Niin sanotut Pandoran papereiden paljastukset ovat nostaneet uudelleen pintaan mutkikkaat rahavirrat, joiden kautta Venäjän eliitti rakentaa ja ylläpitää valtaansa.
Veroparatiisien ja peiteyhtiöiden käyttö on leimannut kamppailua talouden hallinnasta jo nyky-Venäjän sekasortoisista alkupäivistä lähtien.
Vuonna 1992 Pietari oli pahan ruokapulan kourissa. Neuvostoliitto oli juuri hajonnut, ja Venäjän ruoantoimitukset olivat kaaoksessa.
Elintarvikekriisin auttamiseksi joukolle yhtiöitä jaettiin öljyn ja muiden raaka-aineiden vientilupia. Ajatuksena oli vaihtaa raaka-aineita ruokaan.
Vientilupien myöntämisestä oli vastuussa apulaiskaupunginjohtaja Vladimir Putin, josta kahdeksan vuotta myöhemmin tulisi Venäjän presidentti. Aiemmin hän oli palvellut Neuvostoliiton turvallisuuspalvelussa KGB:ssä.
Ruokatoimituksia ei kuulunut. Sen sijaan maasta vietiin satojen miljoonien dollarien arvosta raaka-aineita. Rahat katosivat ulkomaisille tileille.
Tapaus jätti tahran Putinin kilpeen.
– Tätä on pidetty lännessä puhtaana korruptiona: Putin antoi toimilupia yhtiöille, jotta nämä saattoivat täyttää taskunsa, brittiläinen journalisti Catherine Belton sanoo.
Taustalla oli hämärä rahoituskuvio, joka toistuisi myöhemminkin Putinin ja tämän lähipiirin toimissa.
Lue lisää Pandoran papereiden Venäjä-tiedoista:Valtava tietovuoto paljastaa Putinin lähipiirin salaiset omistukset – presidentin suomalaiselle ystävälle järjesteltiin miljardi euroa 3.10.2021
Luottomies Timtšenko hyötyi ruokapulasta
Catherine Belton toimi arvovaltaisen brittiläisen taloussanomalehden The Financial Timesin Venäjän-kirjeenvaihtajana vuosina 2007–2013. Nykyään hän työskentelee uutistoimisto Reutersin tutkivana toimittajana.
Teoksessaan Putinin sisäpiirissä. Kuinka KGB valtasi Venäjän ja kääntyi länttä vastaan (Docendo, 2021) Belton tarkastelee kulissien takaisia toimia, joilla Putin ja muut entiset KGB-miehet rakensivat valtansa Venäjällä.
Beltonin lähteiden mukaan yksi Putin myöntämistä öljyn vientiluvista hyötynyt taho oli liikemies Gennadi Timtšenko ja hänen öljykauppaa tekevä yhtiönsä. Timtšenko tunnetaan nykyään Putinin luotettuna ystävänä.
Hänen Kirišineftekimexport-yhtiönsä on kiistänyt olleensa mukana ruokaa öljystä -kaupoissa.
TImtšenkon on epäilty hallinnoivan Putinin varallisuutta tämän puolesta, ja hänen nimensä nousi jälleen pintaan laajassa Pandoran papereina tunnetussa tietovuodossa, jota Suomessa on selvittänyt Ylen MOT-toimitus.
MOT:n selvityksen mukaan anonyymit veroparatiisiyhtiöt antoivat Timtšenkolle noin miljardin euron lainan. Näillä rahoilla Timtšenko hankki omistukseensa merkittävän osuuden Novatek-kaasuyhtiöstä.
Se on Venäjän toiseksi suurin maakaasuyhtiö ja siten tärkeä strateginen kohde, jota tuskin myytäisiin ilman Kremlin lupaa.
Beltonin kirja on jo ehtinyt nostattaa laineita aina brittiläisessä oikeuslaitoksessa asti.
Kolme venäläistä miljardööriä ja valtiollinen öljy-yhtiö Rosneft nostivat keväällä Britanniassa kunnianloukkauskanteen Beltonia ja tämän kustantajaa HarperCollinsia vastaan.
Belton sanoo, ettei voi kommentoida meneillään olevaa oikeusjuttua.
– Mutta onko ehkä sattumaa, että kaikki nämä kanteet nostettiin vain kuukausi sen jälkeen, kun [oppositiojohtaja Aleksei] Navalnyi siteerasi kirjaani ja esitteli sitä videollaan Putinin miljardin dollarin palatsista Mustanmeren rannalla? Belton pohtii.
