UTØYA Ryhmä yläkoululaisia on ryhmittynyt vanhan punaisen Utøya -kyltin taakse. He hymyilevät ja pyytävät ottamaan kuvan.
Heillä on takanaan kahden päivän kurssi, jossa on opittu demokratiasta. Mitä se tarkoittaa, mitä ovat ihmisoikeudet ja miksi kaikilla on oikeus ilmaista mielipiteensä.
Nuoret ovat oppineet myös siitä, mitä voi tapahtua, kun näitä arvoja vastaan isketään.
Heinäkuun 22. päivänä 2011 oli saarella käynnissä Norjan työväenpuolueen nuorisojärjestön perinteinen kesäleiri. Paikalla oli 564 ihmistä.
Iltapäivällä saarelle saapui äärioikeistolaisin motiivein toiminut Anders Behring Breivik.
Hän ampui 67 ihmistä. Lisäksi yksi ihminen hukkui ja yksi kuoli putoamisvammoihin paetessaan häntä.
Uhreista puolet oli alle 17-vuotiaita.
Terroristin tavoite oli saada suljettua saari, jossa oli vuosikymmenten ajan järjestetty demokratiaa ja suvaitsevaisuutta vaalivaa toimintaa.
Hän epäonnistui.
Omaiset toivoivat eri asioita
Jørgen Watne Frydnes työskentelee tällä hetkellä Utøyan päivittäisen toiminnan vetäjänä.
Noin viikko Utøyan iskun jälkeen Frydnes sai puhelun Norjan työväenpuolueelta. Häntä pyydettiin vetämään työtä saaren toiminnan uudelleen käynnistämiseksi.
Frydnesillä ei ollut taustaa työväenpuolueessa, mutta hänellä oli vuosien kokemus kriisityöstä Lääkärit ilman rajoja -järjestössä konfliktialueilla.
Puolueessa oli päätetty, että toimintaa jatketaan eikä terroristi tule voittamaan. Vastuu lankesi Frydnesille.
– Tehtävä oli lähes mahdoton. Norja oli pohjattoman surun vallassa. Miten jostain niin järjettömästä saisi ammennettua jotain merkityksellistä, jotta toimintaa voitaisiin jatkaa, kuvaa Frydnes kymmenen vuoden takaista tilannetta.
Hän on kirjoittanut tästä vuosia vieneestä raskaasta ja repivästä ajanjaksosta kirjan, Ingen mann er en øy.
Uhrien omaisten toiveet olivat täysin vastakkaisia.
Osa halusi, että saari suljetaan eikä siellä pitäisi missään nimessä järjestää kesäleirejä enää koskaan. Osa halusi, että toimintaa jatketaan samanlaisena heti.
Frydnesin piti löytää ratkaisu, jossa kunnioitettaisiin molempia toiveita.
Kaikista vaikein kysymys
Vaikeimmaksi asiaksi muodostui se, mitä tehdä saaren keskellä sijaitsevalle kahvilarakennukselle.
Kymmenen vuotta sitten heinäkuun 22. päivänä satoi vettä ja monet olivat rakennuksessa suojassa sateelta. Kun ampuminen alkoi, monet juoksivat kahvilaan turvaan.
Ampuja seurasi nuoria aseensa kanssa rakennukseen. Siitä tuli saaren pahin kuolemanloukku, jossa sai surmansa 13 ihmistä.
– Se on ainoa paikka, missä on nähtävissä joukkomurhan jälkiä. Osa uhrien omaisista vaati, että rakennus on purettava. He eivät halunneet jättää mitään muistoa kauheuksista, kertoo Frydnes.
– Mutta osa omaisista vetosi rakennuksen säilyttämisen puolesta. He halusivat, että heille jätettäisiin paikka, missä he voisivat surra lapsiaan. He myös toivoivat, että olisi paikka, jossa jälkipolvet voivat nähdä fyysisiä jälkiä siitä, mitä tapahtui.
Frydnes kiersi ympäri maata ja keskusteli uhrien omaisten kanssa.
Monet keskustelut olivat omaisille hyvin raskaita. Moni sureva tunsi nyt vihaa ja kohdisti sen Frydnesiin.
“Se mitä sinä teet nyt meille Jørgen, on sama, mitä Breivik teki meidän lapsillemme”, luki erään omaisen tekstiviestissä.
“Kutsutte siis meitä, jotka olemme menettäneet lapsemme Utøyalla, pesemään heidän vertansa saarelta? Kuinka sairaita voitte olla?”
Tämä tuli vastauksena kutsuun tulla keskustelemaan saarelle jälleenrakennuksesta. Frydnes oli saanut osalta omaisista toiveita tehdä saarella jotain konkreettista ja kutsussa kerrottiin myös tästä mahdollisuudesta.
Ratkaisu löytyy
Lopulta ratkaisuksi löytyi se, että osa vanhasta kahvilarakennuksesta säilytettiin.
Sen ympärille rakennettiin Utøyan uusi oppimiskeskus. Rakennuksen nimi, Hegnhuset, tarkoittaa suojaa, turvaa.
Uuden rakennuksen ulkoseiniä kiertää 495 pilaria, yksi jokaiselle selviytyjälle. Sisäpuolella on 69 kattoa kannattelevaa pilaria, yksi jokaiselle uhrille.
– Tämä symboloi sitä, että selvityjät suojelevat uhreja. Rakennuksessa kuolleiden muistoa varjellaan, Frydnes sanoo.
Omaisten tuomia valokuvia, viestejä, kuivuneita kukkia on lattianrajassa kahvilarakennuksen jäljelläolevissa huoneissa
Muistoesineet on asetettu paikkoihin, joihin lapset ammuttiin.
Jäljellä ovat myös luodinreiät.
Valokuvista katsoo nuoria, onnellisen näköisiä ihmisiä. Heillä oli elämä edessään.
Rakennukseen vievät vanhat kivirappuset on myös säilytetty. Kesäleiriläiset istuivat niissä jo 1930-luvulla poimittuaan kieloja. Näitä rappusia pitkin kulki myös ampuja kesällä 2011.
Rappusten vieressä on tuoleja ympyränmuodossa.
Kursseille tulevat 14–16 vuotiaat keskustelevat täällä kaiken ytimessä olevasta asiasta, demokratiasta.
– Tämä on paikka, missä elämä ja kuolema, kipu ja suru ovat läsnä. Mutta läsnä on myös ymmärrys siitä, että jokaisen apua tarvitaan vaalimaan demokratiaa, sanoo Frydnes.
Lopputulos on saanut omaisten hyväksynnän.
Joka vuosi saarelle tulee myös kansainvälisiä delegaatioita oppimaan siitä, miten terrori-iskun tapahtumapaikka jälleenrakennetaan uhrien muistoa kunnioittaen ja luoden samalla jotain merkityksellistä.
Frydnesin mukaan he onnistuivat yksinkertaisella tavalla.
– Tunnustimme avoimesti sen, että meillä ei ollut vastauksia ja etsimme ne yhdessä omaisten kanssa keskustellen ja kunnioittaen toistemme mielipiteitä.
Miten viha pysäytetään?
Utøyan kaltainen isku voi tapahtua uudelleen, muistuttaa Frydnes.
– Viime vuodet ovat osoittaneet, miten vihapuhe kasvaa. Se kasvaa esimerkiksi internetin keskustelupalstoilla. Sanoista on lyhyt matka tekoihin.
– Emme saa olla naiiveja ja luulla, etteikö tällainen väkivalta ja terrori voisi toistua jossain päin Eurooppaa.
Kesäleireillä ja kursseilla käy vuosittain tuhansia nuoria. Heidän kanssaan puhutaan paljon vihasta ja sen pysäyttämisestä.
– Viha kasvaa myös Norjassa. Me emme ole puhuneet riittävästi yhteiskuntana siitä, miten torjumme sitä. Meidän pitää jatkuvasti miettiä keinoja, miten me opetamme nuoria ja ehkäisemme vihaa, kertoo Frydnes.
Frydnes valittiin vuodenvaihteessa Norjan nobelkomiten jäseneksi. Hän on kaikkien aikojen nuorin jäsen komiteassa, joka valitsee vuosittain Nobelin rauhanpalkinnon saajan.
Hän uskoo siihen, että jos me kaikki osallistumme, voimme saavuttaa isoja asioita.
– Nelson Mandela on sanonut sen niin hienosti: tekemätön vaikuttaa aina mahdottomalta ennen sen tekemistä.
Voit keskustella aiheesta maanantaihin kello 23:een saakka.
Juttua muutettu 20.6. kello 16.20: Sana palkki muutettu kauttaaltaan muotoon pilari.
Lue lisää:
Norjassa Utöyan muistomerkki rakennetaan – oikeus hylkäsi paikallisten asukkaiden valituksen