Muoniolaisella Taulavuoren perheellä on kotonaan alkuperäiskarjaa. Aina ei ole ollut näin, sillä tilan isäntä Teemu Taulavuori on alunperin kaupunkilaispoika. Eläimet ja maaseutu tulivat tutuksi mummolassa tilalla, jota nyt pyörittää Taulavuoren serkku.
Muonion ja Enontekiön johtavana lääkärinä toimiva Taulavuori uskoo, että psyykkisen hyvinvoinnin lisäksi eläinten kanssa oleminen tuo myös fyysistä hyvinvointia.
Hänellä on omakohtaista kokemusta siitä, miten eläinten hoidon myötä oman kehon bakteeritasapaino parani.
– Itselläni parani krooninen suolistotulehduksen kaltainen bakteeriepätasapaino lampaiden tultua, Taulavuori kertoo.
Lapinlehmiä, maatiaiskanoja ja kainuunharmas-lampaita kasvattava Taulavuori ei ole ajatustensa kanssa yksin.
Yhteiskunnan urbanisoitumisella on yhteyksiä siihen, että nykyään esiintyy sairauksia, joita ei esiintynyt, kun ihmiset elivät kiinteämmässä yhteydessä luontoon. Esimerkiksi astma on yleistynyt varsinkin suurkaupungeissa asuvilla.
Yliopistonlehtori Mikael Niku Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisestä tiedekunnasta sanoo, että tutkimustuloksia on myös siitä, miten varhaislapsuuden monipuolinen mikrobiympäristö vaikuttaa immuunijärjestelmään.
– Varhaislapsuudessa ja raskausaikana äidin ja vauvan elinympäristön monimuotoisuus pienentää immuunijärjestelmän häiriöiden riskiä, kertoo Niku, joka tutkii suoliston mikrobiston ja immuunijärjestelmän varhaiskehitystä.
Terapialammas ymmärtää hellyyttä
Taulavuoren perheessä eläintenpito alkoi noin viisi vuotta sitten. Ajatus lähti siitä, kun Taulavuoren kaveri sattui mainitsemaan, että alkuperäisrotujen säilyminen on harrastajien varassa.
Nyt pihamaalla käyskentelee kaksi lapinlehmää, kainuunharmas-lampaita ja maatiaiskanoja.
– Lapinlehmiä on noin 800. Maailmassa on kai pandojakin enemmän, Taulavuori toteaa.
Tilalla on syntynyt viime keväänä varsinainen terapialammas, luonnostaan kesy, ihmisseuraan hakeutuva mustavalkoinen uuhi. Sen antama läheisyys on tuonut hyvää mieltä paitsi perheelle, myös Muonion koululaisille ja päiväkotilaisille.
– Eläin ymmärtää sanatonta kieltä ja hellyyttä. Koululaisvierailujen aikana näkee sen innon, mikä lapsissa ja vähän isommissakin syntyy, kun saa nostaa karitsan syliin.
Taulavuoren ajatus on, että elintaso- ja autoimmuunisairauksien lisääntymisen myötä ihmisille pitäisi jollain tapaa saada takaisin yhteys eläimiin.
Hän muistuttaa, että märehtijät ovat olleet 10 000 vuotta ihmisen lähikumppaneita, evoluutiokumppaneita ja niillä on vaikutus terveyteemme.
– Onhan esimerkiksi perimämme muuttunut aikuisiällä laktoosia sietäväksi joka on merkki niiden vaikutuksesta. Nyt olemme olleet noin 50 vuotta eläimistä erillään, joten joku matka takaisin pitäisi tehdä.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun Yle Tunnuksella sunnuntaihin 5.9. kello 23 saakka.