Ydinaseiden maailma on nurinkurinen. Tammikuussa astuu voimaan YK:n ydinaseet kieltävä sopimus.
Sen komeasta nimestä ja jalosta tavoitteesta huolimatta Suomi ei ole mukana – eivät myöskään muut Pohjoismaat. Allekirjoittajista puuttuvat myös ydinasevallat.
Suurlähettiläs Jarmo Viinanen muistuttaakin, että Suomen viiteryhmä ei ole liittynyt Ydinaseiden kieltosopimukseen. Säteiluturvakeskuksen STUK:n seminaarissa keskiviikkona puhunut Viinanen kantoi huolta siitä, että uusi sopimus voi pikemminkin rapauttaa kuin vahvistaa ydinaseiden valvontaa.
Sopimuksella ei Viinasen mukaan ole juuri käytännön merkitystä:
– Se ei aiheuta lisävelvoitteita, eikä poista yhtään ydinasetta, sanoo hän.
Ulkoministeriön näkemyksen mukaan sopimus ei myöskään tule muodostamaan kansainvälistä normia, joka kieltäisi ydinaseet.
Rauhanliike: "Kieltosopimuksesta tulee tapaoikeutta"
Rauhanliikkeessä asia nähdään toisin. Rauhanliiton toiminnanjohtaja Laura Lodenius sanoo Ylen haastattelussa, että voimaan tultuaan on sopimus osa kansainvälistä tapaoikeutta.
Suomen YK-liiton mukaan tapaoikeus "koskee periaatteessa kaikkia valtioita ilman niiden erillistä hyväksyntää". Tämä ei kuitenkaan toteudu helposti, vaan vaatii tuekseen sen, että kyseistä käytäntöä yleisesti noudatetaan valtioiden välillä.
Laura Lodenius puolestaan katsoo, että uusi sopimus ei uhkaa vanhaa ydinsulkusopimusta, vaan täydentää sitä.
– Taustalla on myös ajatus siitä, ettei ole oikein puolustaa ydinaseita, sanoo Lodenius.
– Nykyiset ydinasevallat ovat tuudittautuneet luulemaan, että ne saavat pitää aseistuksensa loputtomiin, ja ovat nyt hermostuneet.
UM: "Ydinsulkusopimus on parempi tuki"
Suurlähettiläs Jarmo Viinasen mukaan ydinaseet kieltävä sopimus jättää kuitenkin epäselväksi, miten sen määräykset vaikuttaisivat yhteistyöhön ydinasevaltojen ja niiden liittolaisten kanssa. Suomen ulkoministeriössä nähdään, että sopimus saattaa jopa johtaa kansainvälisten standardien höltymiseen.
Viinanen katsoo, että uuden sopimuksen sijasta on syytä tukeutua perinteiseen ydinsulkusopimukseen. Ydinsulkusopimukseen on sitoutunut viisi ydinasevaltaa, Yhdysvallat, Venäjä, Britannia, Ranska ja Kiina. Se on Viinasen mukaan toiminut käytännössä hyvin.
Ydinasein ovat kuitenkin varustautuneet myös eräät muut maat. Tällaisia ovat toistensa kanssa vastakkain olevat Intia ja Pakistan. Yleisen arvion mukaan myös Israelilla on ydinase. Ongelmallisimpana Viinanen pitää Pohjois-Koreaa, joka säännöllisesti uhittelee varusteluohjelmallaan.
Uuden, ydinaseet kieltävän sopimuksen tullessa voimaan joudutaan tilanteeseen, jossa ydinasevallat ovat niiden aseistusta säätelevän sopimuksen ulkopuolella. Rauhanliikkeessä halutaan kuitenkin uskoa muutokseen.
Rauhanliike uskoo muutokseen
– Maailma muuttuu. On paljon sellaista kehitystä, joka on aluksi näyttänyt mahdottomalta, sanoo Lodenius.
– Ja onhan myös valtioita jotka ovat vapaaehtoisesti lopettaneet ydinaseen kehittämisen, kuten Ruotsi tai Etelä-Afrikka, muistuttaa Lodenius.
Lodeniuksen mukaan uuden sopimuksen on nyt allekirjoittanut yli sata valtiota, ja ratifiointejakin on jo 50. Norja ja Ruotsi olivat aluksi mukana sopimuksen valmisteluissa, mutta päättivät sitten vetäytyä.
Lodenius syyttää ydinasevaltoja painostuksesta, kun YK:n piirissä nousi liike ydinaseiden kieltämiseksi.
– Eräät Euroopan maat, kuten Itävalta ja Irlanti, ovat kuitenkin edelleen sopimuksen takana.
Suomi innostui ydinsulkusopimuksesta
Suomen historia ydinsopimusten parissa ulottuu jo 50 vuoden päähän. Suomi allekirjoitti ja ratifioi ensimmäisten joukossa sopimuksen, joka tuli voimaan maaliskuussa 1970.
Suomea YK:ssa edustanut Max Jakobson oli edistänyt ydinsulkusopimuksen syntyä. Maa etsi sen kautta tukea puolueettomuuspolitiikalleen.
