Instagram on viime päivinä täyttynyt postauksista, joissa on käsitelty naisten julkisilla paikoilla kohtaamaa väkivaltaa tai sen uhkaa.
Naiset ympäri maailman alkoivat jakaa Instagramissa kokemuksiaan hashtagilla #textmewhenyougethome eli "laita viestiä, kun olet kotona" sen jälkeen kun Iso-Britanniassa kotimatkallaan kadonnut Sarah Everard löytyi kuolleena viime viikon keskiviikkona. 33-vuotiaan naisen sieppauksesta ja murhasta epäillään 48-vuotiasta poliisia.
Lauantaina Everadin katoamispaikalla Clapham Common puistossa järjestettiin spontaani muistotilaisuus, joka oli samalla mielenilmaus naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. Lontoon poliisi hajotti mielenosoituksen, mutta somekeskustelu väkivallasta ja turvattomuuden tunteesta jatkui ja rantautui hetkessä myös tänne.
Nyt Suomessakin monet naiset ovat kertoneet, miten varmistavat turvallisuutensa kävellessään yksin kotiinsa. Instagramissa on kiertänyt turvakeinobingo, jossa naiset ovat ympyröineet itselleen tutut kotimatkan uhat ja varotoimet.
Tämä on Naisasialiitto Unionin varapuheenjohtajan Elina Nikulaisen lista.
Kotiin kävellessään Nikulainen on:
- Varautunut itsepuolustukseen pitämällä avaimia nyrkissä sormien välissä.
- Jännittänyt onko nurkan takana joku.
- Esittänyt puhuvansa puhelimessa.
- Avannut ja sulkenut kotioven mahdollisimman nopeasti, jottei kukaan muu pääse sisään.
- Huomannut sykkeen kiihtyvän, kun on ohittanut miesporukan.
- Miettinyt kuinka hyvin hänen kengillänsä voi tarvittaessa juosta pakoon.
- Kiertänyt pidempää reittiä välttääkseen pimeät kadut, puistot tai alikulkutunnelit.
- Sammuttanut musiikin kuulokkeista.
- Vaihtanut kadun puolta, jos vastaan tulee mies tai miehiä.
- Valinnut vaatteita sen mukaan, kuinka hyvin ne piilottavat kropan.
- Miettinyt pakoreitin valmiiksi päässään.
- Toivonut omistavansa pippurisumutteen.
- Välttänyt taksinkäyttöä yksin.
- Kiihdyttänyt vauhtiaan tai juossut, jotta pääsisi kotiin nopeammin.
- Lähettänyt tai vastaanottanut, "kerro kun olet kotona" -tekstarin.
- Kävellyt tietoisesti kaukana autoista ja autotiestä.
- Pelännyt, että joku huutaisi tai viheltäisi perään.
- Pälyillyt taakseen siltä varalta, että siellä on joku.
- Joutunut seuratuksi, ahdistelluksi tai häirityksi.
- Kantanut mukanaan puolustusvälinettä.
- Pohtinut kuultaisiinko lähitalossa hänen kiljuntaansa.
Nikulainen sanoo, että listaa voisi jatkaa vielä pitkään.
Toisten päivityksiä lukiessaan ja keskustelua seuratessaan monet ovat yllättyneet siitä, kuinka yleistä turvattomuus on.
– Everard olisi voinut olla kuka tahansa meistä. Keskustelu on tuonut esiin, kuinka erilainen naisten ja miesten todellisuus on. Turvattomuus on naisille arkea, Nikulainen Naisasialiitto Unionista sanoo.
Tilastojen valossa pelko on aiheellista.
Suomi on Euroopan unionin toiseksi väkivaltaisin maa naisille. Amnestyn tutkimuksen mukaan Suomessa noin 50 000 naista kokee vuosittain seksuaalista väkivaltaa. Seksuaalisesta häirinnästä viimeisen kahden vuoden aikana raportoi tuoreimmassa tasa-arvobarometrissa 38 prosenttia naisista. Miehistä 17 prosenttia kertoi häirinnästä.
Tilastot eivät kerro koko totuutta, sillä suuri osa seksuaalisesta väkivallasta jää tutkimusten mukaan raportoimatta. Etenkin jos se tapahtuu lähisuhteessa.
Tasa-arvobarometrin mukaan selvää on kuitenkin se, että naiset kokivat seksuaalista häirintää pääasiassa miesten taholta.
Miehiltä vaaditaan vastuun ottamista sovinistisen ja väkivaltaisen kulttuurin purkamisesta
Nikulainen sanoo, että #metoon jälkeen on ymmärretty, että naisten kokema väkivalta on yhteiskunnallinen ongelma.
Kasvatus on rakenteiden muuttamisen ytimessä. Nikulainen sanoo, että pojat pitäisi kasvattaa siten, että naisten ei tarvitse heitä pelätä.
– Pojille pitää opettaa enemmän tunnetaitoja. Muuten tunteet purkautuvat vihana, Nikulainen sanoo.
Väkivaltaisten rakenteiden purkamista kasvatuksella on kommentoitu somessa hashtagilla #educateyourson.
Nikulainen näkee rakenteellisia ongelmia myös lainsäädännössä ja viranomaisten koulutuksessa. Suostumuksesta seksiin pitäisi Nikulaisen mukaan tehdä raiskauslakiuudistuksen perusta, ja seksismiin poliisien ammattikunnassa tulisi puuttua.
– Vuosikymmenien epäluottamus ja vähättely poliisin toimesta on johtanut siihen, että asia purkautuu nyt valtavalla raivolla. Suojeleeko poliisi meitä? Ottaako se vakavasti? Kun raportoin raiskauksesta, kysytäänkö heti, mitä minulla oli päällä?
Nikulainen toivoo, että naiset eivät joutuisi kannattelemaan muutoskeskustelua yksin. Miesten pitäisi ottaa enemmän vastuuta sovinistisen ja väkivaltaisen kulttuurin purkamisesta.
Yksi keskusteluun osallistuneista miehistä on valokuvaaja ja somevaikuttaja Jarno Jussila. Hän vetosi Instagramissa miehiin, jotta he menisivät väliin häirintää nähdessään. Jussila kehottaa myös puuttumaan miesporukoissa kerrottaviin seksistisiin vitseihin.
– Kuulostaa rajulta, mutta ne ovat osa olemassa olevaa raiskauskulttuuria, joissa naisia halvennetaan, häirintää ja raiskauksia vähätellään ja sysätään uhrin syyksi. Juuri nämä ”läpät” normalisoivat ja vahvistavat naisvihaa, Jussila kirjoittaa Instagram-tilillään.
Koska rakenteiden muuttaminen vie aikaa, Naisasialiitto Unionin Elina Nikulainen kehottaa miehiä miettimään pieniä tekoja, joihin voi ryhtyä heti.
Turvallisuuden tunnetta voi lisätä esimerkiksi antamalla yksin liikkuville naisille tilaa. Pimeällä kadulla voi reilusti vaihtaa kadun puolta ja julkisessa liikenteessä jättää hyvän hajuraon. Miesporukoissa huuteluun tai viheltelyyn voi puuttua.
– Ei katsota häirintää sormien läpi, koska oma kaveri on ihan hyvä jätkä, ja eihän se oikeasti pahaa tarkoita, Nikulainen sanoo.
Nikulainen muistuttaa myös, että miesten ei pidä loukkaantua naisen pelosta.
– Jos mies suuttuu tai loukkaantuu pelostani, se luo lisää pelkoa. Kyse ei ole miehen tunteista tai egosta, vaan naisen turvallisuudesta ja turvallisuuden tunteesta.
Keskustelu synnytti nopeasti vastareaktion. Hashtagilla #notallmen muistutettiin, että kaikki miehet eivät ahdistele naisia. Kritiikkiin vastattiin hashtagilla #yesallwomen, jolla tarkoitetaan sitä, että seksismi vaikuttaa kaikkiin naisiin.
Elina Nikulaisen mukaan pelko on perusteltua, sillä pimeällä kadulla on melkein mahdotonta arvioida tuntemattoman miehen luotettavuutta. Väkivallantekijällä kun harvemmin on murhaajan tatuointia otsassa.
Lue myös: