Maaliskuussa selvisi, että tapahtumat pitää perua. Niin teki myös pääkaupunkiseudun suurin jazztapahtuma April Jazz Matti Lappalaisen johdolla.
– Sitten tuli lamaannus, espoolaisfestivaalin johtaja sanoo.
Valo alkoi kajastaa tunnelin päässä, kun festivaalin järjestäjät huomasivat kulttuuritarjonnan suosion sosiaalisessa mediassa. Miksei jazzfestivaalikin voisi laittaa kortea kekoon?
Nopeasti syntyi yhteistyökuvio, jota Lappalainen kuvaa sanalla monimutkainen. Järjestäjät pohtivat, onko April Jazz peräti ensimmäinen jazzfestivaali, joka järjestetään alkuperäisessä aikataulussa, mutta digitaalisessa muodossa.
– Uudet yhteistyökumppanit, uusi tiimi, puolet artisteistakin uusia. Kaikki noin kahdessa viikossa. Se oli aikamoinen pyöritys 24/7, ja nyt jo vähän hymyilyttää, Lappalainen sanoo lauantaina ennen nelipäiväisen suoratoistofestivaalin kahta päätöskonserttia.
Lappalainen ja hänen johtamansa Espoo Big Band ry sai taakseen tukijoita Espoon kaupungista Music Finlandiin.
– Riskit ovat jakautuneet useamman yhteistyökumppanin kesken. Olen ylpeä siitä, että mukana on sitoutuneita tahoja.
Jo lauantaina Lappalainen uskalsi arvioida festivaalin onnistuneeksi. April Jazz lähetti suorana verkossa neljän päivän aikana yhteensä kahdeksan konserttia. Varsinaista lipunmyyntitavoitetta ei poikkeusoloissa ollut.
– Tämä kansa on ennenkin tarponut virtaavan veden yli kulttuurin voimalla. Nyt kysyntää on myös tällaiselle festivaalille. Se on iloinen asia.
"Lisäarvoa pitää olla, jotta ihmiset ostavat lipun"
Suoratoistofestivaalin etuja ovat rajattomuus ja saavutettavuus. Järjestäjät saivat viestejä näidenkin päivien aikana Japanista saakka. Konserttien välissä festivaali lähetti etukäteen tehtyjä englanninkielisiä artistihaastatteluita.
– Silloin kysymys on heti kansainvälisestä tapahtumasta. Nämä ovat pieniä juttuja, mutta lisäarvoa pitää olla, jotta ihmiset ostavat lipun.
Festivaalin päätyttyä on analysoinnin aika.
– Siitä tulee mielenkiintoista. Mikä meni hyvin, ja mitä voisi kehittää? Kehittämistä riittää, vaikka meininki on ollut hyvä.
Sunnuntaina Lappalainen arvioi, että festivaali keräsi yhteensä toistatuhatta kävijää. Tarkkaa dataa hän ei vielä ole saanut käsiinsä.
Suoratoistokonsertissa yleisö pääsee esiintyjien iholle
Käytännön syistä ja turvallisuusmääräyksistä johtuen festivaalilla tänä vuonna esiintyneet kokoonpanot ovat pieniä. Ja juuri siksi ne sopivat erityisen hyvin suoratoistokonsertteihin, Lappalainen huomauttaa.
– Pyrin kuratoimaan sellaisia esityksiä ja esiintyjiä, joita voidaan tuoda ehkä jopa paremmin esille kuin perinteisissä yleisökonserteissa.
Esimerkkinä festivaalijohtaja mainitsee perjantaina esiintyneen Tatu Rönkön, joka soitti konsertissaan muun muassa muovipulloja ja metallitölkkejä.
– Se on inspiroivaa ja kiehtovaa, miten hän tekee synteettisistä materiaaleista orgaanista musiikkia. Yleisö pääsee katsomaan tekemistä läheltä ja eri kuvakulmista. Äänenlaadussakaan ei ole häiriötekijöitä riippuen toki siitä, missä lähetystä katsoo.
Lappalainen uskoo, että striimit ovat tavalla tai toisella osana festivaalien ohjelmaa vielä pandemian jälkeen.
– Se on tietyllä tavalla jopa intiimimpää, ja vuorovaikutus on erilaista. Missään nimessä tämä ei korvaa sitä vuorovaikutusta yleisön edessä, se on ihan toinen juttu, mutta näin voidaan tuoda esiin uusia elementtejä, jotka selvästi kiinnostavat.
Pandemia vei muusikot luovuuden lähteille
Päätöspäivänä festivaalilla esiintyivät Kari Ikonen Solo ja Time Machine, jonka riveissä soittavat rumpali Joonas Kaikko, kitaristi Marzi Nyman, basisti Nipa Ryti ja kosketinsoittaja Lenni-Kalle Taipale.
Nyman ja Taipale komppaavat festivaalijärjestäjää siinä, että juuri nyt saattaa olla oikea aika viedä suoratoistokonserttien mahdollisuudet uudelle tasolle.
– Vielä haetaan sitä, mikä niiden luonto on, mutta mitä kaikkea luovat ihmiset voivat tästä kehittää? Sieltä löytyy ihan varmasti kultakimpaleita, ja jutut menevät eteenpäin nopeasti, Nyman sanoo.
– Miksei vaikkapa April Jazzissa voisi ensi vuonna olla konseptina striimitorstai, jonka avulla festivaalin voisi viedä yhdeksi illaksi tavallaan myös ulkomaille, Taipale ehdottaa.
Suomen työllistetyimmille muusikoille pandemia on paitsi uhka myös mahdollisuus löytää luovuuden lähteille. Sen huomaa jo Time Machinen soundcheckissä, jossa muusikot ottavat ilon irti improvisoimalla sitä sun tätä.
– Mulle on luovuuden kannalta tärkeää, että on kunnossa fyysisesti ja henkisesti. Tämä tilanne on antanut mahdollisuuden pitää itsestään huolta. Sitä kautta luovuuskin herää kuin pikkupojalla, Taipale sanoo.
– Kerrankin on aikaa! Ei tarvitse tehdä asioita tiettyyn deadlineen mennessä. Siitä vapautuu aikaa kaikelle hölmöilylle, Nyman komppaa.
Huippumuusikoille jazz on kuin hiekkalaatikko täynnä mahdollisuuksia.
– Hölmöily on juuri sitä, mitä me teimme Marzin kanssa aikanaan. Molemmilla ura lähti käyntiin hölmöilyllä. Teimme asioita, jotka ovat kivoja, Taipale toteaa.