Suomalaisittain tämä on harvinaista: DNEG-yhtiötä edustanut Toni Pykäläniemi voitti viime viikonloppuna visuaalisten tehosteiden Emmy-palkinnon, joka kohdistui Star Trek: Discovery -scifi-sarjan Su’Kal -jaksolle. Pykäläniemi toimi kyseisessä jaksossa erikoistehosteiden tuotantovastaavana, ja mittava projekti lohkaisi hänen ajastaan reilun vuoden.
– Su’Kal ei juurikaan ole poikennut muista tekemistäni VFX-duuneista, eli siinä ei meidän kannaltamme ollut mitään erikoista. Saimme ensin materiaalia ja keskustelimme asiakkaan kanssa siitä, millaisia kuvia he tahtoivat. Sitten teimme 3D-mallit, valaisimme ne ja kysyimme, halutaanko niihin muutoksia, Kanadan Vancouverista videoyhteydellä tavoitettu Pykäläniemi kertoo.
Su'Kalin visuaalisesti näyttävimmäksi osaksi Pykäläniemi mainitsee kohtauksen, jossa Discovery-avaruusalus saapuu radioaktiivisuutta hohkaavan Verubin Nebula -tähtisumun kylkeen.
– Teimme paljon töitä muun muassa niiden kohtien parissa, joissa lennetään Verubin Nebulan lävitse. Meillä oli runsaasti vapauksia luoda rytmiä siihen, mitä valmiissa jaksossa lopulta nähtiin. Tämä ei aina ole mahdollista: Star Trekin kaltaisissa tavaramerkeissä on usein hyvin tiukat säännöt siitä, miltä asioiden tulee näyttää. Joskus puututaan hyvin pieniin nyansseihin, kuten esimerkiksi värisävyihin.
Pykäläniemen mukaan tehostealalla voi saada luovaa vapautta, jos osaa hahmottaa laajemmalla skaalalla, mitä on tekemässä.
– Olen ollut Star Trek -fani lapsesta saakka, joten minulla oli tässä mielessä aika paljon annettavaa tiimille. Seurasin myös tarkkaan, millä tavalla sarjan luojan Alex Kutzmanin ääni kuuluu aiemmissa tuotantokausissa. Ilman tällaista syvällisempää Star Trek -maailman ymmärtämistä projektia olisi ollut hankalampi toteuttaa ja vapauksia olisi ollut vähemmän.
Star Wreck -parodiasta Altered Carbonin satelliittihyökkäykseen
Maalaamista ja piirtämistä lapsesta saakka harrastanut Toni Pykäläniemi innostui digitaalisesta ilmaisusta jo 1980-luvun puolivälissä, jolloin hän ryhtyi seuraamaan tiiviisti tietokonegrafiikan evoluutiota.
Uran alkutaipaleeseen kuuluu pääosin tamperelaisvoimin tehty Star Wreck: Lost Contact -tieteisparodiaelokuva (1997), johon Pykäläniemi mallinsi Vulgar-avaruusalusta. Kyseisen elokuvan tekijätiimissä vaikutti myös Samuli Torssonen, joka työskentelee tällä hetkellä VFX-suunnittelijana tamperelaisessa Troll VFX -yhtiössä.
Vuonna 2008 Pykäläniemi oli jo tekemässä digitaalisia tehosteita Pete Riskin Dark Floors -kauhuelokuvaan, jota tähditti ja jossa mörköili Lordi-yhtye. Tämän jälkeen Pykäläniemi on työskennellyt kompositoijana muun muassa Godzillan (2014), 007 Spectren (2015), Captain America: Civil Warin (2016) ja Rogue Onen (2016) kaltaisissa suuren luokan blockbuster-elokuvissa.
Kompositoinnilla tarkoitetaan tekniikkaa, jossa sini-tai viherkankaan edessä taltioitu näyttelijä yhdistetään toisaalla kuvattuun tai digitaalisesti luotuun taustaan.
– Kompositoijan työssä onnistuminen tarkoittaa sitä, ettei kukaan huomaa lopputuloksen olevan kompositoitua ja keinotekoista.
Toisin kuin monella muulla alan ammattilaisella, Pykäläniemellä ei ole koskaan ollut suurta intohimoa toteuttaa sellaisia kuvia, joista katsoja huomaa heti, etteivät ne ole totta.
– Kenelläkään ei liene epäilystä siitä, että joku 3D-Godzilla on epäaito. Minusta siinä on kuitenkin tietynlaista haastetta, jos asioita pystytään tekemään niin saumattomasti, ettei kukaan kyseenalaista jonkun kadunpätkän tai taustalla siintävän kaupungin todellisuutta. Toisaalta taas esimerkiksi Rogue Onen kohdalla oli aivan mahtavaa koskea ikonisiin avaruusaluksiin.
Pykäläniemen meriitteihin kuuluu myös kunnianhimoisen Altered Carbon – Muuntohiili -tieteissarjan toinen kausi (2020), jossa hänellä oli sama rooli kuin Su'Kalissakin.
