Luonnonvalo siilautuu tuhansista reistä tyhjään öljysäiliöön, joka on muutettu esitystilaksi. Sisällä näyttää joka päivä eri kellonaikoina ja eri säällä erilaiselta. Helsingin Laajasalon entisen öljysataman entinen öljysäiliö on koreografi Valtteri Raekallion uusimman tanssiteoksen Uraanilamppu tapahtumapaikka.
Teos perustuu runoilija Harry Salmenniemen ironisiin novelleihin, joihin Raekallio on tykästynyt. Novelleissa koreografia viehättää kaksi asiaa: Salmenniemen ilmiömäinen kyky käsitellä yhteiskunnallisia aiheita ironisesti sekä runoilijan taito muokata toisten tekstejä kirjoittamalla niiden päälle.
Raekallio on jakanut esitystilan neljäksi näyttämöksi: yhdessä käsitellään työelämää, toisessa kotia, kolmannessa myyttistä suomalaista metsää ja neljännessä elämän metafyysisiä ulottuvuuksia.
Raekallion teoksessa esiintyy kuusi tanssijaa kotimaisen nykytanssin huipulta. Työskentelyolosuhteet ovat haastavat.
– Raekallion tuotannoista puuttuvat lähes kaikki peruselementit, jotka kuuluvat normaalisti tanssitaiteilijan työhön. Mukava lämmin teatteri, tanssimatot ja joustolattiat, tanssitaiteilija Auri Ahola luettelee.
Hän on esiintynyt lähes kaikissa Raekallion aiemmissa tanssiteoksissa. Ahola on tanssinut pommisuojassa Helsingin Kalliossa, betonibunkkerissa Jätkäsaaressa sekä Marian sairaalassa.
– Öljysäiliön kaltaista tunnelmaa on hyvin vaikea luoda perinteiseen teatteriin, Ahola sanoo.
Hän pitää tyhjää säiliötä yhtenä teoksen esiintyjistä.
Tekijät taistelivat tuulta ja sadetta vastaan
Raekallio on tullut taiteentekijänä tunnetuksi suuruudenhulluista spektaakkeleistaan, joissa koko työryhmä joutuu koetukselle.
Uraanilamppua varten öljysäiliöön on tuotu yli 20 tonnia turvetta, ja harjoitusolosuhteet ovat olleet kevään kylmillä ilmoilla todella haastavat. Myrsky repi viime viikolla sisääntuloaukkoa suojaavan telttakankaan, ja taiteellinen työryhmä taisteli harjoituksissa tuulta ja sadetta vastaan.
Yhteiskunnalliset teemat ovat seuranneet Raekalliota viime vuosina, ja Uraanilampussa pöytään lyödään muun muassa kansallinen nostalgia.
– Mikä siinä on, että haluamme rakentaa kielen tasolla kansallista kertomustamme yhä jatkuvan talvi- tai jatkosodan ihmeen kautta, Raekallio kysyy.
Hän viittaa esimerkiksi keskusteluun koronapandemiasta. Siinä Suomi taistelee ja sotii virusta vastaan.
– Ei koronavirus halua mitään. Se vain on ja lisääntyy, Raekallio sanoo.
Uraanilamppu. Ensi-ilta öljysäiliö 468:ssa Helsingin Laajasalossa 1. kesäkuuta.