Säteilyturvakeskus STUK:in seminaarissa puhunut tutkija Petri Paju muistutti, että vähän myöhemmin 1970-luvun alussa Suomen annettiin ensimmäisenä allekirjoittaa myös ydinmateriaalin valvontaa koskeva sopimus . Tämä tulkittiin tunnustukseksi ydinsulkusopimuksen edistämisestä.
"Atomivoima" tuli muotiin 1960-luvulla
Tie Suomen aktiivisuuteen oli pitkä. Sotien jälkeen maa oli pyrkinyt aluksi pysymään erossa koko asiasta, joka tunnettiin sotaisesta käyttötarkoituksestaan – "atomipommista" ja kilpavarustelusta Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välillä.
Suomessa koettiin, että maalla oli kaikki syyt pysytellä mahdollisimman kaukana suurvaltojen vastakkainasettelusta.
Ydinsulkusopimus tarjosi tästä ulospääsyn. Petri Pajun mukaan sopimus sopi tähän, yhdistyihän sen pääkohdissa ydinaseiden leviämisen estäminen, ydinaseriisunta ja ydinenergian turvallinen käyttö.
Lisäksi "atomivoimana" tunnettu energia oli 1960-luvulla tullut muotiin myös rauhanomaisissa tarkoituksissa.
Suomen ensimmäisestä Loviisaan rakennetusta ydinvoimalasta tulikin sitten kuin maan silloisen tilanteen symboli. Ydinreaktori tilattiin idästä, mutta laitos sai suojakseen läntiset turvarakenteet. Voimala otettiin käyttöön vuonna 1977.
Varovaiselle Suomelle oli tärkeää hoitaa ydinvoimalan tarkastuksetkin ilman, että käynnit saattaisivat eri ilmansuunnista tulevia valtuuskuntia vastakkain.
Ydinvoiman ja asevarustelun hillitsemisyritysten historiassa kaikuvatkin käsitteet menneiltä vuosikymmeniltä.
Presidentti Urho Kekkosen hanke Pohjolan ydinaseettomasta vyöhykkeestä muistettiin mainita aika ajoin, ja 1980-luvulla suuret mielenosoitukset kokosivat suomalaisiakin vastustamaan lännen risteilyohjuksia.
NL:n hajoaminen uhkasi kaaoksella
1990-luvulla Euroopan järjestys olikin jo mullistunut, kun Neuvostoliiton hajoaminen synnytti uhan ydinasemateriaalien leviämisestä. Tarkastuksilla oli kysyntää.
Turun yliopiston tutkijan Petri Pajun mukaan suomalaisten asiantuntijoiden tapana on ollut toimia pikemminkin insinöörin kuin poliitikon tavoin, mikä näkyy näiden roolissa ydinmateriaalivalvonnan teknologian kehittäjänä.
Puoli vuosisataa voimassa ollut ydinsulkusopimus on auttanut hillitsemään ydinaseiden leviämistä. Suurlähettiläs Jarmo Viinanen muistuttaa, että ilman sitä ydinaseiden arvioitiin leviävän jopa kolmenkymmenen valtion käyttöön. Sopimuksen avulla tämä on vältetty.
Myös rauhanaktivisti tunnustaa sopimuksen hyödyllisyyden:
– Ydinsulkusopimus on onnistunut jarruttamaan ydinaseiden leviämistä, sanoo toiminnanjohtaja Laura Lodenius mutta jatkaa, että ydinasevallat eivät näytä olevan luopumassa aseistuksestaan.
– Jarru ei enää toimi. Kun vakiintuneet ydinasevallat pitävät kiinni aseistaan, niin myös eräät Lähi-Idän valtiot saattavat alkaa havitella ydinasetta, sanoo Lodenius.
Yritykset laajentaa ydinaseettomuuden piiriä ovatkin joutuneet vastatuuleen. Yrityksistä suitsia Iranin ydinohjelmaa on tullut kansainvälisen politiikan ja tarkastusten vakioaihe, joka on pysynyt ulkomaanuutisissa näihin päiviin.
Kansainvälisen politiikan todellisuuteen törmäsi myös Suomen pyrkimys edistää Lähi-Idän ydinaseettomuutta. Hanke kaatui 2010-luvulla alueen jännitteisiin sekä Venäjän toteuttamaan Krimin valtaukseen, joka romahdutti suurvaltojen suhteet.
Voit keskustella ydinaserajoituksista jutun lopussa sunnuntaihin klo 23 saakka.
Lähteet: Petri Paju: Ydinsulku ja Suomi – 50 vuotta ydinsulkusopimuksen kansallista toimeenpanoa
Lue myös: YK kielsi ydinaseet – Ydinasevallat boikotoivat sopimusta ( 2017 )
- Neuvottelut kaikkien ydinaseiden kieltämisestä alkavat – Suomi: haitallista (2017 )
- SDP, vihreät ja vasemmistoliitto: Suomen liityttävä YK:n ydinasekieltosopimukseen (2017 )
Kuuntele myös: Harri Alanne: Pommin varjossa - Ydinaseiden leviämistä estävä ydinsulkusopimus tuli voimaan vuonna 1970.