Kuka olisi uskonut. Viisi vuotta vanha teatterikappale nousee maailman mahtavimpiin kuuluvan viihdejätin suoratoistopavelun vetonaulaksi.
Vuonna 2015 Broadwaylla ensi-iltansa saaneen Hamilton-musikaalin taltiointi näyttää nousevan vuoden katsotuimmaksi suoratoistoelokuvaksi ainakin Yhdysvalloissa. Arviot ovat hieman varovaisia, sillä Disney+ -palvelu ei kerro katsojalukujaan. Luvut perustuvat ulkopuolisten yritysten analyyseihin.
Musikaali kuvattiin ja taltioitiin Broadwaylla vuonna 2016, ja se on ollut nähtävänä suoratoistopalvelu Disney+:ssa tänä vuonna.
Syyskuussa myös suomalaiset Hamilton-fanit pääsivät nauttimaan musikaalista, kun Disney+ starttasi täällä.
Tiedoksi teille, jotka ette ole musikaalista aiemmin kuulleet: kun musikaali sai aikoinaan loistavat arviot Broadwaylla, sen musiikki levisi suosituksi myös Spotifyssa ympäri maailman. Hamilton on on voittanut draama-Pulitzerin ja 11 Tony-palkintoa, seitsemän Olivier-palkintoa ja Grammyn.
Suomessa on teinejä, jotka osaavat laulaa teoksen hiphop-vivahteisen musiikin alusta loppuun ja lopusta alkuun. Myös teatteriväen joukosta löytyy tosifaneja. Musikaalin soundtrack on pyörinyt heidän kuulokkeissaan satoja kertoja, sanat ja tarinat ovat tulleet tuttujakin tutummiksi. Siis ilman, että he ovat nähneet vilaustakaan itse esityksestä, jonne lippujen hankkiminen on vaatinut paitsi rutkasti rahaa myös taitoa ja kärsivällisyyttä.
New Yorkin Broadwayn lisäksi musikaalia on esitetty Lontoon West Endissä. Molemmissa paikoissa esitykset on nyt keskeytetty koronaviruksen vuoksi.
Oman musikaalinsa arvoinen puoliso
Musikaalin päähenkilö, Alexander Hamilton, on yksi Yhdysvaltain niin sanotuista perustajaisistä. Perustajaisä-nimitystä käytetään poliittisista johtajista, jotka joko allekirjoittivat Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen, auttoivat maata itsenäistymään tai olivat merkittävässä roolissa maan perustuslain laatimisessa. Heistä tunnetuin on George Washington, jonka oikeana kätenä Hamilton tunnetaan.
Alexander Hamilton kuoli kaksintaistelussa vanhan kilpakumppaninsa Aaron Burrin kanssa. Tähän loppuu myös hänestä kertova hittimusikaali.
Kun Hamiltonin kaksintaistelussa käyttämä ase kolahtaa näyttämön lattiaan, loppukohtauksessa aletaan laulaa siitä, mitä tapahtuu miehen kuoleman jälkeen. Hamiltonin vaimo, Elizabeth Schuyler Hamilton, kertoo musikaalihahmonsa suulla elävänsä vielä 50 vuotta miehensä jälkeen.
Näin tapahtuikin. Schuyler Hamilton ryhtyi järjestämään miehensä valtavaa arkistoa, kirjeitä, dokumentteja, kirjoituksia. Samaan aikaan hänestä kehkeytyi yhteiskunnallisesti aktiivinen hyväntekijä, filantrooppi.
Eliza Schuyler Hamilton eli liki satavuotiaaksi.
Ei ihme, että hänen sanotaan ansaitsevan oman musikaalinsa.
Orjaisännän seurapiiritytär
Elizabeth Schuyler syntyi vuonna 1757. Hänen perheensä oli New Yorkin osavaltion pääkaupungin Albanyn kermaa. Schyulerin isä oli Yhdysvaltain vapaussodan kenraali ja äiti Albanyn varakkaimpiin kuuluvan van Rensselaerin perheen tytär.
Perheen neljästätoista lapsesta varttui aikuisiksi alle kymmenen. Suurta perhettä palveli joukko orjia. Elizan isän kerrotaan olleen yksi New Yorkin osavaltion suurimmista orjaisännistä.
Orjuus Yhdysvalloissa liitetään usein etelävaltioihin, mutta orjatyövoiman käyttö oli tavallista myös muualla.
Orjat luettiin osaksi perheiden omaisuutta siinä missä kiinteistöt, hopeat ja hevosetkin. Perheen vanhimmalla pojalla oli perintäoikeus taloon tai tilaan. Toiseksi vanhimmalle jätettiin orjia. Orjat saattoi helposti muuttaa rahaksi, sillä orjakauppa kävi vilkkaana Yhdysvalloissa 1860-luvulle asti.
Eliza sai ajan mukaisen seurapiirineidin kasvatuksen. Hän opiskeli kotona ja osoittautui notkeaksi älyltään.
Koko Schuylerin vaikutusvaltainen perhe ihaili nuorta Alexander Hamiltonia. Kenraali Washingtonin alaisuudessa työskentelevää seurapiirien lemmikkiä pidettiin nuorena nerona. Ehkä perheen ihannointi vauhditti romanssia, joka syttyi Alexanderin ja Elizan välille, kun Eliza oli 22-vuotias.
Alexander ja Eliza menivät naimisiin joulukuussa 1780.
Kaksi perheestä kuoli kaksintaistelussa
Alexander Hamilton, kasvoi yksinhuoltajaäitinsä ja veljensä kanssa pienellä Karibianmeren saarella. Isän hylkäämä poika joutui työskentelemään kauppa-apulaisena jo 11-vuotiaana. Hänen myöhemmän koulutuksensa kustansi paikallinen kristillinen seurakunta keräämällä kolehdin.
Ehkä Hamiltonin lapsuuskokemusten vuoksi Alexander ja Eliza tunsivat huolta orvoksi jääneistä lapsista. Heillä oli muun muassa kasvattitytär Fanny, josta perhe huolehti siihen saakka, kun tämä täytti 12 vuotta.
Elizabeth synnytti kahdeksan lasta. Pariskunnan ylistetty mielikuvitus ei kovin laukannut, kun lapsia nimettiin. Yksi pojista sai nimekseen isän mukaan Alexander ja toinen John Alexander. Tyttärestä tuli äidin mukaan Eliza. Lisäksi katraasta löytyi John, James ja William sekä kaksi Philipiä. Ensimmäinen Philip, pariskunnan esikoinen, kuoli kaksintaistelussa kolme vuotta ennen isäänsä.
Kaksintaistelut olivat Yhdysvalloissa tavallinen tapa herrasmiesten välillä ratkaista riitoja aina 1860-luvulle asti.
Alexander Hamilton ja varapresidenttinä toiminut Aaron Burr taistelivat, kun Burr hävisi New Yorkin kuvernöörinvaalit täpärästi Hamiltonin tukemalle vastaehdokkaalle. Hamilton kuoli Burrin luodin aiheuttamiin haavoihin seuraavana päivänä kotonaan New Yorkissa. Oli heinäkuu heinäkuu 1804.
Useat osavaltiot kielsivät kaksintaistelut vuonna 1859, mutta tapa hiipui lopullisesti vasta hiljalleen tämän jälkeen yleisen mielipiteen kääntyessä turhaa verenvuodatusta vastaan.
Kahdeksan lapsen äidistä koko kansan äitihahmoksi
Leskeksi jääneellä Elizalla riitti energiaa huolehtia myös orvoksi jääneistä lapsista omiensa lisäksi.
Hän oli jo aiemmin liittynyt yhdistykseen, jonka tarkoituksena oli helpottaa köyhien, leskeksi jääneiden pienten lasten äitien elämäntilannetta.
Yhdistyksen, sittemmin säätiön, toiminta poiki lopulta New Yorkiin kaupungin ensimmäisen yksityisen orpokodin. Sen rinnalla toimiva säätiö jatkoi työtään leskien hyväksi.