Belton ja hänen kustantajansa HarperCollins ovat jo sovitelleet kaksi kanteista.
Jäljellä ovat edelleen Britanniassa jalkapallojoukkue Chelsean omistajana tunnetun miljardööri Roman Abramovitšin ja Putinin vaikutusvaltaisen liittolaisen Igor Setšinin johtaman öljy-yhtiö Rosneftin tapaukset.
Rahat valuivat salarahastoon
Tutkiessaan 1990-luvun alun tapahtumia Belton puhui entisen KGB-upseerin Felipe Turoverin kanssa. Tämä järjesteli Putinin kanssa Pietarin ruokaa öljystä -kauppoja.
Turover kertoi, että heidän ei alun perinkään ollut varsinaisesti tarkoitus tuoda maahan ruokaa. Rahoja tarvittiin, jotta vanhat turvallisuuspalvelun miehet voisivat maksaa erääntyvät velat niin sanotuille ystävällisille firmoille.
Ystävällisiksi kutsuttiin yhtiöitä, jotka olivat olleet KGB:n ja kommunistipuolueen vaikutusoperaatioiden keskiössä ulkomailla. Ne myös toimittivat tärkeitä laitteita maan energiainfrastruktuuriin, kuten ydinvoimaloihin.
Ongelma oli, että Neuvostoliiton hajottua vuoden 1991 lopussa Venäjä otti hoitaakseen sen velat. Tuolloin kaikki Venäjän ulkomaanvelat määrättiin kansainväliseen moratorioon eli maksunlykkäykseen ja Venäjän liittovaltion tilit jäädytettiin.
Yksi näistä ystävällisistä yhtiöistä vastasi Turoverin mukaan Pietarin viemäriverkoston vaativista korjauksista.
– Meidän oli pakko maksaa, sillä jos työtä ei olisi tehty loppuun, Pietari olisi peittynyt kupoleja myöten paskaan, Turover kertoi Beltonille.
Jostain piti siis saada valuuttaa ja nopeasti.
Öljystä ruokaa -ohjelman varjolla Pietari sai tämän salaisen kovan valuutan kassan.
Raaka-aineviennistä saadut rahat päätyivät siis ystävällismielisten yhtiöiden velkojen maksuun. Osa varoista todennäköisesti öljysi turvallisuuspalvelun vanhoja verkostoja.
Belton käyttää tällaisesta pienen piirin hallinnassa olevasta kätketystä rahavarannosta nimeä obštšak.
Samaa nimeä Venäjän alamaailma käyttää rikollisjärjestöjen yhteiskassoista.
Koska rahoja ei valvottu virallisesti, ulkopuolinen ei tietenkään voi tietää, mihin yhteiskassan rahat tarkalleen ottaen käytettiin.
– Näemme saman toistuvan nyky-Venäjällä mutta vain paljon laajemmassa skaalassa. Putinin liittolaiset ovat ottaneet kontrolliinsa talouden strategisesti tärkeimmät alueet, Belton sanoo.
Timtšenkon piti päästä Pietarin satamaan
Venäläis-suomalainen liikemies Gennadi Timtšenko on kiistänyt koskaan kuuluneensa KGB:hen.
Beltonin lähteiden mukaan Timtšenko olisi kuitenkin opiskellut samaan aikaan Putinin kanssa KGB:n Punalippuinstituutissa.
Miehet opiskelivat yhdessä saksaa siihen asti, kunnes Putin lähetettiin Dresdeniin ja Timtšenko Wieniin.
Beltonin lähteiden mukaan Timtšenko toimi Wienissä peiteroolissa Venäjän ulkomaankauppaverkostossa.
Sitten hänestä tuli öljykauppias. Putinin ja Timtšenkon kytkös nousi esiin ensi kerran 1990-luvulla. Timtšenkon öljykauppayhtiön piti päästä käyttämään Pietarin satamaa öljyn vientiin. Hankkeessa hän tarvitsi apulaiskaupunginjohtaja Putinin apua.
Pietari oli tuolloin kova kaupunki. Rikollisjärjestöt kävivät veristä kamppailua Pietarin sataman hallinnasta.
Beltonin kirjan mukaan sataman käyttö ei olisi Timtšenkolle onnistunut ilman yhteistyötä pahamaineisen Tambovin rikollisryhmittymän kanssa.
Timtšenkon asianajajat ovat kiistäneet hänen olleen missään tekemisissä järjestäytyneen rikollisuuden kanssa.
Pimeät rahavirrat tulivat myös länsimaiden politiikkaan
Toimittaja Catherine Beltonin mukaan obštšak-malli, eräänlainen salarahasto, toimii edelleen: Putinin miehet kontrolloivat Venäjän strategisia kassavirtoja ja ohjaavat rahoja peiteyhtiöihin ja veroparatiiseihin.
Se toki mahdollistaa vallanpitäjien leveän elämän kartanoineen ja jahteineen, mutta tämä on vain osa kuviota. Kyse ei ole pelkästään korruptiosta, Belton sanoo.
– Kreml käyttää varoja ylläpitääkseen maailmanlaajuisia operaatioitaan. Se merkitsee ikävä kyllä lähinnä läntisten demokratioiden horjuttamista ja läntisten virkailijoiden korruptoimista.
Venäjän käyttää varoja esimerkiksi Venäjän suosimien poliittisten puolueiden ja liikkeiden tukemiseen ulkomailla. Venäjä on tiettävästi rahoittanut esimerkiksi eurooppalaisia oikeistopopulistisia ja äärioikeistolaisia puolueita.
Belton mainitsee vahvat epäilyt, että venäläinen raha tuki myös esimerkiksi Britanniassa EU-eroa kannattaneita piirejä.
Hänen mukaansa monet Putinin piirin toimintatavoista juontuvat jo KGB:n menetelmistä 1980-luvulta.
Peiteyhtiöiden ja veroparatiisien kautta KGB kierrätti rahavirtoja, joilla se tuki Neuvostoliitolle ystävällismielisiä puolueita ja tiedusteluverkostoja sekä muun muassa kiersi korkean teknologian vientikieltoja Neuvostoliittoon.
KGB-miehet menettivät uskonsa kommunismiin
Putin edustaa KGB-upseerien sukupolvea, joka Neuvostoliiton loppuvuosina pettyi kommunismiin muttei toisaalta koskaan lämmennyt lännelle.
Nämä KGB:n ulkomaantiedustelun upseerit olivat matkustelleet ja nähneet, että Neuvostoliiton suunnitelmatalous oli jättänyt maan jälkeen lännestä. He olivat markkinauudistusten kannalla ja näkivät, että itäblokin aika oli loppumassa.
Varsinkin KGB:n ulkomaantiedustelun ja talousrikosten osastot yrittivät rohkaista uudistuksia ja stimuloida siirtymää kohti markkinoita.
Samaan aikaan KGB-miehet tekivät peliliikkeitä suojellakseen ulkomaisia verkostojaan ja pelastaakseen, mitä voivat, jos järjestelmä romahtaa.
Niinpä nämä KGB-upseerit kanavoivat varoja kulissiyhtiöihin kautta, jotta he voisivat säilyttää tiedusteluverkostonsa.
Putin palveli KGB-upseerina Itä-Saksassa Dresdenissä vuodet 1985–1990.
Tuosta ajasta on usein annettu kuva, että hän oli syrjässä suuren maailman tiedusteluoperaatioista.
Beltonin vuonna 2018 haastattelema Punaisen armeijakunnan RAF:n entinen jäsen kuitenkin kertoi, että Putin oli Dresdenissä pitänyt yhteyksiä RAF:n jäseniin.
KGB pyrki käyttämään tuolloin Punaista armeijakuntaa hyväkseen luodakseen häiriöitä ja epävakautta lännessä.
– Uskon, että tämä modus operandi, toimintatapa, on hyvin paljolti jämähtänyt Putiniin ja hänen piirinsä ihmisiin. He eivät tunne muita temppuja. Kun he nousivat valtaan, he alkoivat toistaa tätä historiaa, Belton sanoo.
"Perhe" ja oligarkit asettivat luottamuksensa Putiniin
Vielä 1990-luvulla Venäjän vallan huipulla oli presidentti Boris Jeltsinin lähipiiri. Se tunnettiin nimellä "Perhe", koska sen keskiössä olivat Jeltsinin tytär ja tämän aviomies. “Perheen” lisäksi valtaa pitivät oligarkit, yksityistämisprosesseissa suuromaisuuksia kahmineet liikemiehet.
Entiset KGB-miehet eivät olleet valtion ykköstehtävissä mutta usein kakkospaikoilla. He odottivat tilaisuuttaan.
Se tuli, kun elokuussa 1998 Venäjällä puhkesi rahoituskriisi. Kriisi romahdutti ruplan arvon ja tuhosi venäläisten säästöt jo toisen kerran vuosikymmenen sisään.
Rahoituskriisi murensi Jeltsinin suosiota ja vahvisti turvallisuuspalveluiden asemaa.
Putin onnistui vakuuttamaan “Perheen” ja oligarkit siitä, että oli mies, johon saattoi luottaa.
Presidentiksi noustuaan hän toi vallan keskiöön monet luottomiehensä Leningradin ja Dresdenin KGB-ajoilta kuten Nikolai Patruševin ja Igor Setšinin.
– Valtaan noustuaan heidän päätavoitteensa oli kartuttaa valtaa ja saada kontrolliinsa maan rahavirrat, Belton sanoo.
– Niitä he sitten myöhemmin kriittisen massan saavutettuaan käyttivät läntisten demokratioiden horjuttamiseen, koska he pitävät niitä edelleen vastustajina pikemminkin kuin liittolaisina.
Jäljet vievät myös Suomeen
Suomikin vilahtelee Beltonin kirjassa paikoin: Suomi on aina ollut tärkeä KGB:lle ja sen seuraajille.
– Uskon, että he ovat aina pitäneet Suomea strategisen etujen vyöhykkeenä, puskurivyöhykkeenä Venäjän ja lännen välissä. On vielä paljon, mitä emme tiedä heidän operaatioistaan Suomessa.
Belton muistuttaa, että Putinin läheinen liittolainen Sergei Ivanov oli sijoitettuna Suomeen 1980-luvulla. Neuvostoliitolla oli kylmän sodan päivinä Suomessa maan kokoon nähden suuri lähetystö.
Putinin lähipiiriin kuuluva Gennadi Timtšenko sai Suomen kansalaisuuden vuonna 1999.
– Hän perusti Suomeen jo ennen Neuvostoliiton romahtamista öljykauppayhtiön, Urals Finlandin. Olen nähnyt ranskalaisen tiedusteluraportin, jonka mukaan hän käytti yhtiötä auttaakseen kommunistipuoluetta kanavoimaan varoja ulos Neuvostoliitosta ennen sen romahdusta, Belton kertoo.
Vainoharha kukkii Kremlissä
Catherine Beltonin kirja ilmestyi hetkellä, jolloin Venäjällä hallinto on kiristänyt otettaan oppositiosta, kansalaisjärjestöistä ja riippumattomasta mediasta.
Belton sanoo olevansa huolissaan venäläisistä kollegoistaan.
Venäjällä on nähty viime vuosina suoranainen tutkivan journalismin kukoistuskausi, kun venäläiset toimittajat ovat sinnikkäästi setvineet Putinin lähipiirin kytköksiä. Nyt vallanpitäjät näyttävät päättäneen tehdä tästä lopun.
– Yksi kerrallaan kaikki nämä julkaisut on nimetty ulkomaisiksi agenteiksi. Se kaventaa radikaalisti niiden liikkumatilaa. Monia kollegoitani vastaan on tehty kotietsintöjä, heitä on kutsuttu kuulusteluihin ja monet ovat joutuneet jättämään maan, koska eivät koe oloaan turvalliseksi siellä, Belton sanoo.
Venäjää koskevaa tutkivaa journalismia voidaan edelleen tehdä ulkomailta, mutta se saavuttaa venäläiset itsensä yhä huonommin, koska viranomaiset kiristävät otettaan myös internetistä.
Ruuvien kiristäminen kertoo hallinnon kasvavasta vainoharhaisuudesta, Belton sanoo.
– Pelkäänpä, että mitä kauemmin Putin ja hänen miehensä ovat vallassa, sitä vainoharhaisempia heistä tulee. Mitä rikollisempia tekoja he tekevät kerätäkseen valtaa, sitä enemmän he pelkäävät vankilaa tai pahempia seurauksia, jos heidän pitäisi luopua siitä vallasta.
Lue Pandoran paperien tietovuodosta:
Kahdeksan kysymystä ja vastausta Pandoran papereista eli uudesta jättimäisestä tietovuodosta 3.10.2021
Lue lisää Putinista ja hänen lähipiiristään:
Essee: Putin hakee vakautta ja poimii aatteita historian noutopöydästä 18.3.2018
Kaikki Kremlin miehet – lojaalius on tärkein kriteeri Putinin lähipiirissä 21.4.2016
Katso:
MOT: Venäläisen rahan varjossa 4.10.2021
MOT: Putinin suomalaiset ystävät 5.2.2018