Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Etätyöt alkoivat vuosi sitten kertarysäyksellä eikä loppua näy. Yli miljoona ihmistä siirtyi kotikonttoriin ja työkaverit ovat muuttuneet pikku kuvakkeiksi kannettavan ruudulla. Vielä vuosi sitten puolet etätyöläisistä halusi jatkaa etätöitä vielä koronakriisin jälkeen.
Käänne tapahtui viime syksynä. Helmikuun alussa kerrottiin, että Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan nuorten ja yksinasuvien hyvinvointi aleni, kun tilanne alkoi pitkittyä.
Toisaalta monet keskittymistä vaativat tehtävät saattavat sujua paremmin kotioloissa.
Työntekijöiden johtaminen etänä vaatii aivan uudenlaisia taitoja. Britanniassa nousi vastikään kohu, kun KPMG:n johtaja Bill Michael joutui eroamaan kehotettuaan etäkokouksessa työntekijöitä lopettamaan koronasta valittamisen.
Michael joutui pyytämään käytöstään anteeksi.
Kysyimme aivotutkija Minna Huotilaiselta, miten pitkään jatkunut etätyö vaikuttaa ihmiseen. Huotilainen on Helsingin yliopiston kasvatustieteen professori.
1. Miten pitkittynyt etätyö vaikuttaa aivoihin?
Yksinäisyys tai eristäytyminen muista on aivojen kannalta puutostila. Aivojen eri alueet ovat luonnostaan virittyneet toisen ihmisen kohtaamiseen. Kuulojärjestelmässä voimakkain ääni on toisen ihmisen tuottama ääni: puheääni tai vaikkapa hyräily.
Näköjärjestelmässä se on ihmisten kasvojen näkeminen, tuntojärjestelmässä toisen ihmisen kosketus.
Näiden asioiden puuttuminen on masennukselle altistava tekijä. Ihminen saa toisen ihmisen kasvoista valtavasti rohkaisua omalle tekemiselle. Pienet nyökkäyksetkin ovat merkittäviä silloin, kun ihminen arvioi, ovatko omat jutut kiinnostavia vai eivät.
2. Paljon on puhuttu yksinasuvista, mutta eihän asumismuoto ole ainoa meitä erottava tekijä?
Tässä puhutaan moniulotteisesta polarisaatiosta eli jakautumisesta. Ei aina ole niin, että muiden ihmisten kanssa asuvat pärjäävät yksinasuvia paremmin. Päinvastoin, kun ruvetaan perheellisiä tarkastelemaan, huomataan, että sielläkin voi olla isoja ongelmia.
Perheissä asuville ei ole enää päivittäistä pakopaikkaa: on se sitten työpaikka tai koulu. Perheen kanssa ollaan 24 tuntia vuorokaudessa.
Meidän olemisemme rakentuu erilaisten yhteisöjen ja paikkojen varaan. Aamulla töihin siirtyminen aktivoi aivoja: ollaan menossa kohti jotakin uutta.
Työtehtävistä riippuen nousee myös epäreiluuden kokemus: millaista on pandemian aikainen elämä? Joillakin on varaa tilata kotiin kaikki ruuat ja toisen on käytävä joka päivä töissä ja altistuttava tartunnoille päivästä toiseen.
3. Miten ihmisiä voidaan johtaa, kun heistä on tullut pallukoita tietokoneen meets- tai teams-palavereissa?
Johtaminen on aikamoisessa kriisissä. Normaalista kuulumisten kysymisestä on siirrytty suorittamiseen. Kahvikoneilla ja käytävillä ei enää törmäillä tuttuihin ja arkea kannatteleva small talk jää pois.
Tiimin vetäjät joutuvat miettimään, miten sama välittämisen kokeminen tarjotaan etänä. Hyvin toimivia käytäntöjä on vaikeaa siirtää tietokonemaailmaan. Tilalle ovat tulleet esimerkiksi vanhat kunnon puhelinkeskustelut, joissa voidaan kysyä, miten työntekijä voi ja edistyykö työ.
Palavereissa täytyy kiinnittää huomioita siihen, että kaikki saavat äänensä kuuluviin. Ihmisiä voi myös jakaa esimerkiksi neljän hengen chat-huoneisiin. Silloin hiljaisetkin saavat äänensä kuuluviin ja heidän näkemyksiään kuullaan paremmin.
4. Vuosi on kulunut? Mitä psyykelle on tapahtunut?
Ensimmäiseksi keskityttiin pohtimaan teknisiä välineitä. Toimivatko yhteydet, pelaako ääni?
Myöhemmin alkoi ehkä tuntua, että joitain työtehtäviä oli onnistunut tekemään erinomaisesti. Kotona voi olla helpompi keskittyä ja onnistua tehtävissä, jotka eivät sujuneet aiemmin toimistolla.
Sitten huomattiin, että on ikävä työkavereita. Silloin alettiin toden teolla kehittelemään uusia välineitä: chat-huoneita ja yhteisiä etäkahvitaukoja.
5. Millaisia uusia sosiaalisen kohtaamisen tapoja voi keksiä ystävien ja suvun kanssa?
Voi järjestää esimerkiksi suvun yhteiset zoom-illalliset ja tilata samaa ruokaa kaikille. Keskipäivälle voi järjestää ulkoiluhetken.
Osa harrastuksista toimii kotona, mutta poikkeuksia on. Kuorolaulu, jalkapallo ja hiihto maistuvat yhä parhaalta oikeassa ympäristössä.
Lue lisää:
Uusimmat tiedot koronaviruksesta