Kelan tukia epäillään huijatun viime vuonna noin 12 miljoonalla eurolla. Väärinkäytösepäilyjä vietiin poliisin tutkittavaksi 1309. Tästä kertoi Helsingin Sanomat alkusyksystä.
Sosiaaliturvan huijaukset ovat oikeastaan joskus hyvä asia. Niitä pitäisi olla lisää. Näin sanoi Tampereen yliopiston hallintotieteiden apulaisprofessori Pauli Rautiainen.
Juttelin Rautiaisen kanssa elokuussa toista juttua tehdessäni.
Rautiaisen heittämä ajatus perustui aineistoon, jonka mukaan sosiaalietuuksien väärinkäyttö vaikuttaa perheväkivallan määrään. Siis: lapsia tai puolisoita pahoinpidellään vähemmän, jos huijauksia on enemmän.
Se että sosiaaliturvahuijauksilla ja perheväkivallalla on yhteys, on asia, jota harva tulee ajatelleeksi.
Se on esimerkki arvaamattomista vaikutuksista. Ne voivat olla hyviä, huonoja tai melko neutraaleja, mutta ihmisen arkijärjelle ne ovat todella vaikeita hahmottaa.
Toimittaja Mari Mannisen tuore kirja Hyvät aikeet - Miksi autamme ja mitä siitä seuraa? sisältää toisen esimerkin.
Manninen kertoo, kuinka hyvää tarkoittavat auttajat matkustavat kehitysmaiden orpokoteihin tekemään vapaaehtoistyötä ja hoitamaan lapsia. Se on luonut orpokotiturismista bisneksen: lapsia ostetaan köyhistä perheistä orpokoteihin, jotta turisteilta saataisiin rahaa.
Esimerkiksi Kambodžassa turistit piipahtavat leikkimässä lasten kanssa orpokodeissa. Äärimmillään lapsia pidetään nälässä ja puetaan ryysyihin, jotta turistit heltyisivät antamaan rahaa.
Hyvää tarkoittavan auttamisen seuraus onkin lisääntyvä kurjuus.
Kuten Manninen korostaa, tämä ei tarkoita tietenkään, että auttamista seuraa väistämättä kurjuus.
Apu on tarpeen, mutta kuten terveydenhoidossa, väärä lääke voi vain pahentaa oireita. Viisautta on tutkia, tepsiikö lääke.
Suurin ongelma on usein se, että kaikkia kustannuksia ei sisällytetä laskelmiin.
Usein niitä on vaikea arkijärjellä selvittää.
On paljon asioita, joiden suoraa vaikutusta on vaikea laskea. Siksi ne jätetään huomiotta.
Usein vaikutukset tiedetään, mutta jos ne eivät ole suoraan koettavissa, ne jätetään huomiotta.
Orpokotiturismi tuntuu auttamiselta. Siksi se jatkuu edelleen.
“Meillä on hyvät aikeet, mutta olemme sangen sokeita sekä apumme syistä että seurauksista”, Mari Manninen kirjoittaa.
Klassinen vastaava esimerkki ovat ympäristöasiat tai vaikkapa luonnonvarojen käyttö.
Taloustieteen piiriin on syntynyt kokonainen ala, ympäristötaloustiede. Sen ajatuksena on ollut, että saastuttamista ja luonnonvarojen käyttöä ei huomioida taloustieteessä haittoina.
Kustannuksista jäävät siis laskematta kustannukset ympäristölle.
Taloustieteessä on vasta viimeisen parinkymmenen vuoden aikana tajuttu, että myös ympäristölle tulee lasku.
Ympäristötaloustiede tutkii markkinoiden epäonnistumista, kiteyttää ympäristötaloustieteilijä, apulaisprofessori Lassi Ahlvik Helsingin yliopistosta.
Soitin Ahlvikille, joka selitti ympäristötaloustieteen perusidean näin: Nyt useiden tuotteiden hinta ei ota huomioon kaikkea. Hinta esimerkiksi sähkölle on liian matala, koska se tulee vain siitä kulusta, joka tuottajalle tulee. Jos vaikka sähkön tuottaja ostaa hiiltä ja polttaa sen, hän maksaa vain ostamastaan hiilestä. Hiilen poltossa pitäisi kuitenkin ottaa huomioon kaikki sen yhteiskunnalliset kustannukset, kuten ilmansaasteet ja hiilidioksidipäästöt.
Päästökauppa on tietenkin yritys hinnoitella päästöjä.
Ongelma on, että ilmastolle on vaikea panna hintaa. Miten ilmaston lämpeneminen vaikuttaa satoon, ihmisten elämään ja talouteen? Miten vaikkapa kuivuutta tai merenpinnan nousun kaikkia vaikutuksia laskea – ja vaikutukset kun voivat ulottua satojen vuosien päähän?
Mitä monimutkaisempi vaikutusketju, sitä useammin moni nostaa kätensä pystyyn. Parempi olla tekemättä mitään.
Typerä ja kyyninen sanonta kuuluukin: Tie helvettiin on päällystetty hyvillä aikeilla.
Eihän se niin mene, että hyvät aikeet olisivat pahasta. Lopputulosten vaikutuksia vain ei osata aina arvata. Mitä monimutkaisempi järjestelmä, sitä enemmän muuttujia.
Mitä tulee alussa mainittuun sosiaaliturvavilppiin: Pauli Rautiaisen tarjoama lääke ongelmiin ei ole lisätä vilppiä, vaan parantaa universaalia perusturvaa.
Heikki Valkama
Kirjoittaja on kirjailija ja Ylen toimittaja, joka päätti verhoiluttaa sohvan, vaikka uuden ostaminen olisi kaikkien kulujen jälkeen tullut halvemmaksi. Oppiarvoltaan Valkama on valtiotieteen maisteri, pääaineena taloushistoria.
Blogista voi keskustella 19.12. klo 23.00 saakka.
Lue myös
Pomot käyttävät työmatkoihin enemmän aikaa kuin duunarit – etätyöt tasasivat työmatkat
Heikki Valkama: “Valintamme ei osunut tällä kertaa sinuun” – työnantajakin voi mokata työnhaun