Kaksi asiaa tuntuu korostuvan, kun puhutaan lukiosta ja hakemisesta korkeakouluihin: laudaturit ja pitkä matematiikka.
Yle julkaisi hiljattain artikkelin, jossa jo otsikossa tuotiin esiin, että kolmen abiturientin ylioppilastodistuksessa ei komeile pitkää riviä laudatureja. Artikkelissa nuoret kertovat, että väsyttää, itseään vertaa paremmin menestyviin ja tuntuu kuin pitäisi olla aina vähän parempi. Heidän päättötodistuksiinsa tulee seiskoja ja kaseja.
Nuorten kokema paine on inhimillistä, mutta myös hätkähdyttävää, koska kuten jutussa todetaan: On tilastollisesti mahdotonta, että kaikki mahtuisivat huipulle. Väistämättä suurimmalla osalla koulumenestys on keskinvertoa.
Tänä keväänä valmistuu kaikkiaan lähes 25 000 ylioppilasta. Heistä suunnilleen joka viides kirjoitti yhden tai useamman laudaturin. Toisin sanoen noin neljä viidestä ei kirjoittanut yhtään laudaturia.
Keskiverto suoriutuminen ylioppilaskirjoituksissa riittää hyvin siihen, että pääsee todistusvalinnalla opiskelemaan, kunhan on valmis valitsemaan jotain muuta kuin suosituimpia opiskelupaikkoja.
Eikä opiskelupaikan saamiseen tarvitse myöskään pitkää matematiikkaa.
Korkeakoulujen opiskelijavalintoja on uudistettu viime vuosina. Keväällä 2020 oli ensimmäinen kerta, kun yli puolet uusista opiskelijoista hyväksyttiin pelkän ylioppilastodistuksen perusteella. Tässä todistusvalinnassa eri aineista saa eri verran pisteitä.
Yleisesti pisteitä saa enemmän, jos kirjoittaa lyhyen matematiikan hyvin kuin pitkän matematiikan huonosti.
Minne tahansa hakeekin, pitkästä matematiikasta saa parhaita pisteitä. Se on ihan syystä herättänyt kritiikkiä. Toivottavasti todistusvalinnan painotuksia mietitään uusiksi.
On kuitenkin hyvä muistaa, että yleisesti pisteitä saa enemmän, jos kirjoittaa lyhyen matematiikan hyvin kuin pitkän matematiikan huonosti. Eikä opiskelua tarvitse unohtaa, vaikka ei kirjoittaisi matematiikkaa ollenkaan.
Opetusneuvos Ilmari Hyvönen opetus- ja kulttuuriministeriöstä kirjoitti hiljattain Tilastoneuvos-blogiin tekstin, jossa tarkasteli eri aineita kirjoittaneiden menestystä opiskelijavalinnassa viime vuosina – ja totesi muutokset pieniksi.
Muutosten pienuus johtunee siitä, että vaikka valintatavat ovat muuttuneet, valinnoissa arvostetaan edelleen varsin samankaltaista osaamista kuin aiemmin, blogitekstissä lukee.
Hyvönen toteaa, että matematiikan ja esimerkiksi fysiikan kirjoittamisesta voi olla aiempaa enemmän etua. Hänen mukaansa on kuitenkin yleisesti niin, että tietyillä koulutusaloilla tietyt lukion ainevalinnat olivat hyödyllisiä tai lähes välttämättömiä jo ennen opiskelijavalintojen uudistusta. Niin on edelleen uudistuksen jälkeen.
Jos siis haluaa opiskella esimerkiksi lääketiedettä, pitkän matematiikan opiskelu oli ennen ja on edelleen hyödyllistä. Laudaturitkaan eivät ole pahitteeksi. Onneksi on muitakin aloja.
Otetaan muutamia esimerkkejä siitä, mitä voi päästä opiskelemaan ilman pitkää matematiikkaa tai laudatureja.
Vaasan yliopistoon olisi päässyt viime keväänä opiskelemaan kauppatieteitä, jos olisi kirjoittanut vaikkapa eximian äidinkielestä ja magnat pitkästä ja keskipitkästä kielestä, lyhyestä matematiikasta ja psykologiasta.
Historian opintoihin Itä-Suomen yliopistoon olisi auennut ovet, jos olisi kirjoittanut magnat äidinkielestä, pitkästä ja keskipitkästä kielestä, historiasta ja uskonnosta. Matematiikkaa ei olisi tarvinnut lainkaan.
Magna-rivistöllä olisi päässyt myös Metropolia Ammattikorkeakouluun opiskelemaan esimerkiksi kätilöksi tai suuhygienistiksi, jos olisi kirjoittanut äidinkielen, lyhyen matematiikan, keskipitkän kielen ja mitkä tahansa kaksi reaaliainetta. Cum laudeilla olisi voinut tulla valituksi vaikkapa konetekniikan opintoihin.
Ei hyödytä ketään, jos lukiolaisille tulee olo, että ilman laudatureja ja pitkää matematiikkaa ei pärjää
Pisterajat vaihtelevat vuosittain. Viime keväänä yliopistojen todistusvalintaa laajennettiin joillain aloilla koronapandemian takia, ja sillä on voinut olla vaikutusta pisterajoihin.
En halua väheksyä lukiolaisten paineita, vaan tuoda esiin, että vaihtoehtoja riittää. Lisäksi yhä on myös muita reittejä korkeakouluihin kuin todistusvalinta.
Todistusvalinnan pisteytyksessä on ongelmansa, joita on syytäkin tuoda esiin. Silti toivoisin keskusteluun lisää suhteellisuudentajua ja konkretiaa. Ei hyödytä ketään, jos lukiolaisille tulee olo, että ilman laudatureja ja pitkää matematiikkaa ei pärjää.
Anna-Sofia Nieminen
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja kirjoittaja, joka kirjoitti ylioppilaaksi 15 vuotta sitten.
Kolumnista voi keskustella 1.6. klo 23:00 saakka.