Elizabeth Schyuler Hamilton toimi orpokodin taustahahmona 42 vuotta.
Lastenkodit olivat 1800-luvulla karuja paikkoja. Lapsia käytettiin häikäilemättä hyväksi halpana työvoimana. Pidettiin kasvattavana, että lapset tekevät työtä ansaitakseen ruokaa ja katon päänsä päälle.
Lapsia lähetettiin maatöihin ja palvelijoiksi myös lastenkotien ulkopuolelle. Koska halpa työvoima kiinnosti, lastenkotien määrä kasvoi. Laitoksiin sijoitettiin myös lapsia, joiden vanhemmat olivat elossa, mutta vähävaraisia tai sairaita.
Eliza Schyuler Hamiltonin ja hänen ystäviensä perustama säätiö ja lastenkoti taistelivat tätä kehitystä vastaan.
Schyuler Hamiltonin kuollessa vuonna 1857 orpolasten tilanne oli kuitenkin muuttunut huonompaan suuntaan. Yhdysvaltoihin virtaavat siirtolaiset ajautuivat helposti tilanteeseen, jossa lapsista huolehtiminen kävi mahdottomaksi. Työttömyys ja kodittomuus lisääntyivät.
Vuonna 1854 New Yorkista lähti matkaan juna, joka kuljetti 45 koditonta lasta Michiganiin. Lapset huutokaupattiin eniten tarjoaville, apulaisiksi maatiloille tai käsityöläisten pajoihin. Vuoteen 1920 mennessä arviolta 250 000 lasta matkasi raiteita myöten pakkotyöhön.
Nykyään Schuyler Hamiltonin ja hänen ystäviensä perustama säätiö toimii nimellä Graham Windham. Säätiö auttaa perheitä New Yorkin alueella edelleen. Lastenkotia sillä ei enää ole.
Burn! Eliza poltti kirjeet, mutta Alexander ei
Alexander Hamiltonin ja Eliza Schuyler Hamiltonin avioliittoa on kuvailtu milloin rakastavaksi milloin myrskyisäksi. Nykytermein työn ja perhe-elämän yhdistäminen taisi raastaa nuoren valtion eteen puurtavaa Hamiltonia. Raha-asiat menivät siinä sivussa solmuun.
Musikaali kertoo, että vaimo tarjosi valtiomies-puolisolleen tukeaan, mutta Hamiltonille se ei riittänyt. Lopulta hän päätti myöntää julkisesti suhteensa toiseen naiseen.
Hamilton-musikaalin koskettavimpiin kohtauksiin kuuluu Elizabethin laulu, jossa hän käy läpi aviorikkojamiehensä kirjeitä ja sanoo aikovansa polttaa ne.
Elizan esittäjä Phillipa Soo oli roolityöstään ehdolla parhaan naispuolisen musikaalinäyttelijän Tony-palkinnon saajaksi. Palkinto jäi saamatta, mutta Soon roolityölle riittä hehkuttajia vielä viisi vuotta musikaalin ensi-illan jälkeenkin.
Myös oikea Eliza poltti kirjeensä.
Elizan kerrotaan kantaneen kaulassaan pientä pussia, jonne hän oli kätkenyt miehensä hänelle kirjoittaman sonetin sanat. Kaunis muisto oli peräisin pariskunnan seurusteluajalta.
Kun Elizabeth Schuyler Hamilton kuoli 1854, kaikki Yhdysvaltain perustajaisät olivat jo mullan alla. Schuyler Hamilton oli kuollessaan 97-vuotias. Aikamoinen saavutus 1700-luvulla syntyneelle naiselle.
Lue myös:
We got comfortable with Hamilton. The new film reminds us how risky it is.
Jutussa käytettyjä lähteitä ovat mm.: Wikipedia, Friends of Albany History -internetsivut, Decider-, History.com -,Times Union -, Quartz-, Ranker-, Variety- ja Vox-nettijulkaisut sekä Hamilton-elokuva.