– Korvasimme muun muassa sarjan taistelukohtauksissa käytettyjä aseita digitaalisesti. Kuten koko tiimikin, olen erityisen ylpeä yhdestä kuutosjakson kohtauksesta. Kiertoradalla olevat satelliitit ampuvat maan pinnalla olevia sotilaita, jotka kärventyvät tuhkakasoiksi. Kohtaus oli todella haastava toteuttaa, koska kuvauspaikalla käytettiin pyrotekniikkaa, johon meidän piti vielä lisätä digitaalisia pyroja. Tämän lisäksi teimme digitaalisia kaksoisolentoja, erilaisia simulaatioita, efektejä ja kompositointeja.
Cyberpunk on visuaalinen aarrearkku
Toni Pykäläniemi on työskennellyt useissa scifi-tuotannoissa, mikä johtuu osittain siitä, että digitaalisia erikoistehosteita käytetään runsaasti nimenomaan tieteissarjoissa- ja elokuvissa. Toisaalta tulevaisuuteen sijoittuva fantasia kiinnostaa Pykäläniemeä myös henkilökohtaisella tasolla:
– Olen henkeen ja vereen scifi-nörtti.
Visuaalisessa mielessä Pykäläniemeä inspiroi etenkin cyberpunk, jonka tiimoilta hän on tehnyt tutoriaalejakin, ja jota myös Altered Carbon edustaa. Pykäläniemen mielestä toistaiseksi hienointa cyberpunk-kokonaisuutta edustaa CD Project REDin viime vuonna julkaistu massiivinen Cyberpunk 2077 -videopeli.
– Cyberpunkia on todella hankalaa tehdä hyvin ja uskottavasti. Siinä missä vuoden 1982 Blade Runner -elokuva loi varhaista cyberpunkia, visualisoi Cyberpunk 2077 genren sellaiseksi, joksi minä ja moni muu olemme sen ajatuksissamme kuvitelleet.
Animen puolelta Pykäläniemi mainitsee vuoden 1995 Ghost in the Shell -elokuvan, joka ei hänen mukaansa ole vanhentunut päivääkään.
– Ghost in the Shell on valtava aarrearkku, joka on täynnä aivan mahtavia designjuttuja. Elokuvan ideat ovat edelleen toimivia: sieltä voi ottaa ihan minkä tahansa kone- tai paneelidesignin, ja ne näyttävät edelleen tajuttoman moderneilta. Kun ajattelee Ghost in the Shelliä tai vaikkapa Aliens-elokuvaa tuntuu siltä, että meillä on kourallinen henkilöitä, jotka ovat aikoinaan luoneet visuaalisen scifi-designin. Sitä me sitten tälläkin hetkellä jatkuvasti toisinnamme.
Pykäläniemen mukaan scifistä löytyy myös synkällä tavalla ironinen puolensa.
– Valitettava tosiasia on se, että ihmiskuntana olemme luisumassa dystopiaan. Olemme kuvitelleet tällaisia maailmoja jo pidemmän aikaa, ja muutaman vuoden sisällä olemmekin lipsahtaneet kuvitelmista todellisuuteen. Siitä kertovat niin ilmastonmuutos, pandemiat kuin Yhdysvaltojen politiikkakin.
Scifissä luodaan asioita, joita ei ole olemassa
Vaikka Toni Pykäläniemi hankkii elantonsa digitaalisista erikoistehosteista, hänelle ei ole ongelmaa suhtautua niihin myös kriittisesti.
– Kyllähän digitaalisia erikoistehosteita voidaan käyttää – ja käytetäänkin – liikaa. Toisaalta jokin teos voi olla täysin häpeilemättömästi digitaalisten erikoistehosteiden ilotulitusta, ja totta kai sellainenkin on ihan ok. Henkilökohtaisesti olen kuitenkin sitä mieltä, että tehosteiden käytössä pitää olla tietynlaista eleganssia. Scifissä tämä on tietysti haasteellista, koska joudumme luomaan jatkuvasti asioita, joita ei ole lainkaan olemassa.
Kun Pykäläniemeltä kysyy, miksi hän tekee sitä mitä tekee, vastaus vaatii hieman pohdintaa.
– Olen hyvä siinä mitä teen, ja saan käyttää luovuuttani joka päivä ja monella eri tavalla. Luovuus ei ole pelkästään designin ja kuvakulmien suunnittelua, vaan se jatkuu myös teknologian puolella. Kyse on kokonaisuudesta, jossa yhdistyvät teknologia, grafiikka, taide ja luovuus laajassa merkityksessään.
Pykäläniemi ei myöskään malta olla mainitsematta ihmisiä, joiden kanssa työskentelee.
– Olen siinä mielessä onnekas, että saan olla tekemisissä mielenkiintoisten ja taiteellisesti hyvin lahjakkaiden ihmisten kanssa, jotka edustavat alansa parhaimmistoa. Sitä tuntee itsensä toisinaan vähän amatööriksi, mutta se tarkoittanee sitä, että olen hyvässä seurassa.
Lue aiheesta lisää: