vie Afrikasta eniten luonnonvaroja maailmassa: öljyä, mineraaleja ja raakamateriaaleja. Yhtälailla Afrikan markkinat ovat Kiinalle erittäin tärkeät, se tuo mantereelle eniten kuluttajatuotteita.
Pehmeä vaikuttaminen on voimakasta Kiinan resurssien tarpeen takia, mutta ei pelkästään sen takia.
– Luonnonvarojen turvaamisen lisäksi Kiina näkee Afrikan halukkaana yhteistyökumppanina muokkaamaan kansainvälistä päätöksentekoa. Siksi sinne suunnataan myös pehmeän voiman resursseja.
Kiina onkin saanut Afrikan valtioilta tukea esimerkiksi YK:ssa ja muissa kansainvälisissä järjestöissä.
Silti Kiinan julkikuva on Afrikassakin kaukana puhtoisesta. Monissa mantereen maissa Kiinaa syytetään uuskolonialismista ja luonnonvarojen riistämisestä. Usein Kiina tuo rakennusprojekteihin ja vaikkapa kaivoksiin työntekijät Kiinasta, mikä on omiaan lisäämään kritiikkiä.
Pehmeän voiman onnistumisia ovat myös muutamat hittielokuvat
Tutkija Jukka Aukia arvioi, että eräät Kiinan suurimmista onnistumisista pehmeän voiman käytössä länsimaissa löytyvät viihteestä. Pehmeän voiman ja propagandan välinen ero on veteen piirretty viiva.
– Elokuvat Hiipivä tiikeri ja piilotettu lohikäärme ja Hero otettiin lännessä hyvin vastaan. Toisaalta Kiina-tutkijat eivät ole löytäneet yksimielisyyttä siitä, voidaanko niitä pitää Kiinan valtion propagandana vai ei. Ehkä ne siksi voitaisiin luokitella onnistuneiksi kiinalaiseksi pehmeän voiman tuotteiksi.
Aivan kuten Hollywood-elokuvat tarjoavat myönteistä kuvaa Yhdysvalloista, pyrkii Kiina samaan omassa elokuvatuotannossaan.
Viime vuosina monet kiinalaiset elokuvat ovat menestyneet lännessäkin, mutta yleensä ne eivät tavoita suuria yleisöjä länsimaissa. Aukia toteaa, että samalla kun elokuvien merkitys viihdeteollisuudessa kasvaa, on niillä yhä enemmän painoa myös Kiinan soft power -pyrkimyksissä.
– Viimeisimpää esimerkkiä voi nyt katsella Suomessakin Netflixistä. The Wandering Earth -niminen scifileffa on tuottanut maailmanlaajuisesti yli 700 miljoonaa dollaria.
Kiinan tavoitteena on vaikuttaa länsimaiden nuoriin elokuvilla, mutta se on vaikeaa.
– Tähän kai pyritään, mutta niin kauan kuin valtio kontrolloi ja sensuroi elokuvateollisuutta, kiinalaiset filmit tuskin saavuttavat sen suurempaa kansainvälistä suosiota.
– Nykyään kotimaisista elokuvista pyritään Kiinassa sensuroimaan länsimaiset arvot, tupakointi, seksuaalivähemmistöt, tatuoinnit ja miesten korvakorut. Näillä eväillä ei voi povata jättimenestystä ainakaan läntisen yleisön parissa.
Lisää aiheesta:
Analyysi: Suomi pääsi Kiinan syleilyyn – Pandamaat eivät mesoa ihmisoikeuksista
Kiina havittelee uutta Silkkitietä – tarjolla 890 miljardin investoinnit
Aiheesta muualla:
ChinaPower: Is China’s soft power strategy working?
Council on Foreign Relations: China’s Big Bet on Soft Power
The Financial Times: Confucius Institutes: cultural asset or campus threat?