1890-luvulla rakennettu Villa Hällebo paloi maan tasalle toukokuun ensimmäisen viikon perjantaiyönä. Huvila oli Helsingin Laajasalon salatun helmen, Kruunuvuorenrannan huvila-alueen viimeinen selviytyjä. Hällebon palaessa alueen parisataa vuotta kestäneen, tapahtumarikkaan huvilaelämän rippeet hävisivät tuhkana taivaalle.
Ajatus tuntuu kovin epäloogiselta: jättää aivan Helsingin vieressä sijaitseva kymmenen huvilan alue oman onnensa ja pyromaanien armoille. Mökkien remontoiminen, huoltaminen ja niistä kunnan tai naapurien kanssa vääntäminen on Suomessa erittäin suosittua touhua, joten mikä Kruunuvuorenrannan huviloissa mätti? Ja mitä seuraavaksi Kruunuvuoressa tapahtuu?
Tilanteen ymmärtämiseksi on palattava saksalaisten seurapiirien, vapaalle vaihtaneiden kommunistien ja yli-optimististen asuntorakentajien värittämään lähihistoriaan. Lisäksi pitää kurkistaa jättisiltojen yli lähitulevaisuuteen.
Lomailijoita lännestä itään
Kruunuvuorenrannan huvilat, esimerkiksi juuri palanut Villa Hällebo sekä alueen vanhin rakennus, Villa Kissinge, rakennettiin 1890-luvulla Helsingin porvareiden kesäpaikoiksi Cygnaeuksen merkkisuvun toimesta. Nopeasti teollistuneesta Helsingistä haluttiin päästä viikonloppuisin raikkaan ilman ääreen.
Saksan varakonsuli Albert Goldbeck-Löwe osti vuonna 1905 Villa Kissingen. Kruunuvuoreen ilmeisen tykästynyt saksalainen ostikin vuonna 1913 koko huviloiden täyttämän kallioalueen ja rakennutti Kissingeen muun muassa kanalan, uimahuoneen ja hirsimökin nimeltä Villa Schwiegermutter, joka tarkoittaa "anoppia".
Helsingissä oli kyseiseen aikaan paljon saksalaisia, ja Villa Kissingestä tuli yhteisön herraskaisen seurapiirielämän keskus. Huviloilla puhuttiin politiikkaa ja otettiin snapseja, parhaat päällä. Palveluskunta huolehti askareista.
Kruunuvuorenrantaan pääsi noihin aikoihin Helsingistä tasaisin välein liikennöineillä höyryveneillä, ja alueelle nousi hyvien yhteyksien ja huvilainnostuksen avittamana yli kymmenen erilaista kesänviettopaikkaa. Alueelle ei tänäkään päivänä ole kinttupolkua parempaa tietä, Villa Hällebotakin palokunta sammutti veneillä.
Maailmansodat iskivät saksalaisen idyllin sirpaleiksi. Goldbeck-Löwet pakenivat ensimmäisen maailmansodan aikana Ruotsiin, palasivat sen päätyttyä ja ehtivät viihtyä Kruunuvuoressa parikymmentä vuotta, kunnes pilliin taas vihellettiin. Toinen maailmansota toi Neuvostoliiton pommikoneet Helsingin taivaalle, ja Kruunuvuoressa olikin vanha ammusvarastona käytetty luola, jota käytettiin pommisuojana. Venäjän vallan ajoilta perua oleva luola on edelleen olemassa, mutta sen suuaukko on tukittu.
Sodan loputtua saksalaisilla oli jälleen tukalat oltavat Suomessa, joten Goldbeck-Löwet pakkasivat taas kapsäkkinsä ja lähtivät Ruotsiin. Saksalaisten omistukset, mukaan lukien Kruunuvuoren huvilat, takavarikoitiin Neuvostoliitolle. Porvarillisuudesta ei ollut enää rahtuakaan jäljellä, kun Neuvostoliitto teki huvila-alueesta kesänviettopaikan Neuvostoliiton ja Suomen aatteen ihmisille.
Seuraavaksi Suomen Kommunistinen Puolue vuokrasi alueen Neuvostoliitolta, tosin Neuvostoliiton lähetystön työntekijät käyttivät huviloita edelleen. Villa Kissingen kanalastakin tehtiin kesäasunto, jotta useampia työläisperheitä saatiin mahtumaan kesänviettoon. Kruunuvuoressa vietti kesiään useita perheitä samaan aikaan.
Kommunistit vaihtuvat grynderiin
Vuonna 1955 Neuvostoliitto päätti myydä 19 hehtaarin huvila-alueen vaatimattomista oloista itsensä vuorineuvokseksi raivanneelle Aarne J. Aarniolle ja hänen Palkki Oy -rakennusyhtiölleen. Aarnion oli tarkoitus rakennuttaa alueelle 2 300 asukkaan moderni kerrostalolähiö, jossa osa rakennuksista olisi 12-kerroksisia.
Rakennuslupaa ei kuitenkaan herunut: lähiö vaatisi Kruunuvuoreen Helsingistä päin toimivan infrastruktuurin rakentamisen, joka olisi ollut Helsingin kaupungille valtava projekti. Aarnio haki rakennuslupaa kymmenen vuoden välein 2000-luvun taitteeseen asti, mutta kaupunki ei lämmennyt.
Sekava tilanne söi pohjaa huvila-alueen elämän jatkuvuudelta. Vuoden 1955 kauppojen jälkeen Aarnion Palkki Oy:n työntekijät käyttivät huviloita kesäasuntoina. Sähköä tai vettä ei huviloille edelleenkään tullut: tyhjä kaivo toimi pakastimena, ja juomavesi haettiin Kaitalahden kylästä. Kaitalahden puolella sijaitsee myös viimeinen samoilta ajoilta peräisin oleva edelleen asuttu vanha huvila, Villa Idman.
Mahdolliset rakennustyöt kuitenkin kummittelivat vuosi vuoden jälkeen, ja niin mökkien huolto ja kunnostus alkoivat jäädä vähemmälle huomiolle. Jo 1970-luvulla huviloita oli alkanut jäädä tyhjilleen siihen malliin, että talvisin nuorisojengit ja laitapuolen kulkijat kävivät hajottamassa ikkunoita ja varastelemassa. Viimeiset huviloiden asukit lopettivat niillä käymisen 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa.
Palot ja uudelleensyntymä
Vuosituhannen vaihteen jälkeen huvilat olivat ohikulkijoiden armoilla. Rakennukset ränsistyivät, ne sotkettiin, ja lopulta niitä alettiin mitä ilmeisimmin tuhopolttaa. Vuonna 2015 paloi Lilla Kronberg, vuonna 2017 Villa Kissingen Puutarhurin huvila. Aarnion perikunta myös purki rakennuksia.
Helsingin kaupunki osti Kruunuvuoren Aarnion suvulta keväällä 2016. Vielä pystyssä olleita huviloita ei korjattu. Helsingin kaupungin kiinteistöstrategian mukaisesti kaupunki luopuu tiloista, joita se ei tarvitse omassa käytössään tai joiden omistamiseen ei liity muita strategisia syitä. Kaupungilla on omistuksessaan 2 000 rakennusta, joissa olisi korjattavaa yli miljardin euron edestä. Kruunuvuori ei ilmeisesti ollut tämän listan etunokassa.
Viimeistä selvinnyttä rakennusta, Villa Hällebotä, pyrittiin vielä suojelemaan viime vuosien aikana. Nyt sen muututtua tuhkaksi ja kiveksi, todennäköisesti tuhopolton takia, huvila-alueen taru on ohi. Helsingin kaupungin olisi tarkoitus tehdä Kruunuvuoresta virkistysalue. Hällebon tilalle voidaan rakentaa uusi, kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen ympäristöön ja virkistysalueelle sopiva 150-neliöinen rakennus.
Kaupungin mukaan Kruunuvuorenrantaan syntyy 2030-luvulle mennessä 13 000 asukkaan asuinalue. Matka keskustasta alueelle lyhenee ratkaisevasti, kun mahtipontinen Kruunusillat-hanke mahdollistaa vartin ratikkamatkan. Projektin valmistelutyöt alkoivat toukokuussa, ja 2026 valmistuvasta Kruunuvuorensillasta tulee Suomen pisin silta.
Kruunuvuorenrantaan kohoaa siis uusi virkistysalue ja kenties jotain viihtyisiä tiloja huviloita korvaamaan. Suomi on silti nyt Villa Hällebon palamisen jälkeen peruuttamattomasti yhtä historiallisesti rikasta aluetta köyhempi. Huvila-alueen kohtalo on esimerkki tilanteesta, jossa tonttiin liittyvät risteävät tahtotilat tuottavat lopulta kaikille häviön, ainakin aineettomassa mielessä.
Lue lisää: